Olavi VirtaSuomalaisen iskelmän historiassa on oikeasti vain yksi todellinen kuningas. Olavi Virta eli ja lauloi aikana, jolloin iskelmä kehittyi ja kasvoi kukoistukseensa. 1930-luvun lopulla Virran ääni vangittiin ensimmäisen kerran äänilevylle, ujona ja lupauksia herättävänä. Sodat käytyään ja niistä selvittyään Olavi Virta alkoi laulajana kasvaa niihin mittoihin, joista hänet tunnetaan. 1950-luku oli Virran kuninkuuden ja kotimaisen iskelmän kiistatonta kulta-aikaa. Mies, elämä ja ääni muodostivat kokonaisuuden, jonka vertaista suomalainen populaarikulttuuri ei tunne.
Olavi Virta syntyi helmikuussa 1915 Sysmässä, varttui ja eli Helsingissä, lapsuusvuosinaan jonkin aikaa myös Lahdessa ja viimeiset viisi vuottaan Tampereella, missä kuoli 57-vuotiaana heinäkuussa 1972.
8-vuotiaana hän pääsi pianotunneille. Vanhemmat muuttivat erilleen pojan ollessa 11-vuotias. Lapsena Virta urheili ja musisoi Sörnäisten seurakunnan nuorisoriennoissa, lauloi kuorossa ja saatuaan isältään viulun, soitti seurakuntaorkesterissa. 18-vuotiaana 1933 Olavi Virta pääsi Dallape-opistoon ja oppilasorkesteriin nimeltä Tama.
1936 oli vuorossa varusmiespalvelu, jonka jälkeen Virrasta alkoi tosimielessä hioutua laulaja. Vuorossa oli saksofonisti Harald Taruvuoren vetämä Rainbow - orkesteri ja vakituinen keikkailu alkoi. Marraskuussa -38 Virta kutsuttiin levyttämään lahtelaisen Suomen Soitin - orkesterin kanssa tulevan sinfonikon, Tauno Marttisen johdolla.
Kesällä -39 useallakin levymerkillä aktiivinen Dallape naamioitui Amerikoista tulleen Bruno Laakon johdolla Lepakoiksi. Tällä säestyksellä Virta - äänitteet alussa itse kuuluttaen - levytti tiukalla tahdilla yli 30 kappaletta, mm. foksin Päiväkirjan lehtiä.
Talvisodassa Virta oli rintamalla viestimiehenä. Jatkosodassa hänet siirrettiin viihdytystoimintaan, ennen kaikkea Kannaksen radioon.
Olavi Virran lauluääni kehittyi vähitellen, eletyn elämän myötä. Suurin muutos tapahtui 1950-luvun alussa, jolloin Virta oli kypsynyt laulamaan täysijännitteisesti, tavalla jonka nykyään tunnemme.
Juttujen ja tarinoiden kuva Virrasta on muodostunut kovin takapainoiseksi, alkoihan julkisuuskin syntyä vasta Virran elämän viimeisen vuosikymmenen aikana. Virta ei elänyt esimerkillisesti, mutta laskujen maksun aikaan keskittyminen on kuin negatiivi Virran elämän koko kuvasta. Olavi Virran elämästä jäi ääni- tai muuta haastattelumateriaalia hyvin vähän ja sekin murtuvan miehen loppuvuosilta. Virta nousi laulajakuninkaaksi aikakaudella, jolloin iskelmä oli korkeakulttuurillisissa arvostuksissa alemman kulttuurin muoto, eikä henkilöhaastatteluja nykymalliin vielä tehty.
Nykyään, kun Olavi Virran kuolemastakin on kulunut vuosikymmeniä, laulajamestari on muuttunut kansallisomaisuudeksi, musiikilliseksi yhtenäiskokemukseksi, josta nuorempikin kuulija jäsentää mielikuvaansa menneestä ajasta ja tekee sitä samankaltaisesti kuin Aki Kaurismäki elokuviaan.
Syntyy Suomi, jota ei enää ole, eikä ole yksi yhteen koskaan ollutkaan. Virta on siellä erottamaton osa sielumme ääniraitaa.
Ohjelmassa kuultavat levyt
1. Olavi Virta & Max Skalkan orkesteri: Mustasukkaisuutta (1956)
2. Olavi Virta Päiväkirjan lehtiä (1939)
3. Olavi Virta & Isku-orkesteri, joht. Harry Bergström Lauluni ei sun luoksesi kanna, foxtrot (1944)
4. Olavi Virta & Lepakot-orkesteri. joht. Bruno Laakko: Pihapihlaja (1939)
5. Olavi Virta yhtyeineen: Liian nuori (-Too Young, 1952)
6. Olavi Virta: Poika varjoisalta kujalta (1958)
7. Olavi Virta & Metro-tytöt (07.03.1953): Tulisuudelma
8. Olavi Virta ja Toivo Kärjen yhtye (28.05.53): Mustasukkaisuutta (-Jalousie), tango
9. Olavi Virta ja Metro-tytöt (28.05.1953): La Cumparsita (-Hiljaa yössä)
10. Olavi Virta ja Harmony Sisters: Sinitaivas (1955)
11. Olavi Virta ja Rytmi-orkesteri joht. Toivo Kärki (15.10.1953): Täysikuu, tango elokuvasta "Minä soitan sinulle illalla."
12. Olavi Virta yhtyeineen: Kuinkahan lienee (-Jilted, 1954)
13. Olavi Virta & George de Godzinskyn tango-orkesteri: Liekki (1956)
14. Olavi Virta: Hopeinen kuu (1960)
15. Olavi Virta ja Jaakko Salon ork. Luonnonlapsi (-Nature boy, 1961)
16. Pate Mustajärvi, Jorma Kääriäinen, Harri Marstio ja Topi Sorsakoski: Mä elän vieläkin (2000)
17. Olavi Virta ja Jaakko Salon orkesteri: Yö kerran unhoa annoit, valssi (1963):
18. Ralph Lundsten: I landet längesen (-In the Land Long Ago, 1972)
19. Rinneradio: +/-(Plus miinus, 2006)
Kommentit (3)
Kyllähän monia on Olaan verrattu,mutta sellaista vaan ei tuu koskaan olemaan !
Laulajat laulakoot, mutta Mestari on Suurin!
On vain yksi ja ainoa Olavi Virta !