YLE Teema

 

Julkaistu perjantaina 16.04.2010 37 138

Olisi ihanaa istua ulkona kynttilän valossa viiniä juoden

Kirjoittanut: Talo Ranskassa -kilpailijat

Todellisuudessa menen viimeisen kerran kerrossängyn alimmalle sängylle ohuelle ja kuluneelle patjalle nukkumaan tässä pikkuruisessa huoneessa.

Jaana

Jaana Siipola21.9. maanantai
Aamulla kuvaukset. Ella tuli kertomaan huomisesta ja otimme tehtävän vastaan rauhallisesti - liiankin, kenties? Huomenna mennään paikalliseen kouluun, neljännelle luokalle ja pitää valmistaa esitelmä Suomesta ja itsestämme. Kouluun meno on kivaa, esitelmä ei. Philippe kaatoi meille taas aimo annoksen tietoa niskaan. Ymmärrän mielestäni kaiken, ranskakin on osittain loogista sanojen peräkkäin asettamista, Ongelmana on vaan se, etten muista…

Heti lounaan jälkeen kotiin valmistautumaan huomiseen. Sain olla yksin kotona, luin pihalla. Illalla emäntäni sentään suostui lukemaan esitelmäluonnokseni läpi, monen pyynnön jälkeen. Olisin halunnut lukea sen ääneen, vaan hänellä ei ollut aikaa. Ekalla viikolla hän oletti, että puhun. Vaan miten olisin voinut puhua, kun ei ollut sanoja. Nyt hän ei enää jaksa/viitsi juurikaan kuunnella mun mongerrusta. Ymmärrettävää. Toivottavasti saa pitää huomenna lunttilappua apuna! Ei kyllä varmaan saa…

22.9. tiistai
Aamulla heti kouluun 4:s luokkalaisten pariin. Istuimme pulpeteissa ja ihmettelimme. Mutta kyllä meitäkin ihmeteltiin. Ekaksi oli äidinkielen tunti ja sanelusta kirjoittaminen. Onnistuin ehkä 50 %. Välitunnilla hypittiin (liian lyhyttä) narua. Matikalla jatkettiin. Siinä olin heti kärryillä, vaan ehkä taas liian ujo avamaan suutani. Ja sitten lapset ulos, me jäimme luokkaan ja meillä oli kokeet. Näin tänään. Ei suuria vaikeuksia kirjallisessa osuudessa. Jatkona ollut suullinen testi meni niin huonosti, että suorastaan säälin minua kuunnellutta opettajaa. Takaisin kouluun lounaan jälkeen ja pudotustehtävään! Virpin kanssa! Tehtävänä pitää esitelmä luokalle. Laura ja Eero “pääsevät” huomenna eläviksi kysy -meiltä -Suomesta -mainostauluiksi. En kadehdi yhtään! Ensimmäinen mun mielestä “tyhmä” tehtävä. Mikko priimuksena pääsee kuumailmapallo-lennolle. Sitä vähän kadehdin. Toisaalta lohduttaudun sillä, että se varmaan huomenna kestää ja kestää ja kestää….Hän lähtee hyvin aikaisin aamulla. Mahtaako ehtiä kouluun ollenkaan?

Esitelmän pito ei ole mun vahva laji. Ranskaksi. Ilman lunttia. Mutta oppilaat olivat oikein mukavia ja iloisia ja ulospäin suuntautuneita. Mielestäni en jännittänyt ihan hirveästi. Jätin Lapin, joulupukin ja tontut Virpille, joka sitten voittikin taiston. Hävisin hänelle sovinnolla ja pääsen torstaina kotiin. Jos vastassani olisi ollut joku muu, niin olisin toiminut toisin. Myönnän tämän. PÄÄSEN siksi, että rahkeet eivät enää tunnu riittävän. Olisin varmasti pudonnut seuraavassa tehtävässä. Ihanaa on ollut oppia ja aion jatkaa opiskelua. Suunnitelmissa on myös tulla Etelä-Ranskaan ensi syksynä viininkorjuuaikaan. Hassua olla illalla kotona, eikä tarvitse tehdä läksyjä. Ihanaa lähteä. Haikeaa lähteä. Tämä oli ihan MIELETÖN juttu!

23.9. keskiviikko
Un matin tranquil…rauhallinen aamu siis. Olin vielä yöpaidassa, kun Virpi ja Eero opiskelivat täyttä päätä. Laura oli sairas. Mikko liiteli taivaalla. Tapasimme toisemme lounaalla ja ns. hyvästelimme. Rankka juttu, mutta selvisimme ilman kyyneliä, sillä tulemme todennäköisesti tapaamaan jatkossakin. Virpin kanssa kierreltiin hetki kaupungilla ja tapasimme sattumalta Lauran ja Eeron sekä kuvausryhmän. Istuimme hetken yhdessä ja joimme virkistävät juomat. Se oli oikein mukava hetki. Hyvästelin Virpin ja toivotin onnea seuraavaan koetokseen! Ilta oli suloisen lämmin, samettinen. Istun kotona matkalaukku pakattuna, ikkuna on apposen auki. En palele yhtään. Enkä raaski mennä nukkumaankaan. Olisi ihanaa istua ulkona kynttilän valossa viiniä juoden. Todellisuudessa menen viimeisen kerran kerrossängyn alimmalle sängylle ohuelle ja kuluneelle patjalle nukkumaan tässä pikkuruisessa huoneessa. Bon nuit. (pakko sanoa vielä, että emäntäni kulkee vilusta hytisten paksu villatakki tiukasti ympärillään…ulkona on siis yli + 20 astetta) Oli upeaa saada olla täällä vielä tämä yksi päivä!

24.9 torstai
Aamulla lähtö klo 7.30. Heräsin ajoissa, jotta ehdin ennen muita kylppäriin yms. Jyrki haki minut asunnolta ja vei asemalle. Jatkoin siitä yksikseni junalla Pariisiin, josta lento Suomeen vasta iltapäivällä. Juna oli ajallaan, samoin lento. Koneessa oli paljon tilaa. Ja aikaa mietiskellä: pää on ihan tyhjä, uupunut olo. Pieni osa minusta harmittelee lähtöä, iso osa on kuitenkin tyytyväinen. Koskakohan olis seuraava ranskantunti….? Sain laukkuni Helsingissä nopeasti ja ehdin juuri sopivasti bussiin. Kotona Turun linja-autoasemalla olin klo 23.30, jossa minua oltiin vastassa. Olipa seikkailu - joka ei unohdu koskaan! On hyvä kokea asioita, joita voi sitten mummona muistella! Kiitos teille, jotka teitte tämän minulle mahdolliseksi.
Jaana/Jeannine

Virpi

Virpi Hietanen17. pvä maanantai
Koulutyö alkoi taas ja pakersimme töitä ilmansuuntien kanssa. Saimme tiistaiksi tehtäväksi valmistella esitelmän, jossa kerromme itsestämme ja mistäpäin olemme. Esitelmä pidettäisiin lähistöllä sijaitsevassa koulussa 10-vuotiaille koululaisille. Eli kiireen vilkkaa kotiin tekemään esitelmää, aikaa ei paljon jäisi koska minua tultaisiin kuvaamaan kotiin ja siinä sitten aikaa menee. No jonkinlaisen esitelmän sain kyhättyä ja sitä Julien avustuksella muokkasin ja kyllä meillä vähän nauratti se minun esitelmä?

18. pvä tiistai
Tänään olimme ajoissa koululla ja läksimme tapaamaan koululaisia. Siellä meitä odotti jännittynyt opettaja, joka jännitti varmaan yhtä paljon kuin mekin. Koululaiset olivat aivan ihania ja pääsimme luokkaan istumaan pulpettien taakse. He olivat niin uteliaita ja kovia puhumaan ja heistä oli hauskaa kun en osannut kovin hyvin sanelun mukaan kirjoittaa. Välitunneilla leikimme ja pelasimme palloa, hypimme narua ja oli tosi hauskaa. Yllätys olikin melkoinen kun kesken päivän meidän pitikin lähteä tekemään koululle kokeemme! Kylmä suihku niskaan keskellä helteistä päivää! Tulokset julkaistiin samana päivänä ja Veroniquehan se siellä taas oli pudotuskamppailuissa ja kaverina Jeannine, se ei ollut niin kova yllätys kun ajattelee ketä meistä oli enää jäljellä. Pomppis, Laurette ja Jean Michel ovat parempia ja heille varmaankin kokeessa käydyt asiat on tuttuja juttuja. Jean Michel oli pärjännyt kokeessa parhaiten ja hänet palkittiin kuumailmapallolennolla! Upea juttu! Laurettelle ja Pomppiksellekin annettiin tehtävä, heidän piti lähteä kaduille kulkemaan plakaatin kanssa,, joissa ihmisiä kehotettiin kyselemään heiltä suomesta. Hah, eipäs käynyt kateeksi tuo tehtävä!

