Mitä ÄO mittaa?

Olipas harvinaisen heikkotasoinen ohjelma. Tekijät eivät olleet ymmärtäneet ÄO:n ja heritabiliteetin käsitteitä, ja ohjelma oli täynnä asiavirheitä. Asiantuntijoina haastateltiin enimmäkseen Leon Kaminin ja Steve Jonesin kaltaisia akateemisen äärivasemmiston edustajia, jotka eivät ole älykkyystutkimuksen asiantuntijoita ja joiden puheet olivat aivan puuta heinää. Ohjelman harvinaisia valopilkkuja olivat Robert Plominin ja Charles Murrayn lyhyet haastattelut, koska he edustavat älykkyystutkimuksen valtavirtaa.

Asiavirheitä oli niin paljon, että mainitsen tässä vain muutaman.

Ohjelmassa väitettiin, että Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidge sääti vuoden 1924 maahanmuuttoa rajoittaneen lain ÄO-testien tulosten perusteella. Tosiasiassa Yhdysvalloissa lait säätää tietenkin kongressi, ja presidentti vain hyväksyy lait (ja kongressi voi määräenemmistöllä hyväksyä lain presidentin vastustuksesta huolimatta). Lisäksi Mark Snyderman and Richard J. Herrnstein ovat osoittaneet tutkimuksessaan, ettei ÄO-tutkimuksella ollut vaikutusta kongressin päätöksentekoon maahanmuuttolakia säädettäessä.

Ohjelmassa väitettiin myös, että psykologi Cyril Burt loi Eleven Plus -kokeen, jonka avulla Isossa-Britanniassa jaoteltiin koululaisia akateemisille ja ei-akateemisille opintourille. Tosiasiassa koe oli käytössä jo kauan ennen Burtia, ja hän vaikutti ainoastaan siihen, että kokeeseen paljon myöhemmin sisällytettiin ÄO-testi. Mielenkiintoinen fakta on se, että kun ÄO-testi sittemmin poistettiin Eleven Plus -kokeesta joillain alueilla, akateemisiin opintoihin pääsevien työväenluokkaisten lasten määrä putosi samalla kun niihin hyväksyttyjen korkeakoulutettujen vanhempien lasten määrä kasvoi. Jos oppilasvalinnat halutaan tehdä meritokraattisesti oppilaiden perhetaustasta riippumatta, ÄO-testi on paras vaihtoehto, kun taas muut vaihtoehdot suosivat yleensä epäreilusti korkeakoulutettujen lapsia.

Ohjelmassa esitettiin tietenkin myös väite, että Cyril Burt väärensi ÄO:n heritabiliteettia koskevien kaksostutkimustensa tulokset. Sitä ei kuitenkaan mainittu, että edelleen on epäselvää, tekikö Burt todellisuudessa näin. Esimerkiksi olemattomiksi väitetyt tutkimusavustajat ovat löytyneet. Lopulta se, mitä Burt teki, on kuitenkin tieteen kannalta täysin yhdentekevää. Näin on siksi, että hänen raportoimiaan heritabiliteettilukuja vastaavia tuloksia on saatu lukuisissa muiden tutkijoiden tekemissä tutkimuksissa; jos Burt väärensikin tutkimustuloksensa, hän väärensi ne totuutta vastaaviksi. ÄO:n heritabiliteetin kyseenalaistaminen Burtin tekemisten perusteella on yhtä järkevää kuin yleisen perinnöllisyystieteen tulosten kiistäminen sillä perusteella, että Gregor Mendel eräiden tutkijoiden mukaan väärensi uraauurtavien perinnöllisyyskokeidensa tulokset. Sekä mendeliläinen genetiikka että ÄO:n korkea heritabiliteetti ovat tieteellistä totuutta täysin riippumatta siitä, mitä Mendel ja Burt tekivät. Miksi ohjelmassa ei kerrottu, että Burtin tulokset eivät eroa lukuisten muiden tutkijoiden eri maissa saamista tuloksista?

Steve Jones (tai Leon Kamin, en muista kumpi) esitti ohjelmassa väitteen, että koska ÄO-testien keskimääräiset tulokset ovat nousseet huomattavasti vuosikymmenten mittaan (ns. Flynnin ilmiö), geeneillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Tämä väite nojaa perustavanlaatuiseen väärinymmärrykseen siitä, mitä heritabiliteetilla tarkoitetaan. Heritabiliteetti on luku, joka kertoo sen, kuinka suuri osa populaatiossa esiintyvistä eroista esimerkiksi ÄO:ssa johtuu geneettisistä eroista ja kuinka suuri osa eroista ympäristötekijöissä. Heritabiliteetti ei sen sijaan kerro mitään siitä, missä määrin populaation keskiarvo johtuu geeneistä ja ympäristötekijöistä. Heritabiliteetti kertoo siis yksilöiden välisten erojen syistä, ei tietyn yksilön älykkyyden kehityksestä eikä populaation keskiarvon etiologiasta. Huomattavaa on, että vaikka keski-ÄO oli 50 vuotta sitten matalampi kuin nykyään, ÄO:n varianssi oli silloin aivan yhtä suuri, ts. oli aivan samalla tavalla ja samassa suhteessa heikkoälyisiä, normaaliälyisiä ja huippuälykkäitä. ÄO-erojen syyt olivat tutkimusten mukaan 50 vuotta sitten myös pitkälti samanlaiset kuin nykyään, ts. geeneillä oli iso vaikutus. Tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että 100 vuotta sitten ihmiset olivat keskimäärin paljon lyhyempiä kuin nykyään, mutta pituus vaihteli aivan samaan tapaan kuin nykyään (oli pitkiä, keskipituisia ja pätkiä), ja pituuden heritabiliteetti (=pituuserojen geneettisyys) oli korkea tuolloinkin. (ÄO-keskiarvon nouseminen ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteisesti älykkyyden kohenemista kuin keskipituuden kasvu on pituuden kohenemista. Tämä johtuu tietyistä mittaustekninistä syistä, joihin en tässä mene.)

