Annan sulle aikaa!

Viettää ihan tavallista arkielämää, rauhoittaa iltoja harrastuksilta ja touhulta eikä viipottaa ympäri kylää erilaisissa riennoissa. Lastenpsykiatrit ovat monesta suusta painottaneet oman vanhemman läsnäolon merkitystä lapsen kehitykselle, se vaikuttaa niin itsetunnon muodostumiseen kuin ihmisenä kasvamiseen.

Haastattelin Yle Puheen Päiväntasaajan Perheen aika -ohjelmaan lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalaa ja tarkoitus oli puhua lasten ystävyyssuhteista. Tässäkin haastattelussa päähuomion sai kuitenkin omien vanhempien merkitys lapselle. Janna sanoi, että me aikuiset emme aina ymmärräkään, kuinka tärkeitä me vanhemmat olemme lapselle. Lapsi imee jopa ystävänä olemisen mallin meiltä. Ja se, miten me kohtelemme lasta itseään, antaa mallin sille, miten lapsi kohtelee kavereitaan. Kärjistetysti: Jos minä halailen lastani, hän halailee ystäviään.

Itseeni kolahti juuri se, että annan lapsilleni ystävänä olemisen mallin. Mietin tuskissani, kuinka usein olen kutsunut ystäviä kylään. Viime vuonna? Tai vielä pahempaa: kuinka monta kertaa olenkaan ruotinut ystävieni elämää lasten kuunnellessa takapenkillä. Omatunto alkoi kolkuttaa… Olen kurja ystävä ja lapsistani kasvaa yhtä kurjia.

Vanhemmuus on yhtä huonon omantunnon kolkutusta. Toisaalta meidän vanhempien pitäisi löytää se kultainen keskitie. Kaikkea kun ei ehdi, tai voi tai pysty. Jos esimerkiksi haluan viettää tätä suosittua ”leppoisaa yhdessäolo” -aikaa lasteni kanssa, niin useimmiten omat ystävyyssuhteet ovat ne, joista joustetaan ja nipistetään. Äiti ei käy kavereiden kanssa leffassa, koska hän katselee Pikku Kakkosta kotisohvalla.

Mietin myös sitä, että mikä meissä vanhemmissa on vikana, kun meitä pitää tosissaan patistaa viettämään aikaa lastemme kanssa. Syyskuun 15. päivä vietetään jopa ”Anna mulle aikaa” -päivää. On se ihme, että kun ne monesti pitkään ja hartaasti odotetut vauvat kasvavat isommiksi, heille ei enää riitäkään aika! Heistä tulee riippakiviä, joille etsitään lastenhoitajia isolla työllä. Itse kyykistyn tämän ongelman ääreen päivittäin, ja huomaan jättäväni aika usein lapset viimeiseksi. Koska kyllähän jumpassa on käytävä, ja pihan pitää olla siisti, kynnet lakattu ja kulmat nypitty. Terveellisen kotiruoan tekemiseen saa kulumaan aika lailla aikaa ja muutenkin koti on pidettävä kunnossa. Tänään aioin lopettaa touhuamisen. Mitä sitten, jos leivänmurut valtaavat pöydän alustan ja sängyt ovat viikon petaamatta? Me aioimme leikkiä hippaa ja pelata Afrikan tähteä, harjoitella kaverina olemista, häviämistä ja voittamista. Annan sulle aikaa, jo tänään!

Kuuntele juttu Perheen ajassa: Mistä on kivat kaverit tehty?