Meidän kahden minun ja rakkaan Jeanninen tehtävänä oli kertoa lapsille Suomesta ja itsestämme. Voi äitienpäivät kuinka jännitti! Jeannine meni ensin ja tuntui, että hän on siellä ikuisuuden, mietin, että mitä ihmeessä hänellä voi olla noin paljon asiaa, kuinka pitkän esitelmän hän on valmistanut! No päättyihän se sitten jossain vaiheessa ja tuli minun vuoroni, luokkahuone oli niin kuuma, että pelkäsin pyörtyväni. Kaikki mitä olin harjoitellut katosi päästä sen sileän tien ja siitä piti aloittaa. Kun sain oman osani loppuun alkoi lasten innokkaat kyselyt, silloin meinasi iskeä paniikki, kun kysymyksiä vain tuli ja tuli. Kaiken kaikkiaan rankin, mutta hauskin tehtävä!! Odottelimme päätöstä todella kauan ja vihdoin ja viimein meidät kutsuttiin kuulemaan päätös. Olo oli ristiriitainen, omasta mielestäni olin antanut palaa ja selittänyt kaiken mutta toisaalta ajattelin, että Jeannine on varmaankin hoitanut homman hyvin kotiin myös. Niinhän siinä kävi, että Veronique pääsi jatkoon ja Jeannine sai lähteä kotiin. Ihan uskomaton juttu! Haikea eron hetki, olemme Jeanninen kanssa täällä ollessa ystävystyneet ja tulee ikävä.

19. pvä keskiviikko
Tänään koulussa saimme Pomppiksen kanssa oikein eirtyisopetusta. Jean-Michel oli palkintomatkallaan ja Laurette oli kipeänä. Opettajamme Philippe oli hieman närkästynyt kun opettelimme tärkeitä asioita ja kaksi oppilasta oli pois paikalta. Lounaan jälkeen lähdimme Jeanninen kanssa kaupungille viettämään läksiäisiä. Oli tosi mukava kun saimme olla yhdessä vielä hetken aikaa. Kotiin tullessani mietin jo loppuviikon pudotuspelejä ja takki tuntui aika tyhjältä.

Mikko

Mikko Salmilahti21.9.2009
Maanantai-aamu. Koulu tuntui tänään hyvin raskaalta. Uutta asiaa tuli todella paljon ja aivot tuntuivat olevan vielä viikonlopputilassa. Lisäksi saimme aika vaativan tehtävän valmisteltavaksi huomista varten. Joudumme pitämään Suomesta esitelmän 4-luokkalaisille oppilaille. Pakko kysyä apua Florencelta…

22.9.2009
Olipa hauska päivä! Lasten kanssa oli jopa yllättävän kivaa ja opinkin paljon päivän aikana. Lisäksi sain erinomaisen palkinnon hyvästä koesuorituksesta: kuumailmapallolennon. Alkuillasta saimme sitten kuulla pudotuskilpailun tulokset ja Virpi vain jaksaa porskuttaa. Tuntui vain hassulta onnitella toista kun samalla on pahoillaan pudonneen puolesta..

23.9.2009
Herätys oli kello 5.00 aamulla, sillä kuumailmapallolennolle on lähdettävä joko aamulla tai sitten myöhemmin illalla kun ilma on jäähtynyt. Kokemus oli upea! En tuntenut minkäänlaista korkean paikan pelkoakaan. Suosittelen! Kouluun en sitten ehtinytkään, joten nyt illansuussa on pakko lukea saamiani monisteita ja opiskella muutenkin.

Laura

Laura ÅkerlundMaanantai 21.9.2009
Tosi paljon infoa hirveän pienessä ajassa, tuntuu että pää halkeaa. Tai ainakin tarvitsisin jonkun muistikortin tai jonkun jotta voisin välillä tuulettaa tätä päätä. HUH.

Tiistai 22.9.2009
Tänään mentiin sitten sinne 3.luokkalaisten luokkaan viettämään oppituntia. Tapaaminen oli klo 8.45 koululla, josta peruutettiin heti seuraavalle sivukujalle. Entinen tyttökoulu. Jänniä yksityiskohtia; kellokortit lapsilla, reput olivat suurempia kuin lapset! Äidit ja isät/koko perhe saattoivat lapsen kouluun, pusujen ja halien kera.

Mentiin luokkaan, joka oli täynnä uteliaita lapsia. Meidät istutettiin keskelle heitä! Pääsin Gabrielin ja kahden muun pojan viereen. Aluksi he olivat kauhean ujoja, joten luulin että mistään ei tule mitään tänään. Sitten alkoi opetus, sanelulla. Opettaja kyseli koko oppituntien ajan myös meiltä, ja minulta hän sattui juuri kysymään niitä mitä en tiennyt. Pikkuoppilaille oli hauskalla tavalla hyvin tärkeää minkä värisellä kynällä korjasi omat vastauksensa.
Sitten tultiin ihmeelliseen numerotehtävään, ja opettaja pyysi minut taululle!! En tajunnut heti mitään, mutta pokka pysyi.. ja sain lopuksi aplodit oppilailta. Södeä!

Sen jälkeen oppilaat juoksivat pihalle ja meidän piti leikkiä heidän kanssaan. Sain paljon uusia faneja! ”Sä oot tosi kaunis!” ” Onko Suomessa tosi kylmä?” Hypytin narua, ja käsikynkkääni tuli kaksi tyttöä.

Sitten tunti jatkui ja yhtäkkiä meillä olikin koe!! Siis ihan oikea koe. Suullinen koe oli kertoa omasta viikonlopun vietostaan.

Sitten kävimme lounaalla Le petit grillissä ja palasimme luokkaan, johon saapui Ella! Hän kertoi tulokset, olin kolmanneksi paras, enkä joutunut pudotukseen. MUTTA minä ja Eero (oli toiseksi paras) joutuisimme seuraavana päivänä pistämään plakaatit kaulaan ja menemään keskustaan vastaamaan ihmisten kysymyksiin Ranskasta. OHHOH; noloa!

Keskiviikko 23.9.2009
Olin tosi kuumeinen tiistai-iltana (se selittääkin miksi olin niin levoton), ja en keskiviikkona päässyt kouluun.. Onneksi isäntäperheeni emäntä varasi minulle lääkärille ajan, ja lähdimme heti ennen yhdeksää lääkäriin. Mon Dieu, kuinka komean lääkärin luo! Pitkä ja tumma, ohhoh! Tosi ihana. Sain lääkkeet ja palasin kotiin, olo oli hirveä… Kampesin itseni kuitenkin ylös, koska meillä oli iltapäivällä kuvaus Eeron kanssa.. Se plakaatti tehtävä Place de la Comediella. Oksetti ja pyörrytti, elämäni hirvein kuvaus.. Sen jälkeen lähdinkin heti kotiin.. Karsea olo.

Eero

Eero Tolvanen21.9. Maanantai.
Kuulimme piristävän uutisen: huomenna menemme kouluun neljäsluokkalaisten tunnille saamaan opetusta ja kertomaan Suomesta. Mutta, ettei totuus unohtuisi: tiistai on aina ollut pudotuspelipäivä. Koulun jälkeen pulahdus altaaseen, pari laulua ranskaksi kitarani kanssa, hetkeksi pitkälleen ja sitten reippaasti läksyjä tekemään. Haluan todella oppia lisää tätä ranskaa!

22.9. Tiistai.
Ranskalaisessa koulussa oli todella mukavaa olla. Lapset olivat ihastuttavia ja ympärilläni olevat lapset halusivat kilvan auttaa minua. Testikin sujui samaa rataa rennosti ja jatko-opiskelut varmistuvat. Maittava ateria Petit Grillissä, kotona uima-altaaseen auringon helottaessa siniseltä taivaalta – onnellisena tartuin illalla intoa täynnä ranskan kirjoihini. Illalla kilistelimme keskustan ravintolassa Suomeen lähtevälle Jaanalle lähtömaljoja. Tunnelma oli hyvä, sillä Jaana oli ensimmäinen pudonnut, joka näytti ja kuuluikin onnelliselta ehdittyään saada täältä niin paljon.

