Even unelma täydellisestä illasta ystävien kanssa..

...ja sitten me istutaan kiireettömästi, syödään ihanasti, nauretaan paljon ja nautitaan viinistä. Kuinkahan kauan olen hellinyt unelmaa siitä täydellisestä päivällisestä? Hymyävät viisaat vanhukset, pöydän ympäri lehahtelevat lapsukaiset ja kaikki ystävät. Päivettyneinä ja seurallisina. Tätä unelmaa meille myydään kaikissa naistenlehdissä.

Tässä se on. Tätä kohti lepattavat haaveperhoseni joka kevät. Kun kesä tekee tuloaan ja valo alkaa lisääntyä. Ehkä tänä kesänä järjestän sen ihanan juhlan taivasalla. Pitkä pöytä, kaunis kattaus, jumalaista ruokaa. Viiniä, josta kukaan ei pahasti humallu. Tyylikästä yhdessä lauleskelua (ei mitään kännistä Päivänsädettä ja menninkäistä). Sisustuslehtien eleganssia ja naistenlehtien ihmissuhteita.

Kaikki kutsutut saapuvat, kukaan ei ole pahalla päällä. Kenenkään lapsi ei kiukuttele. Ei ole ampiaisia eikä hyttysiä. Sandaletit eivät hierrä. Mekko solahtaa päälleni, eikä jumita jenkkakahvoissa. Ruoka syntyy kuin itsestään ja tiskit - - -  mitkä tiskit?

Ilta on pitkä ja lämmin, lapset nukahtelevat tyytyväisinä kuka minnekin.

(SIVU ON ELLE INTERIÖR -LEHDESTÄ)

Mihin tarvitsen tällaisia unelmia? Täydelliset lankkupöytäillalliset koristavat joka kesä kotiinsa (ja elämäänsä?) kyllästyneille naisille suunnattuja sisustuslehtiä. Ja me luemme ja istutamme kitukasvuyrttimme ja laventelimme ja alamme suunnitella sitä ihanaa kesäjuhlaa. Samaan aikaan lapset hankkivat meheviä polvimustelmia ja nauttivat vapaudesta. What´s wrong with this picture?

Mihin tarvitsen mahdottomia unelmia?