Neulegraffiti sulostuttaa peruspuistikon

Neulegraffiti ei ole mikään ihan uusi juttu, mutta Tallinna toteutti puistokoristelun viime kesänä sellaisessa mittakaavassa, että nauratti ihan ääneen. Loikin puistoa ristiin rastiin, paijasin puun kaulahuivia ja ihastelin valtavien betonisten kukka-astioiden verkoksi virkattuja ja kudottuja riemunkirjavia vällyjä.

Neulegraffitit ovat pönöttämätöntä ja hellää kulttuuria. Ehkä juuri siksi pidän niistä niin paljon.

Neulegraffitityöt olivat osa Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuotta.

Minä luin kyllä kaikki kulttuuripääkaupunkivuoden (huh, taas tuo sana) ohjelmaesitteet, mutta mikään tarjolla olleista häppeningeistä ei vedonnut tunteisiini yhtä tehokkaasti kuin tämä. Paijailin teoksia ja ajattelin kaikkia niitä kätösiä, joita saan kiittää elämyksestä. Ja kuvittelin töiden syntyneen naurun säestyksellä. Eihän tällaiseen projektiin voi suhtautua happamesti. Ajatelkaa nyt vaikka mittojen ottamista. Poppelin reiden paksuus, käsivarren pituus jne.