Suosittele138 Suosittelee

Kommentit

Opettaja

Kiitos Jaanalle esimerkillisen fiksusta käytöksestä. Hän oli aidosti iloinen Virpin puolesta ! Oli kivaa katsoa reilua peliä ja sivistynyttä käytöstä. Se, että joulupukki nyt sattui lapsikatrasta kiinnostamaan, ei tee Jaanasta huonompaa ranskanpuhujaa. Virpikin on fiksu. Hän on ollut valoisa ja iloinen jokaisen pudostuspelin alussa.
Tästä joukosta välittyy leikkimielinen elämänilo. Anna-Maijan puolesta HÄPEÄN. Hän oli todella säälittävän surkea häviäjä. Leikkiähän tämä on. Jokaisen aikuisen ihmisen elämässä on ollut isompiakin tragedioita kuin ranskankisan pudotuspelissä tipahtaminen. Jaana käyttäytyi esimerkillisesti. Hän oli aiodsti iloinen ihmisen puolesta, jolle
"hävisi". Tällaiset kisat ovat hyvää TV-viihdettä, kun mukana ovat fiksut kilpailijat. Jaanan voisi palkata opettamaan suomalaisille urheilijoille "tappion" hetkellä reilun pelin käytöstä. Aino-Maijan pudottua tätä jäljellejäänyttä joukkuetta on seurannut ilolla. Mika ja Jaana ovat ottaneet lähtönsä aikuisen kevyesti. Elämässä on isompiakin asioita kuin tässä kisassa tipahtaminen. Ranskankielen oppimisen ilo on tärkeintä ja se heistä on välittynyt. Kiitos Jaanalle vielä kerran esimerkillisen sivistyneestä käytöksestä ! Nuortenkin on hyvä nähdä televisiossa joskus aikuinen, joka osaa iloita muidenkin kuin omasta puolestaan. Poikasi voi olla äidistään ylpeä !

kiinnostunut

Opettajan kanssa aika lailla samaa mieltä. Sääli, että ryhmä hajoaa, olisi ollut mukava seurata porukan yhdessäoloa loppuun asti. Itse en osaa ranskaa (valitettavasti) muuta kuin sen mitä vuosikymmeniä sitten lukion lyhyen ranskan tunneilta muistan eikä se tosiaankaan ole paljon. Silti on ollut mukava seurata tätä ohjelmaa ja itse kunkin kilpailijan kehitystä ja tapaa heittäytyä erilaisiin tilanteisiin. Ei tarvitse välttämättä osata oikeita sanoja ja muistaa kaikkia kieliopin koukeroita. Iloinen mieli,halu puhua,ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, auttaa jo pitkälle. Itselleen tosiaan voi myös nauraa niin kuin Virpi teki, kun ääntää sanoja väärin ja ne saavat näin aivan hullunkurisen merkityksen ja yrittää uudestaan kunnes sana kuulostaa oikealta. Tosi hienosti naiset kilpailivat keskenään, onneksi olkoon kummallekin.

anonymous

Olipa todella viihdyttävä jakso! Vähän säälitti kyllä lauran ja pompidoun puolesta, kun eivät ymmärtäneet kysymyksiä oikein (se mustikka-juttu oli kyllä niin paras!).

ranskaa opiskellut

Hieno oli katsoa koulupäiväänne ja olette paljon oppineet. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, riippuen lähtötasosta kai?
Onnea kaikille loppukoitokseen ja Jaana kiitos tähänastisesta.
Olit upea ja reilu lähtijänäkin.

surkea häviäjä

Opettaja kirjoitti:
Kiitos Jaanalle esimerkillisen fiksusta käytöksestä. Hän oli aidosti iloinen Virpin puolesta ! Oli kivaa katsoa reilua peliä ja sivistynyttä käytöstä. Se, että joulupukki nyt sattui lapsikatrasta kiinnostamaan, ei tee Jaanasta huonompaa ranskanpuhujaa. Virpikin on fiksu. Hän on ollut valoisa ja iloinen jokaisen pudostuspelin alussa.
Tästä joukosta välittyy leikkimielinen elämänilo. Anna-Maijan puolesta HÄPEÄN. Hän oli todella säälittävän surkea häviäjä. Leikkiähän tämä on. Jokaisen aikuisen ihmisen elämässä on ollut isompiakin tragedioita kuin ranskankisan pudotuspelissä tipahtaminen. Jaana käyttäytyi esimerkillisesti. Hän oli aiodsti iloinen ihmisen puolesta, jolle
"hävisi". Tällaiset kisat ovat hyvää TV-viihdettä, kun mukana ovat fiksut kilpailijat. Jaanan voisi palkata opettamaan suomalaisille urheilijoille "tappion" hetkellä reilun pelin käytöstä. Aino-Maijan pudottua tätä jäljellejäänyttä joukkuetta on seurannut ilolla. Mika ja Jaana ovat ottaneet lähtönsä aikuisen kevyesti. Elämässä on isompiakin asioita kuin tässä kisassa tipahtaminen. Ranskankielen oppimisen ilo on tärkeintä ja se heistä on välittynyt. Kiitos Jaanalle vielä kerran esimerkillisen sivistyneestä käytöksestä ! Nuortenkin on hyvä nähdä televisiossa joskus aikuinen, joka osaa iloita muidenkin kuin omasta puolestaan. Poikasi voi olla äidistään ylpeä !

Opettaja hyvä ,olet varmaan esiintyvä ihminen jolle äkkinäiset tapahtumat eivät aiheuta minkäänlaista mielenliikahdusta.Olet oikeassa, Jaana on ihana ja sivistynyt ihminen ja esimerkillinen myös häviäjänä. Kiitos siitä hänelle. Onpahan sinulla sitten hyvä vertailukohde tästä huonosta häviäjästä.Ehkä ilman pahaa blogia olisi ensimmäinen putoaja vaan tavallinen kilpailija muiden joukossa ja yllätys pudotuksesta toi tunteet pintaan. Oli muille sitten huono esimerkki putoajasta ja ovat osanneet sen välttää. Eli ei niin paljon pahaa,ettei siitä jotain oppisi.
Kevätterveisin surkea häviäjä

Taneli Oulusta

Hei opettaja, jos annettaisiin vihdoin rauhaa Anna-Maijalle? Emme saa kiusata häntä ikuisesti yhden onnettoman hetken takia. Ja mielestäni hän on ollut sen jälkeen pahoillaan tapahtuneesta. Joten ei takerruta enää meneeseen!

Täytyy ehdottomasti kiittää ohjelman ohjaajat. Mielikuvitus riittää ja tulee kaikenlaisia yllätyksiä ja ihania pieni reportaaseja!
Tietenkin on surullista nähdä niin sympaattisia kilpailijoita lähtevän.

Siinä näkyi taas, kuinka ulkoinen olemus voi olla tärkeämpi kuin kielitaito.
Jaana ja Virpin ranskan taito on hyvin samanlainen, mutta Virpin käytös näyttää miellyttävän enemmän sikäläisiä ihmisiä, koska hän nauraa ja on eloisa ja ulospäin suuntautunut. Oli ihanaa nähdä lasten katseet ja ilmeet, kun hän puhui joulupukista.

Eerolle sanoisin, että mulle sattui täysin sama juttu (mutta toisinpäin) kun kävin eka kertaa elämässäni Lapissa osaamatta sanaakaan suomea.

Oli kesä ja liftasin yksin. Eräs mies otti mut kyytiin ja jossain vaiheessa piti tauon. Menimme istumaan ja mies, joka puhui vain suomea sanoi: mustikkaa.... jotain ..... mustikkaa .... ja näytti jotain ympärilläämme. Luulin, että hän puhui hyttysistä (moustiques) joten irvistelin todella rumasti ja sanoin: oh yes yes too much mustikka!!! yäk! En ymmärtänyt silloin, miksi hän katsoi mua ällistyneenä! Mitä kuvottavaa oli muka mustikoissa!!!

Anonyymi

Aino-Maija on lähes 70-vuotias nainen. Hänen bloginsa, jossa hän alkoi kehitellä kaikenmaailman "salaliittoteorioita", jonka mukaan hänet muka olisi pelattu ulos, olivat todella lapsellisia ja kypsymättömiä. Hän oli kilpailijanakin aika itsekäs. Aikuisen ihmisen täytyy kyetä aina ja kaikissa elämäntilanteissa empaattiseen vuorovaikutukseen. Räikeä itsekäs käytös kuuluu lapsuuteen ja murrosikään.

opettajan vastaus

Pomppis on varmaankin tästä joukkueesta kielellisesti peruslahjakkain ihminen. Mustikka-juttu oli ihana ! Hän ei silti voittane kisaa. Mikko lienee vahvin voittajaehdokas, vaikka hän ei ole lainkaan porukan sukkelin ranskankielen ääntäjä. Hän on tekninen kielioppiosaaja ja se auttaa todella paljon pudostustenteissä.

