Kun Iiro alkoi intoilla kamarimusiikista, älliköidyin kovasti. Mikä ero on keittiö- tai kylpyhuonemusiikilla verrattuna kamarimusiikkiin? Sain selville, että kamarimusiikki on klassista musiikkia pienellä porukalla soitettuna. Kun tutkailin, millaisia biisejä kamaribändi heittelee, tunsin syvää helpotusta: tuttua musiikkia tuli vastaan. Olen monta kertaa pötkötellyt pianon vieressä ja heilautellut häntääni metronomitarkoituksessa, kun Iiro on soittanut Mozartia. Rakastan Mozartin musiikkia!
Päätimme siis yksissä tuumin lähteä kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen johtamaan Tammisaaren kesäkonsertit -tapahtumaan, jossa Iiro soittaisi Suomalaisen Kamariorkesterin solistina kirkossa. Ohhoh, eipä ollut paniikki kaukana. Saraste on kansainvälisesti tunnettu, oman alansa kiistaton mestarisankari ja Suomalainen Kamariorkesteri huippusoittajista koottu kutsumusorkesteri.
En minä Iiron soittamista niinkään hätäillyt – kyllähän hän pianonsa osaa – mutta pukeutumiskysymyksissä panin ison vaihteen päälle. Kamarimusiikkia ei soiteta farkuissa eikä karvalankamatossa, vaan pitää ehdottomasti pukeutua. VUH! Suosittelin Iirolle myös papiljonttikampausta, koska sellainenhan Mozartillakin on, mutta Iiro alkoi näyttää niin synkkää naamaa, että luovuin rullatukasta. Entä peruukki? Ei suostunut. Kun otin esille kauneuspilkkuasian, huusi Iiro suoraa huutoa. Ei siis kauneuspilkkua. Eikä kuulemma valkoisia sukkahousuja, ei satiinipöksyjä eikä solkikenkiä. Kompromissina päädyimme lopulta perinteiseen frakkiin. Hyvä sekin, vaikkei ihan täydellistä. Taiteilijat! VUH!
Matkalla Tammisaareen Iiro ja Jukka-Pekka Saraste kävivät keikkabussissa läpi tulevaa konserttia ja keskustelivat klassisesta musiikista. Uljasta oli kuulla, että Mozartia soitettaisiin! Mahtavaa! VUHVUH! Saisin ehkä jopa tavata herra Mozartin, paiskata tassua ja pyytää nimikirjoituksenkin! Kapellimestari Saraste oli kovasti leppoisa kaveri, ja heittäydyinkin Jukka-Pekan kanssa peräti tuttavallisiin väleihin. Voi sanoa, että tätä nykyä olemme lähes parhaat ystävykset.
Tammisaari on upea paikka – ja itse Mozartkin oli tosiaan piipahtanut siellä! Kovalla kiireellä lie säveltäjänero paikalta lähtenyt, sillä hän oli pudottanut peruukkinsa, jonka löysin pensaasta. Kokeilin Mozartin peruukkia, ja se puki minua aivan ihanasti. Tunsin suurta yhteyttä Wolfgang Amadeukseen. Harmillista, ettemme ehtineet tavata.
Iiro harjoitteli perille päästyämme huolellisesti, sillä nyt ei jatsijammattaisi vaan nuotit soitettaisiin juuri niin kuin paperissa seisoo. VUH! Konsertti menikin loistavasti. En joutanut lähialueen kartoitukselta, fanitapaamisilta ja pr-töiltä kirkkoon, mutta soitto onneksi kuului pihalle asti. Liikutuin valtavasti. Meidän Iiro soitti niin upeasti. Nyyh! Meidän Iiro! Mozart! VUH!
Tekin voitte kuunnella Iiron ja Suomalaisen Kamariorkesterin hienoa
soittoa: tämä ohjelmamme viimeinen jakso esitetään YLE Teemalla uusintana
24.7. kello 21.00 ja 26.7. kello 23.20.
Tämä on siis viimeinen kirjoitukseni teille, hyvät lukijat. Kiitänkin teitä koko koiraeläimen sydämestäni mielenkiinnostanne ja myötäelämisestänne. Kiitos! VUH!
Ikuisesti teidän oma
Börjenne
Kommentit (1)
Eipä ole klassinen musiikki aiemmin meikäläiseen kolahtanut.Tuo Mozartin pianokonserttiteos kuullosti niin hyvältä että taidan tutustua enemmänkin kyseiseen herraan.Kiitos Iiro hyvästä ohjelmasta.Olet taitava ja monenlaiseen musiikkiin heittäytyvä muusikko.