Kannattaako elokuvaan katsellessa sulkea silmänsä ja keskittyä musiikkiin? Poptalk tekee selkoa siitä, miksi toiset filmit soivat paremmin kuin toiset.
"Haastavinta tässä oli musiikin esittäminen livenä, ei niinkään musiikin esivalmistelu, joka yleensä tapahtuu hyvin luonnostaan"
Yleensä musikaalien roolihahmot jäävät teennäisen etäisiksi hahmotelmiksi ja on mahdotonta samaistua heidän tunnetiloihinsa vaikka he pateettisista lauluista päätellen pursuilevat toinen toistaan suurempia fiiliksiä.
”Africa’s the name, Shaft’s the game.” Musta superdekkari niputtaa orjakauppiaat svengaavan taustamusiikin tahdissa.
Albumilla on myös lyhyitä instrumentaali-tunnelmapaloja ja bossa novan -tahtiin pehmeästi etenevä Juon.
Se tuntuu loogiselta, että ohjaaja valitsee alkuun biisin, auto ajaa, tarina alkaa, tekstejä on rullattava. Samaten lopussa. Aristoteleellinen järjestys, näin se menee.