Opettajan vastaus

Aino-Maija on lähes 70-vuotias nainen. Hänen bloginsa, jossa hän alkoi kehitellä kaikenmaailman "salaliittoteorioita", jonka mukaan hänet muka olisi pelattu ulos, olivat todella lapsellisia ja kypsymättömiä. Hän oli kilpailijanakin aika itsekäs. Aikuisen ihmisen täytyy kyetä aina ja kaikissa elämäntilanteissa empaattiseen vuorovaikutukseen. Räikeä itsekäs käytös kuuluu lapsuuteen ja murrosikään.[/quote]

Anonyymi

Anonyymi kirjoitti:
Aino-Maija on lähes 70-vuotias nainen. Hänen bloginsa, jossa hän alkoi kehitellä kaikenmaailman "salaliittoteorioita", jonka mukaan hänet muka olisi pelattu ulos, olivat todella lapsellisia ja kypsymättömiä. Hän oli kilpailijanakin aika itsekäs. Aikuisen ihmisen täytyy kyetä aina ja kaikissa elämäntilanteissa empaattiseen vuorovaikutukseen. Räikeä itsekäs käytös kuuluu lapsuuteen ja murrosikään.

Kyllä sitä "Aino-Maijaa" (nimi muuttunut kirjoitusten mukaan) nyt jaksetaan vielä haukkua. Taisi olla ainoa jonka tunteet heti alussa pamahtivat esille putoamisessa. Loput ovatkin sitten tottuneet ajatukseen ja saaneet nähdä paljon Ranskaa ja myös mukavia tehtävia, ei ainoastaan kokeita ensimmäisen viikon tapaan.
Tutkipa Opettaja ja Opettajan vastaus myös muita kirjoituksia äläkä muistele kutsumiasi salaliittoteorioita erillisinä asioina.
Mitenkä se ns. itsekkyys silmiinne pisti ???? Oliko se sitä että tätä kilpailijaa kuvattiin eniten ensimmäisen viikon aikana. Se itsekkyys siten tuli paljoilla kuvauksilla esille. Ja senhän järjesti tuottaja eikä yksikään kilpailija siihen voinut vaikuttaa, vaikka olisi ehkä halunnutkin.Jokainen siellä aluksi kilpaili vain ja ainoastaan itsensä kanssa ja ensimmäisen viikon jälkeen vasta kilpailu alkoi todella. Ja ohjaajatkin ovat ilmeisesti oppineet ensimmäisestä viikosta vähän "suodattamaan" mitä näyttävät ja mitä jättävät näyttämättä kuvauksista .Seuratkaa Opettaja ja Opettajan vastaus vaan innolla niitä tulevia jaksoja , joissa varmaan tulee esille vain ns. hyviä kuvauksia. Mutta ranskaa kannattaa edelleen opetella!!!!

Annamaija

Taneli Oulusta kirjoitti:
Hei opettaja, jos annettaisiin vihdoin rauhaa Anna-Maijalle? Emme saa kiusata häntä ikuisesti yhden onnettoman hetken takia. Ja mielestäni hän on ollut sen jälkeen pahoillaan tapahtuneesta. Joten ei takerruta enää meneeseen!

Täytyy ehdottomasti kiittää ohjelman ohjaajat. Mielikuvitus riittää ja tulee kaikenlaisia yllätyksiä ja ihania pieni reportaaseja!
Tietenkin on surullista nähdä niin sympaattisia kilpailijoita lähtevän.

Siinä näkyi taas, kuinka ulkoinen olemus voi olla tärkeämpi kuin kielitaito.
Jaana ja Virpin ranskan taito on hyvin samanlainen, mutta Virpin käytös näyttää miellyttävän enemmän sikäläisiä ihmisiä, koska hän nauraa ja on eloisa ja ulospäin suuntautunut. Oli ihanaa nähdä lasten katseet ja ilmeet, kun hän puhui joulupukista.

Eerolle sanoisin, että mulle sattui täysin sama juttu (mutta toisinpäin) kun kävin eka kertaa elämässäni Lapissa osaamatta sanaakaan suomea.

Oli kesä ja liftasin yksin. Eräs mies otti mut kyytiin ja jossain vaiheessa piti tauon. Menimme istumaan ja mies, joka puhui vain suomea sanoi: mustikkaa.... jotain ..... mustikkaa .... ja näytti jotain ympärilläämme. Luulin, että hän puhui hyttysistä (moustiques) joten irvistelin todella rumasti ja sanoin: oh yes yes too much mustikka!!! yäk! En ymmärtänyt silloin, miksi hän katsoi mua ällistyneenä! Mitä kuvottavaa oli muka mustikoissa!!!


Kiitos Taneli sinulle, joka jatkat mielenkiintoisia kirjoituksia joita on hauska lukea.
Ja elämä jatkuisi edelleen mukavana, jollei joku aina teilaisi minua sillä blogilla(joka ei todellakaan ollut blogiksi tarkoitettu vaan oli purkaus kaikesta viikolla mieleentulleesta ja lähetetty yksityiselle henkilölle) Mutta seuraan innolla muiden tekemisiä ja odottelen sitä loppuhuipennusta,joka on salassa pidetty myös meiltä jo poispudonneilta kilpailijoilta,
Jatka Taneli kirjoituksiasi, täällä sinulla on vankkumaton ihailija.
Oliskohan tämä jo viimeinen kannanottoni Taloon Ranskassa
Kevätterveisin Annamaija(ei Anna-Maija eikä Aino-Maija)

Veronique

Taneli Oulusta kirjoitti:
Hei opettaja, jos annettaisiin vihdoin rauhaa Anna-Maijalle? Emme saa kiusata häntä ikuisesti yhden onnettoman hetken takia. Ja mielestäni hän on ollut sen jälkeen pahoillaan tapahtuneesta. Joten ei takerruta enää meneeseen!

Täytyy ehdottomasti kiittää ohjelman ohjaajat. Mielikuvitus riittää ja tulee kaikenlaisia yllätyksiä ja ihania pieni reportaaseja!
Tietenkin on surullista nähdä niin sympaattisia kilpailijoita lähtevän.

Siinä näkyi taas, kuinka ulkoinen olemus voi olla tärkeämpi kuin kielitaito.
Jaana ja Virpin ranskan taito on hyvin samanlainen, mutta Virpin käytös näyttää miellyttävän enemmän sikäläisiä ihmisiä, koska hän nauraa ja on eloisa ja ulospäin suuntautunut. Oli ihanaa nähdä lasten katseet ja ilmeet, kun hän puhui joulupukista.

Eerolle sanoisin, että mulle sattui täysin sama juttu (mutta toisinpäin) kun kävin eka kertaa elämässäni Lapissa osaamatta sanaakaan suomea.

Oli kesä ja liftasin yksin. Eräs mies otti mut kyytiin ja jossain vaiheessa piti tauon. Menimme istumaan ja mies, joka puhui vain suomea sanoi: mustikkaa.... jotain ..... mustikkaa .... ja näytti jotain ympärilläämme. Luulin, että hän puhui hyttysistä (moustiques) joten irvistelin todella rumasti ja sanoin: oh yes yes too much mustikka!!! yäk! En ymmärtänyt silloin, miksi hän katsoi mua ällistyneenä! Mitä kuvottavaa oli muka mustikoissa!!!

Hei Taneli,

Hauska juttu mustikoista, taisi lapinmies olla ihmeissään:)

Taneli

Kyllä Veronique, nyt hävettää! Ihmettelen, miksei jättänyt tien reunalle keskellä korpea! Ajatteli varmaan, että tuo on tollo ulukomaalainen, ei sille mahda mitään.

Ja täytyy tunnustaa, että pariisilaisena olin siihen asti nähnyt mustikoita vain hillona lasipurkissa! En edes tiennyt minkänäköisiä ne ovatluonnossa!

Kun seurasin Pomppista eilen pelkäsin koko ajan, että hän sanoo ihmisille, jotka puhuivat hyttysistä: nami nami mustikka!!! He olisivat hälyyttäneet heti paikalle ambulanssin!

Toisaalta, jos tuo mies pysty friteeraamaan sydän kylymänä eläviä rapuja, miksei naposteltaisi yhtä rapeita moustiqueja?

Anonyymi

Mitä pidemmälle kurssi etenee, sitä enemmän vaikutteeni ranskalaisista muuttuvat: he ovat erittäin kohteliaita ja näennäisen ystävällisiä, mutta viileän etäisiä, usein jopa tylyn tuntuisia. Intoni matkustaa Ranskaan tutustuakseni ranskalaisuuteen on reippaasti vähentynyt. Miten kurssilaisten ranskalaiset perheet oli valittu, ovatko sitoutuneet vain yövyttämään kurssilaiset.

