[Kuvassa Lee Scratch Perry elokuvasta The Upsetter]
Niin kuin aiheensa peruskulmakivi joskus aikanaan, myös rockdokumentti pyrkii ottamaan kantaa.
Kotimaassa musiikkidokumenttien tuotanto on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta perinteisesti keskittynyt ns. bändin matkassa -tyyppiseen kuvaamiseen. Tuoreimpana tapauksena tätä suuntausta edustanee Eero Heinosen ohjaama The Making of Black Roses, joka kertoo The Rasmuksen uuden levynteon vaiheista.
Kotimaisten musiikkielokuvien ja -dokumenttien rintamalta voisi kai mainita Axa Sorjasen, Rostislav Aallon tai Jenni Lingon.
Musiikkiaiheisiin dokumentteihin ei päivittäistä mediatarjontaa tai peruselokuvateattereiden ohjelmistoa selaillessa juuri törmää. Rockdokumentti tuntuisi olevan tiukasti marginaalissa, ja ihan hyvä, siellä kai sen kuuluukin olla. Erilaiset tapahtumat ja festivaalit antavatkin musiikkidokumenteille virtaa.
Suomessa nimenomaan musiikkiaiheisten dokumenttielokuvien pääareenoina tuntusi toimivan kaksi tapahtumaa: Oulun Musiikkivideofestivaalit sekä Joensuun Rokumentti, joista dokumentteja silmällä pitäen jälkimmäinen painaa tuntuvasti enemmän.
Working Class Satan Rides The Upsetting Media
Tämän vuoden Rokumentti on elokuvatarjonnaltaan hyvin monipuolinen paketti, jossa ruoditaan nyky-yhteiskuntaa ja sen lähimenneisyyttä esittämällä alakulttuureita, musiikkia ja muusikoiden tarinoita käsitteleviä dokumenttielokuvia. Mahtuupa käsiteltävien aiheiden joukkoon yksi jalkapalloilijakin.
Perjantaina alkuillasta esitettiin kanadalaisen Justin McConnellin ohjaama Working Class Rock Star. Elokuva esitti suhteellisen karua totuutta nykypäivän soittajien ammatista Pohjois-Amerikassa. Suuri määrä bändejä haluavat edelleen itselleen levytyssopimuksen, vaikka lopputuloksena yhtyeet ja ihmiset jäävät levy-yhtiöille velkaa satojatuhansia dollareita ja joutuvat tekemään kolminkertaisesti töitä.
Toisena ehdottoman hienona elokuvana perjantain tarjonnasta nousi nuoren amerikkalaisohjaajan Adam Bhala Loughin (s. 1979) elokuva The Upsetter. The Upsetter kertoi tarinan Jamaikalaisesta tuottajasta Lee Scratch Perrysta. Lyhyesti kuvailtuna elokuva on tarina yhden miehen noususta suunnattomaan menestykseen ja maailmanmaineeseen mitä seuraa vuosien päihteiden käyttö ja masennus, mistä lopulta taas noustaan voittajana.
Koko Rokumenttia leimaa tänä vuonna varsin kattava death metallia, skinhead-liikettä sekä ylipäätänsä nuorten miesten vihaa ja väkivaltaa käsittelevä teema. Tämän puitteissa lauantaina nähdään mm. Torstin Gruden ohjaama (s. 1971) Satan Rides The Media. Dokumentti kuvaa miten norjalaisten nuorten miesten poikkeuksellinen käytös 1990-luvun alussa päätyi lopulta koko maailman medioita värittämäksi ja seuraamaksi ilmiöksi.
Kotimaista osastoa edustavat tänä vuonna mm. Punk – Tauti joka ei tapa, Dave Lindholm: Kukkuu ja mä en oo ees sekaisin sekä Kellareista Manskille.
CMX rides Apulanta rides Pelle Miljoona ...
Keikoista ja iltaohjelmasta Rokumentissa vastaavat hyvinkin perinteiset suomalaiset yhtyeet. Torstaina kuultiin mm. CMX:ää ja Apulantaa, perjantaina vuorossa olisi Pelle Miljoonan Unabomberia ja Tumppi Varosta, Hanoi Rocksia ja Eläkeläisiä. Lauantai-illan ohjelmasta vastaavat mm. Risto, Eleanoora Rosenholm sekä Indica.
Mainittakoon vielä, että lauantaina päivällä Ilkka Alanko julkistaa tuoreen sooloprojektinsa Ilkka Alangon Ilotalo, joka niin ikään lyö lukkoon koko festivaalin niin äärimmäisen supisuomalaisen musiikkitarjonnan.