Reino Helismaa - Parooni ja jätkä

Rillumarein Suomi

Vuonna 1950 suomalaisia oli 4 miljoonaa, väestöstä lähes 70 prosenttia asui maalla ja sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Suomessa oli 400 000 hevosta ja 15 000 traktoria. Autoja oli 60 tuhatta, niistä alle puolet henkilöautoja. Maaseudullakin väki lisääntyi vielä parikymmentä vuotta sotien jälkeen. Teitä ja kouluja rakennettiin, kaupan myymäläverkosto laajeni nopeasti. Peltoa raivattiin, metsätöitä tehtiin, puita uitettiin.

Myös tanssilavoja sekä muita yhdistys- ja kokoontumistiloja nousi enemmän kuin koskaan. Ihmiset halusivat tavata toisiaan ja muodostaa pareja. Äänilevyjäkin julkaistiin lisääntyvissä määrin, 1950 Suomessa äänitettiin 443 kappaletta, niistä yhdeksän kymmenestä oli populaarimusiikkia. Radiolupia oli noin 700 tuhatta Suomen Yleisradion täyttäessä 25 vuotta 1951.

Vaikka Yleisradion 1949 erotettu pääjohtaja Hella Wuolijoki sinnikkäästi rikkoikin Hiski Salomaan Lännen Lokareita ja puolusti kansansivistyksen aatetta, oli kansanhuvittaja-kupletööri Reino Helismaan sanoittamia vuoden -50 äänitteistä ollut jo 18.

1951 Helismaa sai levylle jo 46 tekstiään yksi niistä oli selvä vastaus Wuolijoen levynsärkemispresentaatioon, Lännen lokarin veli. Ja mikä pahinta kansankultivoijille: Helismaan ja Kärjen iskelmäkoneen isopyörä oli vasta lähtemässä liikkeelle.

1950-luvulla Suomi siirtyi sotakulttuurista kulttuurisotiin. Tuossa sodassa oli kaksi keskeistä rintamaa: Rillumarei ja Tuntematon Sotilas. Väinö Linnan kuva suomalaisesta sotilaasta kohtasi ilmestyessään 1954 vastarintaa, mutta itse rintamamiehet tunsivat sen omakseen. Rillumarein ytimestä - jo ennen Tuntematonta - löytyy sieltäkin jätkähahmo. Vaikka helsinkiläispoika olikin, Reino Helismaa oli jo lapsuuskesinään Laukaassa tutustunut metsätyön ja tukkilaisten maailmaan.