Merci beaucoup

Je vous remercie de la bonne émission. On peux entendre la langue francaise (le mot précédent avec c cedille) à la maison, on peux voir des vues francaises, comme touriste... Le professeur est très bon, les étudiants sont énergiques. Merci Ella, merci Sini, merci tout le monde! Je suis allée en France deux fois, en 1968 et 1980. Deux questions: 1) Savez-vous si Aki parle couramment l'italien déjà? 2)Comment est possilble écrire c cedille et l'accent circonflexe ici?

Anonyymi

Merci beaucoup kirjoitti:
Je vous remercie de la bonne émission. On peux entendre la langue francaise (le mot précédent avec c cedille) à la maison, on peux voir des vues francaises, comme touriste... Le professeur est très bon, les étudiants sont énergiques. Merci Ella, merci Sini, merci tout le monde! Je suis allée en France deux fois, en 1968 et 1980. Deux questions: 1) Savez-vous si Aki parle couramment l'italien déjà? 2)Comment est possilble écrire c cedille et l'accent circonflexe ici?

NumLock päällä, alt + 135 = ç, alt + 136 = ê, alt + 131 = â, alt + 128 = Ç

Taneli Oulusta

Anonyymi kirjoitti:
Mitä pidemmälle kurssi etenee, sitä enemmän vaikutteeni ranskalaisista muuttuvat: he ovat erittäin kohteliaita ja näennäisen ystävällisiä, mutta viileän etäisiä, usein jopa tylyn tuntuisia. Intoni matkustaa Ranskaan tutustuakseni ranskalaisuuteen on reippaasti vähentynyt.

Arvoisa anonyymi, Ranska on ollut maailman ykkösmatkailumaa 1990- luvulta lähtien. Siellä käy vuosittain vajaat 80 miljoonaa turistia. En usko, että he menevät sinne etsimään ihmisiä, jotka ovat pyyteettömästi enkelimäisiä tai "aitoa" ystävällisyyttä ja ehkä kaupan päälle rakkautta.

Jos matkustamisen tarkoitus on sellainen, turvallisinta on pysyä lukittuna kotona.

Mutta jopa kotona voi törmätä epämiellyttäviin ihmisiin. Taloyhtiön hallituksen jäsen saattaa olla vielä äkäisempi kuin stressaantunut pariisilainen tarjoilija.

Kun etsin lomakohdetta, minulle riittää, että ihmiset eivät yritä petkuttaa tai rahastaa huonoilla tuotteilla ja surkealla palvelulla. Odotan minimaalista turvallisuutta, kohteliaisuutta ja asiallisuutta. Loppu eli nähtävyydet, kulttuuritarjonta, ostosmahdollisuudet yms. ovat pelkkä bonuksia.

Muuten jos mulla olisi ollut samoja odotuksia (kuin te ranskalaisista) ja tehnyt samoja onttoja yleistyksiä kokonaisesta kansasta kun tulin Suomeen olisin karannut vuosia sitten etelämantereelle!

Merci beaucoup

Kiitos vielä näistä hyödyllisistä ohjeista:
NumLock päällä, alt + 135 = ç, alt + 136 = ê, alt + 131 = â, alt + 128 = Ç[/quote]

Huomasin juuri, että "on peut" kirjoitetaan avec t à la fin, ja että olinkin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1969, koska Pariisin katukivet olivat osittain vielä irti edellisen vuoden opiskelijamellakoiden jäljiltä.

Ranskassa kuten kaikissa maissa asuu kaikenlaisia ihmisiä, omat kokemukseni ranskalaisista ovat myönteisiä. Useampaakin heistä muistelen lämpimästi, olisi mukava kuulla heistä jotakin vielä 40 vuoden jälkeen.

Anonyymi

Kyllä minusta porukassa saa olla yksi vähemmän fiksu putoaja näiden muiden loistavasti ja itseensä tyytyväisten kilpailijoiden keskuudessa.
Kisa ei liene kovinkaan informatiivinen jollekin satunnaiselle ranskankielen harrasstajalle. Philippen opetus on tehokasta. Se on plussaa tässä keskinkertaisessa vaiko viihdeohjelmassa!

Anonyymi

Taneli Oulusta][quote=Anonyymi kirjoitti:
Mitä pidemmälle kurssi etenee, sitä enemmän vaikutteeni ranskalaisista muuttuvat: he ovat erittäin kohteliaita ja näennäisen ystävällisiä, mutta viileän etäisiä, usein jopa tylyn tuntuisia. Intoni matkustaa Ranskaan tutustuakseni ranskalaisuuteen on reippaasti vähentynyt.

Arvoisa anonyymi, Ranska on ollut maailman ykkösmatkailumaa 1990- luvulta lähtien. Siellä käy vuosittain vajaat 80 miljoonaa turistia. En usko, että he menevät sinne etsimään ihmisiä, jotka ovat pyyteettömästi enkelimäisiä tai "aitoa" ystävällisyyttä ja ehkä kaupan päälle rakkautta.

Jos matkustamisen tarkoitus on sellainen, turvallisinta on pysyä lukittuna kotona.

Mutta jopa kotona voi törmätä epämiellyttäviin ihmisiin. Taloyhtiön hallituksen jäsen saattaa olla vielä äkäisempi kuin stressaantunut pariisilainen tarjoilija.

Kun etsin lomakohdetta, minulle riittää, että ihmiset eivät yritä petkuttaa tai rahastaa huonoilla tuotteilla ja surkealla palvelulla. Odotan minimaalista turvallisuutta, kohteliaisuutta ja asiallisuutta. Loppu eli nähtävyydet, kulttuuritarjonta, ostosmahdollisuudet yms. ovat pelkkä bonuksia.

Muuten jos mulla olisi ollut samoja odotuksia (kuin te ranskalaisista) ja tehnyt samoja onttoja yleistyksiä kokonaisesta kansasta kun tulin Suomeen olisin karannut vuosia sitten etelämantereelle![/quo

Suomalainen sananalasku sopii tähän keskusteluun hyvin: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

Anonyymi

Anonyymi][quote=Taneli Oulusta kirjoitti:
Anonyymi kirjoitti:
Mitä pidemmälle kurssi etenee, sitä enemmän vaikutteeni ranskalaisista muuttuvat: he ovat erittäin kohteliaita ja näennäisen ystävällisiä, mutta viileän etäisiä, usein jopa tylyn tuntuisia. Intoni matkustaa Ranskaan tutustuakseni ranskalaisuuteen on reippaasti vähentynyt.

Arvoisa anonyymi, Ranska on ollut maailman ykkösmatkailumaa 1990- luvulta lähtien. Siellä käy vuosittain vajaat 80 miljoonaa turistia. En usko, että he menevät sinne etsimään ihmisiä, jotka ovat pyyteettömästi enkelimäisiä tai "aitoa" ystävällisyyttä ja ehkä kaupan päälle rakkautta.

Jos matkustamisen tarkoitus on sellainen, turvallisinta on pysyä lukittuna kotona.

Mutta jopa kotona voi törmätä epämiellyttäviin ihmisiin. Taloyhtiön hallituksen jäsen saattaa olla vielä äkäisempi kuin stressaantunut pariisilainen tarjoilija.

Kun etsin lomakohdetta, minulle riittää, että ihmiset eivät yritä petkuttaa tai rahastaa huonoilla tuotteilla ja surkealla palvelulla. Odotan minimaalista turvallisuutta, kohteliaisuutta ja asiallisuutta. Loppu eli nähtävyydet, kulttuuritarjonta, ostosmahdollisuudet yms. ovat pelkkä bonuksia.

Muuten jos mulla olisi ollut samoja odotuksia (kuin te ranskalaisista) ja tehnyt samoja onttoja yleistyksiä kokonaisesta kansasta kun tulin Suomeen olisin karannut vuosia sitten etelämantereelle![/quo

Suomalainen sananalasku sopii tähän keskusteluun hyvin: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

Niin tai näin, kerroin vain vaikutelmistani. Nyt voisin lisätä,että tempperamenttia tuntuu löytyvän ja vähän "herkkänahkaisuuttakin". Kurssilaisista aidoimmalta vaikuttaa Mikko - teennäisyydestä ei tietoakaan, ystävällinen ja kohtelias, hyvä niin.
Ja Tanelille: tunnut löytävän toisten (,tällä kertaa minun,) mielipidekirjoituksista asioita, joita siellä ei ole .
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - useimmiten =D

Taneli

Anonyymi kirjoitti:

Ja Tanelille: tunnut löytävän toisten (,tällä kertaa minun,) mielipidekirjoituksista asioita, joita siellä ei ole .
=D

ja hyvä näin! Mitä järkeä olisi muuten keskustella ja kommentoida jos toistetaan kuin papukaija mitä toinen sanoo? Ja luuletko todella, että mitä sanomme on meidän kontrollissa, että tiedostamme kaiken mitä sanojemme takana on ja miten toiset kokevat niitä? Kieli ei ole viaton!

Kommenttien tarkoitus on mennä eteenpäin ja löytää uusia ulottuvuuksia ja piilomerkityksiä, joita emme edes tiedosta useimmiten. Kun heitetään tuntemattomalle joukolle lauseita, sanat alkavat elää omaa elämänsä, ne eivät ole enää meidän omia.

Tietenkin keskustelu on aivan turha ja hedelmätön, jos tyydytään haukkumaan toisiamme, kuten joku eilen rupesi tekemään kun hän vetosi aivan ihmeellisellä tavalla inhoamansa ihmisen ikään!

Sinulla on täydellinen oikeus vieroksua ranskalaisia, mutta pliis älä yleistä ja perustele vähän kantojasi, kun kerran menet räväyttämään julkisella foorumilla sun kielteisiä tuntemuksia kokonaista kansaa kohtaan.

Anonyymi

Taneli kirjoitti:
Anonyymi kirjoitti:

Ja Tanelille: tunnut löytävän toisten (,tällä kertaa minun,) mielipidekirjoituksista asioita, joita siellä ei ole .
=D

ja hyvä näin! Mitä järkeä olisi muuten keskustella ja kommentoida jos toistetaan kuin papukaija mitä toinen sanoo? Ja luuletko todella, että mitä sanomme on meidän kontrollissa, että tiedostamme kaiken mitä sanojemme takana on ja miten toiset kokevat niitä? Kieli ei ole viaton!

Kommenttien tarkoitus on mennä eteenpäin ja löytää uusia ulottuvuuksia ja piilomerkityksiä, joita emme edes tiedosta useimmiten. Kun heitetään tuntemattomalle joukolle lauseita, sanat alkavat elää omaa elämänsä, ne eivät ole enää meidän omia.

Tietenkin keskustelu on aivan turha ja hedelmätön, jos tyydytään haukkumaan toisiamme, kuten joku eilen rupesi tekemään kun hän vetosi aivan ihmeellisellä tavalla inhoamansa ihmisen ikään!

Sinulla on täydellinen oikeus vieroksua ranskalaisia, mutta pliis älä yleistä ja perustele vähän kantojasi, kun kerran menet räväyttämään julkisella foorumilla sun kielteisiä tuntemuksia kokonaista kansaa kohtaan.

Pitää kait sitten tarkentaa: Tuntemukseni kohdistuvat kuvanauhoitteilla näkyneisiin ranskalaisiin, muutamaa lukuunottamatta. Lapset vaikuttivat iloisilta ja välittömiltä toisin kuin aikuiset.
Ehkä ohjelman kuvaustavalla/nauhoitepätkien valinnalla tms on osuutensa katselijan mielipiteen muodostumiseen.

Ranskalaisena voisit kuitenkin oikaista käsityksiäni, jos olen väärässä. Ovatko ranskalaiset erittäin kohteliaan käytöstapojensa takana kuitenkin toisista ihmisistä etäisyyttä pitäviä? Mitä asioita ranskalaiset arvostavat eniten, kun on kyse kanssakäymisestä vieraiden ihmisten kanssa? (nimim.T)

Anonyymi

Anonyymi kirjoitti:
Taneli kirjoitti:
Anonyymi kirjoitti:

Ja Tanelille: tunnut löytävän toisten (,tällä kertaa minun,) mielipidekirjoituksista asioita, joita siellä ei ole .
=D

ja hyvä näin! Mitä järkeä olisi muuten keskustella ja kommentoida jos toistetaan kuin papukaija mitä toinen sanoo? Ja luuletko todella, että mitä sanomme on meidän kontrollissa, että tiedostamme kaiken mitä sanojemme takana on ja miten toiset kokevat niitä? Kieli ei ole viaton!

Kommenttien tarkoitus on mennä eteenpäin ja löytää uusia ulottuvuuksia ja piilomerkityksiä, joita emme edes tiedosta useimmiten. Kun heitetään tuntemattomalle joukolle lauseita, sanat alkavat elää omaa elämänsä, ne eivät ole enää meidän omia.

Tietenkin keskustelu on aivan turha ja hedelmätön, jos tyydytään haukkumaan toisiamme, kuten joku eilen rupesi tekemään kun hän vetosi aivan ihmeellisellä tavalla inhoamansa ihmisen ikään!

Sinulla on täydellinen oikeus vieroksua ranskalaisia, mutta pliis älä yleistä ja perustele vähän kantojasi, kun kerran menet räväyttämään julkisella foorumilla sun kielteisiä tuntemuksia kokonaista kansaa kohtaan.

Pitää kait sitten tarkentaa: Tuntemukseni kohdistuvat kuvanauhoitteilla näkyneisiin ranskalaisiin, muutamaa lukuunottamatta. Lapset vaikuttivat iloisilta ja välittömiltä toisin kuin aikuiset.
Ehkä ohjelman kuvaustavalla/nauhoitepätkien valinnalla tms on osuutensa katselijan mielipiteen muodostumiseen.

Ranskalaisena voisit kuitenkin oikaista käsityksiäni, jos olen väärässä. Ovatko ranskalaiset erittäin kohteliaan käytöstapojensa takana kuitenkin toisista ihmisistä etäisyyttä pitäviä? Mitä asioita ranskalaiset arvostavat eniten, kun on kyse kanssakäymisestä vieraiden ihmisten kanssa? (nimim.T)


Kommentti: kun menin 1. kerran Ranskaan, en juuri osannut sitä ja en ollut koskaan puhunut sitä ranskalaiseten kanssa. Pienien vaikeuksien kautta kaikki aukeni. Kerran eksyin ja kysyin ystäväni osoitetta? Ransk. kaveri kysyi: vous et a pied? en ymmärtänyt sitä ja näytti kenkiäni, niin ymmärisin kysymyksen. Älä ota elämää niin vakavasti,
äina kaikesta oppii! T. Satu ja Ranska fani, ystäviä Pariisissa ja Toulousessa! Mene uudelleen Ranskaan ja katso , miten käy!

Taneli Oulusta

Anonyymi kirjoitti:

Lapset vaikuttivat iloisilta ja välittömiltä toisin kuin aikuiset.
Ranskalaisena voisit kuitenkin oikaista käsityksiäni, jos olen väärässä. Ovatko ranskalaiset erittäin kohteliaan käytöstapojensa takana kuitenkin toisista ihmisistä etäisyyttä pitäviä? Mitä asioita ranskalaiset arvostavat eniten, kun on kyse kanssakäymisestä vieraiden ihmisten kanssa? (nimim.T)

Heippa nimimerkki T (Tiina, Timo, Tuula, Tomi jne...), lapset ovat täälläkin iloisia ja välittömiä..... toisin kuin aikuiset... paitsi eräät mummot, papat... usein Karjalasta... tulee niin kotoinen olo heidän kanssaan bussilla tai pysäkillä!

Kysymyksesi kohteliaisuudesta ja ranskalaisten arvomaailmasta on vaikea ja pitäisi olla monien alojen ekspertti, jos haluaa vastata tyhjentävästi: sosiologi, filosofi, antropologi, historioitsija yms. Vaikka en ole minkään alan asiantuntija yritän heittää muutamia ajatuksia.

Maantieteellisesti Ranskan alueet ovat olleet kautta historiaa Euroopan päätepysäkki miljoonille siirtolaisille, valloittajille ja miehittäjille. On ollut miehittäjiä ja miehitettyjä, joten ei ole ihme jos ranskalaisille toisten ihmisten kohtaaminen on ahdistava kokemus. Onko tuo tuntematon ystävä vai vihollinen ? Siksi kun mennään jonnekin täytyy tervehtiä ja hymyillä kaikille.

Yksi esim. tästä. Olen niin paljon suomalaistunut, että kerran Rasnkassa kun kävin ostamassa lehden pienen kylän kahvilasta unohdin tervehtiä paikalla olevia ihmisiä ja menin suoraan valitsemaan lehtiä. Yhtäkkiä tunsin ahdistavaa, odottavaa hiljaisuutta. Kaikki tuijottivat minua. Sanoin häveten: Ups anteeksi: Bonjour messieurs! Tuli syvä huokaus: ah onneksi, luulimme, että halveksit meitä tai et tykkää meistä!