Runoilija ja tekstitykki

Helismaa kirjoitti ryöppynä pulppia. Tuo käsite on vasta viime vuosikymmeninä opittu laajemmin tuntemaan muunakin kuin pelkkänä paperimassana. Reino Helismaa pulputti raakatekstiä, sanamassaa, mutta hän myös jalosti hienompilaatuista paino- ja äänituottetta.
Silkkaa pulppia kioskikirjallisuusmielessä oli jo julkaisu-uran alku. Jännitystarinoita Seikkailujen maailma-lehteen 30-luvulla, jopa tieteishenkinen sarjakuvakäsikirjoitus Maan mies Marsissa, jonka pikakirjaltaja Helismaa latoi omaan Isku-lehteensä 1940. Heti sodan jälkeen Kansankirja-kustantamo taas julkaisi Helismaan iloisen seikkailuromaanin Tyttö kuin Atomipommi. Juhannuksena 1961 Helismaa myös teki radiohupailussa jo lennokkaan Matkan Kuuhun.
Jos Reino Helismaan aika olisi riittänyt vakavampaan romaaninkirjoittamiseen, voisi arvailla sen olevan jostain Pentti Haanpään juttujen ja Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan välimaastosta. Ajatusmaailma oli koristelematon kulttuuripiireihin, silti elämästä ilon irtiottava, luontoa lähellä, mutta myös maailmanmenoa tarkkaileva.
Reino Helismaan laululyriikan ydinmehua on luonnonläheisyys. Kielikuvat vievät Tulenliekkiin kuten esimerkiksi Eila Pienimäen 1960 laulamassa tangossa tai Tulivuoren sydämeen Jorma Lyytisen 1957 levyttämässä tangossa. Lapin avara taivas inspiroi monta laulua, toisaalta Repen radioteksteissä nauretaan vaikkapa ydinfysiikan pelottavan kehityksen edessä.
Reino Helismaa sai talonsa maksetuksi 1963, jolloin hän täytti 50 vuotta. Vähän myöhemmin häneltä todettiin keuhkosyöpä. Tupakanpoltto oli tehnyt tehtävänsä. Alkoi Helismaan elämän loppusuora, jonka päätti kappale Aurinko laskee länteen.
Kun Viktor Klimenko esitti Euroviisu-edustajaksemme koukeroisesti valitun laulun Napolissa maaliskuussa 1965, Helismaa oli jo kuollut. Vuoden 1965 Suomen euroviisuedustuskappaleen valitsi pohjoismainen asiantuntijaraati ohi yleisön suosikin Katri-Helena laulaman Minne tuuli kuljettaa. Sekin oli Kärjen sävellys, johon Helismaa aloitti tekstinteon, mutta kun Repen voimat ehtyivät, Juha Vainio viimeisteli. Näin tapahtui vahdinvaihdos.
Reino Helismaa oli kaiken ikäänsä ja varsinkin alkutuotannossaan käynyt sotaa "itkelmiä" vastaan . Letkajenkkaa Repe improvisoi yleisön pyynnöstä vielä ikäväntorjuntailtamissa Haapamäellä 1964.

Ohjelmassa soitetut levyt

1. Reino Helismaa ja Rallikvartetti (2.5.1950): Parooni ja jätkä, polkka
2. Justeeri, Mieskvartetti ja Toivo Kärjen yhtye: Rovaniemen markkinoilla
3. Jorma Ikävalko ja Tukkipojat sekä Harmonikkayhtye Sahurit (16.4.53): Rumarellumarillumarei
4. Reino Helismaa ja Olavi Huuskan kvartetti: Suutarin tyttären pihalla
5. Esa Pakarinen ja Pirteät Pelimannit: Lentävä kalakukko
6. Olavi Virta (elokuvassa"Pekka ja Pätkä kesälaitumilla"-53 laulettu versio): Sinun silmiesi tähden, foxtrot
7. Tapio Rautavaara & Ramblers-yhtye: Reissumies ja kissa
8. Tapio Rautavaara, laulu, Rytmi-orkesteri, joht. Toivo Kärki: Rakovalkealla
9. Matti Louhivuori ja Pirteät Pelimannit, joht.Toivo Kärki: Kulkurin iltatähti
10. Pietarin filharmoninen orkesteri, joht.Juri Temirkanov: Dmitri Shostakovitsh, sinfonia n:o 7 C-duuri op.60 (Leningrad-sinfonia), osa 1 allegretto
11. Tapio Rautavaara Tuopin jäljet
12. Eila Pienimäki ja Toivo Kärjen joht. ork: Tulenliekki, tango
13. Viktor Klimenko: Aurinko laskee länteen, Suomi: euroviisu 1965 (Eurovision laulukilpailu: Italia, Napoli; jaettu 15. sija).
14. Reino Helismaa & Rytmi-kvintetti: Reilun pojan ralli
15. Jope Ruonansuu Hirviöiden valtakunta (-Rovaniemen markkinoilla)
16. Jaakko Ryhänen, basso ja Margareta Haverinen, sopraano: Laulu virran rannalla
17. Seija Simola ja Studio-orkesteri, joht. Eero Koivistoinen: Päivänsäde ja menninkäinen

Ohjelmassa kuullut haastattelupätkät ja niiden tekijät:
Reino Helismaa (Paavo Noponen), Esa Pakarinen (Kari Somerjoki ja Liisa Tukkimäki)
Toivo Kärki (Erkki Pälli ja Lauri Jauhiainen), Tapio Rautavaara (Peter von Bagh)