Samaten kun lähdetään jostain, on hyvä, että isännät saattavat ovelle ja sanovat: näkemiin, hyvän päivän jatkoa! Ja käden puristus! Hyi hyi yäk! Kun eräät suomalaiset tervehtivät, he antavat vastahakoisesti velton, niihkeän käden. Miten voi olla luottamusta sellaiseen ihmiseen, joka ei katso silmiin ja antaa tällaisen löysän käden? Alun perin käden puristus on ollut: minä ole aseeton ja tulen ystävällisin aikein! Joten kunnon käden puristus tai ei mitään!

Toinen asia on että kulttuurimme on pääasiallisesti syntynyt hyvin kapeassa tilassa: aristokraattinaisten salongeissa ja kuninkaallisessa hovissa. Monet keskenään kilpailevat ihmiset, joilla oli aivan erilainen tausta joutuivat elämään rinnakkain. Koska he inhosivat toisiaan tai olivat vain kilpailijoita oli pakko keksiä rauhallisen rinnakkaiselon sääntöjä.

Kohteliaisuus, etiketti olivat tarpeellisia. Ne ylläpitivät välttämätöntä etäisyyttä ihmisten välillä ja helpottivat siedettävää, hauskaa, kevyttä kanssakäymistä. Ilman niitä, ihmiset olisivat käyneet toistensa kurkkuun!

Eli kohteliaisuus, ulkoinen ystävällisyys ovat tapoja sanoa: hei, huomasin, että olet olemassa, kunnioitan sinua, älä pelkää minua. Kukaan ei odota syvällistä ystävyyttä. Olin hämmästynyt kun luin ”Ryssänä Suomessa”. Minulla oli aivan samanlaisia kokemuksia, kun kävin suomalaisen ystävän kanssa jossakin. Kukaan ei sanonut päivää, kukaan ei katsonut. Olin ihan näkymätön, en ollut olemassa! En odottanut halauksia tai poskisuudelmia. Pieni hymy, pieni ”bonjour” olisi riittänyt, etten olisi tuntenut olevani väärässä paikassa ei toivottuna tunkeilijana.

Anonyymi

Taneli Oulusta kirjoitti:
Anonyymi kirjoitti:

Lapset vaikuttivat iloisilta ja välittömiltä toisin kuin aikuiset.
Ranskalaisena voisit kuitenkin oikaista käsityksiäni, jos olen väärässä. Ovatko ranskalaiset erittäin kohteliaan käytöstapojensa takana kuitenkin toisista ihmisistä etäisyyttä pitäviä? Mitä asioita ranskalaiset arvostavat eniten, kun on kyse kanssakäymisestä vieraiden ihmisten kanssa? (nimim.T)

Heippa nimimerkki T (Tiina, Timo, Tuula, Tomi jne...), lapset ovat täälläkin iloisia ja välittömiä..... toisin kuin aikuiset... paitsi eräät mummot, papat... usein Karjalasta... tulee niin kotoinen olo heidän kanssaan bussilla tai pysäkillä!

Kysymyksesi kohteliaisuudesta ja ranskalaisten arvomaailmasta on vaikea ja pitäisi olla monien alojen ekspertti, jos haluaa vastata tyhjentävästi: sosiologi, filosofi, antropologi, historioitsija yms. Vaikka en ole minkään alan asiantuntija yritän heittää muutamia ajatuksia.

Maantieteellisesti Ranskan alueet ovat olleet kautta historiaa Euroopan päätepysäkki miljoonille siirtolaisille, valloittajille ja miehittäjille. On ollut miehittäjiä ja miehitettyjä, joten ei ole ihme jos ranskalaisille toisten ihmisten kohtaaminen on ahdistava kokemus. Onko tuo tuntematon ystävä vai vihollinen ? Siksi kun mennään jonnekin täytyy tervehtiä ja hymyillä kaikille.

Yksi esim. tästä. Olen niin paljon suomalaistunut, että kerran Rasnkassa kun kävin ostamassa lehden pienen kylän kahvilasta unohdin tervehtiä paikalla olevia ihmisiä ja menin suoraan valitsemaan lehtiä. Yhtäkkiä tunsin ahdistavaa, odottavaa hiljaisuutta. Kaikki tuijottivat minua. Sanoin häveten: Ups anteeksi: Bonjour messieurs! Tuli syvä huokaus: ah onneksi, luulimme, että halveksit meitä tai et tykkää meistä!

Samaten kun lähdetään jostain, on hyvä, että isännät saattavat ovelle ja sanovat: näkemiin, hyvän päivän jatkoa! Ja käden puristus! Hyi hyi yäk! Kun eräät suomalaiset tervehtivät, he antavat vastahakoisesti velton, niihkeän käden. Miten voi olla luottamusta sellaiseen ihmiseen, joka ei katso silmiin ja antaa tällaisen löysän käden? Alun perin käden puristus on ollut: minä ole aseeton ja tulen ystävällisin aikein! Joten kunnon käden puristus tai ei mitään!

Toinen asia on että kulttuurimme on pääasiallisesti syntynyt hyvin kapeassa tilassa: aristokraattinaisten salongeissa ja kuninkaallisessa hovissa. Monet keskenään kilpailevat ihmiset, joilla oli aivan erilainen tausta joutuivat elämään rinnakkain. Koska he inhosivat toisiaan tai olivat vain kilpailijoita oli pakko keksiä rauhallisen rinnakkaiselon sääntöjä.

Kohteliaisuus, etiketti olivat tarpeellisia. Ne ylläpitivät välttämätöntä etäisyyttä ihmisten välillä ja helpottivat siedettävää, hauskaa, kevyttä kanssakäymistä. Ilman niitä, ihmiset olisivat käyneet toistensa kurkkuun!

Eli kohteliaisuus, ulkoinen ystävällisyys ovat tapoja sanoa: hei, huomasin, että olet olemassa, kunnioitan sinua, älä pelkää minua. Kukaan ei odota syvällistä ystävyyttä. Olin hämmästynyt kun luin ”Ryssänä Suomessa”. Minulla oli aivan samanlaisia kokemuksia, kun kävin suomalaisen ystävän kanssa jossakin. Kukaan ei sanonut päivää, kukaan ei katsonut. Olin ihan näkymätön, en ollut olemassa! En odottanut halauksia tai poskisuudelmia. Pieni hymy, pieni ”bonjour” olisi riittänyt, etten olisi tuntenut olevani väärässä paikassa ei toivottuna tunkeilijana.

Kiitos Taneli hyvästä ja antoisasta vastauksestasi!(T)

Anonyymi

Taneli Oulusta kirjoitti:
Anonyymi kirjoitti:

Lapset vaikuttivat iloisilta ja välittömiltä toisin kuin aikuiset.
Ranskalaisena voisit kuitenkin oikaista käsityksiäni, jos olen väärässä. Ovatko ranskalaiset erittäin kohteliaan käytöstapojensa takana kuitenkin toisista ihmisistä etäisyyttä pitäviä? Mitä asioita ranskalaiset arvostavat eniten, kun on kyse kanssakäymisestä vieraiden ihmisten kanssa? (nimim.T)

Heippa nimimerkki T (Tiina, Timo, Tuula, Tomi jne...), lapset ovat täälläkin iloisia ja välittömiä..... toisin kuin aikuiset... paitsi eräät mummot, papat... usein Karjalasta... tulee niin kotoinen olo heidän kanssaan bussilla tai pysäkillä!

Kysymyksesi kohteliaisuudesta ja ranskalaisten arvomaailmasta on vaikea ja pitäisi olla monien alojen ekspertti, jos haluaa vastata tyhjentävästi: sosiologi, filosofi, antropologi, historioitsija yms. Vaikka en ole minkään alan asiantuntija yritän heittää muutamia ajatuksia.

Maantieteellisesti Ranskan alueet ovat olleet kautta historiaa Euroopan päätepysäkki miljoonille siirtolaisille, valloittajille ja miehittäjille. On ollut miehittäjiä ja miehitettyjä, joten ei ole ihme jos ranskalaisille toisten ihmisten kohtaaminen on ahdistava kokemus. Onko tuo tuntematon ystävä vai vihollinen ? Siksi kun mennään jonnekin täytyy tervehtiä ja hymyillä kaikille.

Yksi esim. tästä. Olen niin paljon suomalaistunut, että kerran Rasnkassa kun kävin ostamassa lehden pienen kylän kahvilasta unohdin tervehtiä paikalla olevia ihmisiä ja menin suoraan valitsemaan lehtiä. Yhtäkkiä tunsin ahdistavaa, odottavaa hiljaisuutta. Kaikki tuijottivat minua. Sanoin häveten: Ups anteeksi: Bonjour messieurs! Tuli syvä huokaus: ah onneksi, luulimme, että halveksit meitä tai et tykkää meistä!

Samaten kun lähdetään jostain, on hyvä, että isännät saattavat ovelle ja sanovat: näkemiin, hyvän päivän jatkoa! Ja käden puristus! Hyi hyi yäk! Kun eräät suomalaiset tervehtivät, he antavat vastahakoisesti velton, niihkeän käden. Miten voi olla luottamusta sellaiseen ihmiseen, joka ei katso silmiin ja antaa tällaisen löysän käden? Alun perin käden puristus on ollut: minä ole aseeton ja tulen ystävällisin aikein! Joten kunnon käden puristus tai ei mitään!

Toinen asia on että kulttuurimme on pääasiallisesti syntynyt hyvin kapeassa tilassa: aristokraattinaisten salongeissa ja kuninkaallisessa hovissa. Monet keskenään kilpailevat ihmiset, joilla oli aivan erilainen tausta joutuivat elämään rinnakkain. Koska he inhosivat toisiaan tai olivat vain kilpailijoita oli pakko keksiä rauhallisen rinnakkaiselon sääntöjä.

Kohteliaisuus, etiketti olivat tarpeellisia. Ne ylläpitivät välttämätöntä etäisyyttä ihmisten välillä ja helpottivat siedettävää, hauskaa, kevyttä kanssakäymistä. Ilman niitä, ihmiset olisivat käyneet toistensa kurkkuun!

Eli kohteliaisuus, ulkoinen ystävällisyys ovat tapoja sanoa: hei, huomasin, että olet olemassa, kunnioitan sinua, älä pelkää minua. Kukaan ei odota syvällistä ystävyyttä. Olin hämmästynyt kun luin ”Ryssänä Suomessa”. Minulla oli aivan samanlaisia kokemuksia, kun kävin suomalaisen ystävän kanssa jossakin. Kukaan ei sanonut päivää, kukaan ei katsonut. Olin ihan näkymätön, en ollut olemassa! En odottanut halauksia tai poskisuudelmia. Pieni hymy, pieni ”bonjour” olisi riittänyt, etten olisi tuntenut olevani väärässä paikassa ei toivottuna tunkeilijana.

Kiitos Taneli hyvästä ja mielenkiintoisesta vastauksestasi! (T)

Anonyymi

Anonyymi][quote=Taneli Oulusta kirjoitti:
.

Aina oppii jotakin uutta.Juuri hetki sitten oivalsin, miten viestiin voi vastata, ilman että koko edellinen teksti jää näkyviin.

Jos sinulla Taneli on aikaa, niin olisiko muitakin vastaavanlaisia taustoja , joista voisit kertoa ja jotka vaikuttavat erityisesti ranskalaisiin tapoihin. Olisi mielenkiintoista tietää. (T)

Anonyymi

Anonyymi kirjoitti:

joista voisit kertoa ja jotka vaikuttavat erityisesti ranskalaisiin tapoihin. (T)[/quote]

Rebonjour T! vaikea mennä kertomaan jotakin, mutta jos on täsmällisempiä kysymyksiä voin yrittää vastata. Oli kuitenkin mielenkiintoista, että huomasit, kuika itse asiassa ranskalaisten ystävällisyys on näennäinen, pohjimmiltaan ranskalaiset ovat aika varautuneita ja inhoavat tuttavallisuutta ja tunkeileviä kysymyksiä (politiikka, uskonto, työ, raha, seksi yms.). Meillä on tämä "jardin secret" käsite.

Toinen tapa pitää etäisyyttä on teitittely. Täytyy olla aina varovainen ennen kuin menee sinuttelemaan ihmisiä. Olin yllättynyt, että Philippe sinutteli oppilaitaan. Vaikka opiskelijani ovat nuorempia kuin kilpailijat teitittelen aina ja jos joku erehtyy sinuttelemaan, oikaisen heti. Rupean sinuttelemaan vasta kun he eivät ole opiskelijani.

Pohjoismaalaiset pitävät Ranskaa latinalaisena maana, mutta se on vain osittain totta. Kuten eräs kirjailija (en muista oliko André Gide tai joku toinen) sanoi kerran, "ranskalaiset ovat surullisia italialaisia". Stendhal rakasti ja ihaili Italiaa, kun taas Voltairen mallimaa oli Englanti.

Ranskassa on paljon muuta: kelttiläisyys, germaanisuus + kaikki mitä muut siirtolaiset toivat.

Lisäksi Ranskalla on vielä syvästi sekä anarkistinen että monarkistinen sielu. En tiedä, tuleeko meistä koskaan kunnon tasavaltalaisia.

Anonyymi

Anonyymi kirjoitti:
Anonyymi kirjoitti:

joista voisit kertoa ja jotka vaikuttavat erityisesti ranskalaisiin tapoihin. (T)

Rebonjour

Toinen tapa pitää etäisyyttä on teitittely.
Vaikka opiskelijani ovat nuorempia kuin kilpailijat teitittelen aina ja jos joku erehtyy sinuttelemaan, oikaisen heti. Rupean sinuttelemaan vasta kun he eivät ole opiskelijani.
[/quote]

Kiitos! Taas avautui uusi näkökulma ranskalaiseen elämäntapaan.
Tulipa mielenkiintoinen vertailun kohde: Kun aikoinani kävin lukiota, silloinen äidinkielen opettajamme sinutteli meitä oppilaita. Kun meistä tuli abiturientteja, alkoi opettajamme teititellä meitä. Se oli hänen tapansa osoittaa arvostusta ja me oppilaat tunsimme itsemme aikuisiksi.
Olen suomalaisittain vanhanaikainen: on sääli, että täällä Suomessa enää ani harvoin teititellään. Paitsi, että teitittelyn avulla voi pitää kohteliaasti etäisyyttä, sen avulla voi myös osoittaa toista kohtaan erityistä kunnioitusta.
Ranskalaisten kohtelias puhetapa on eräs niistä asioista, jotka minua viehättävät. (T)

Taneli Oulusta

Hyvä T, pohjoismaalainen sinuttelu on hyvin harhaan johtava. Se perustuu puhtaasti poliittiseen ideologiaan, jonka mukaan kun sinutellaan kaikki sosiaaliset erot muka haihtuvat ilmaan. Olemme niin tasa-arvoisia ja demokraattisia ja meillä ei ole sosiaalisia hierarkioita, kontaktit ovat mutkattomia ja välittömiä jne.

Höpö höpö minä sanon, hyvä suomalainen lajitoveri, ookko nää pölijä, kun uskot tälläiseen moskaan? Ihan kuin kommunikaatiovalmius, suomalaiset kasvavat tuloerot ja hälyyttävä syrjäytyneisyys olisivat kiinni puhuttelumuodosta!

Sinuttelu ja teitittely tuovat ihmissuhteisiin kaikenlaisia vivahteita, ulottuvuuksia ja pelivaraa. Kirjailijat leikkivät niillä nautittavalla tavalla. Niissä on jopa eroottinen lataus! Ai mikä ihana ja verraton hetki kun siirtyy rakastetun kanssa "sinä" muotoon ja palaa välillä teitittelyyn!

supporter finlandais

Tous avec l'Olympique Lyonnais! Vivement le match retour à Gerland, J'y crois encore, on peut aller en finale!

kevät

Melko turhanpäiväiseltä ja tarpeettomalta tuntuu kilpailijoiden tai kilpailun kommentointi - ollutta ja mennyttä. Sini Sovijärven jutut sen sijaan eivät ole aikaan sidottuja ja ne ovat mielenkiintoisia.

ohje läppärin käyttäjille

Hei !

Merkit löytyvät myös läppärin näppäimillä.
Num lock päälle ( fn+num lock) ja
M = 0
J = 1
K = 2
L = 3
U = 4
I = 5
O = 6
7 = fn + 7
8 = fn + 8
9 = fn + 9

Anonyymi

ohje läppärin käyttäjille kirjoitti:
Hei !

Merkit löytyvät myös läppärin näppäimillä.
Num lock päälle ( fn+num lock) ja
M = 0
J = 1
K = 2
L = 3
U = 4
I = 5
O = 6
7 = fn + 7
8 = fn + 8
9 = fn + 9


ALT ALAS

Anonyymi

Missä viipyy uudet blokit???

Anonyymi

Tässä sitä ihmetellään, minne blogit ja kaikki info on kadonnut tai miksi niitä ei tule...???

Add comment


Yllä olevien sanojen tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.