Lisäksi kannattaa muistaa, että mitä samanlaisemmiksi ympäristötekijät tulevat yhteiskuntakehityksen myötä kaikkien ihmisten osalta, sitä vahvemmin geneettiset erot määräävät ihmisten välisiä eroja ÄO:ssa ja muissa ominaisuuksissa. Näin on siksi, että kun ympäristötekijät ovat samanlaiset kaikille, ne eivät voi olla yksilöllisten erojen lähde, ja ainoa erojen lähde on tuolloin perimän vaihtelu.

Ohjelmassa yritettiin myös väittää, että ÄO edustaa vain yksilön tietyn hetken kognitiivisiä kykyjä ja että ÄO:llä ei ole minkäänlaista pysyvyyttä. Tämä on jossain määrin totta pienten lasten osalta, koska lasten jatkuva ja eritahtinen kehitys tekee ÄO-mittaustuloksista varsin "hälyisiä". Kuitenkin iän myötä ÄO stabilisoituu ja pysyy yleensä suunnilleen samalla tasolla koko elämän. Iän myötä ÄO:n heritabiliteetti kasvaa, ja aikuisuuteen mennessä ÄO-erot ovat jo hyvin vahvasti geneettistä perua.

Mutta mitä ns. hyötyä siitä ÄO-älykkyydestä sitten on? Jos saadaan vaikkapa ÄO-älykkäämpiä valikoitua akateemiselle uralle, niin... mitä parempaa siitä sitten seuraa? Nimimerkki Mikko voisi selventää maailmankuvaansa vaikkapa hyvä/huono-akselin avulla.

Olen itse filosofian maisteri ja kuuden ällän ylioppilas ja ties vaikka mitä titteli-pippeli-venyttelyä, enkä pysty näkemään tämän niin sanotun älykkyyden tuomaa autuutta. Maailma on täynnä "älykkäitä" ihmisiä, joiden elämä on huonoa, roskan tavoittelua, suoranaista typeryyttä ja moukkamaisuutta.

Kiitokset nimimerkille Mikko arvioinnista. En tunne juurikaan älykkyystutkimuksen historiaa, mutta ainakin huomiot heritabiliteetista olivat täyttä asiaa. Kannattanee siis käyttää ohjelman 52 minuuttia johonkin johonkin parempaan. Älykkyys tuntuu olevan niin voimakas tabu, että neutraaliin tarkasteluun ei usein pystytä ja tahallista vääristelyäkin esiintyy, esimerkkinä Stephen Jay Gouldin maineen tahrannut tapaus Morton.

Juuri näin. Minäkin tiedän älykkäitä ihmisiä joiden elämää en totisesti kadehdi. Ottaisin vielä sellaisen asian esille kuin että: Jos älykkyyteen vielä kaiken lisäksi sisältyy ilkeys ja suoranainen pahuus, on siinä muilla ihmisillä kestämistä.
Älykkyys sinänsä oikein käytettynä on ihmiskunnalle hyväksi.

Asun ulkomailla enkä pysty ohjelmaa katsomaan, vahinko. Olen Mensan jäsen erään vedonlyönnin ja siitä seuranneen testauksen tuloksena. Kävin aikoinaan Mensan kokouksissa ahkerastikin. Oma kokemukseni on että kaikilta elämän/ammattien/onnellisuustasojen/varakkuuden ym alueilta olimme todellakin otos kuin mistä tahansa katukahvilasta summittain otettuna.
Itselleni älykkyys (jos sallitaan tämä ilmaisu) on ilmennyt matemaattisena lahjakkuutena, jonka ansiosta koulukäynti johti hyvään tutkintoon ja sitä kautta olen pärjännyt ihan ok. Sen sijaan en ole koskaan ollut naimisissa, minulla ei ole lapsia, toki pitkiä seurustelusuhteita.
En ajattele olevani muita parempi, ehkä hieman nopeampi ratkomaan joitain ongelmia. Onneksi luonteeni on positiivinen, joten nautin elämästäni suurimman osan aikaa, niinkuin monet muutkin. Siis loppujen lopuksi aika tavallinen tyyppi.

Juuri näin. Minäkin tiedän älykkäitä ihmisiä joiden elämää en totisesti kadehdi. Ottaisin vielä sellaisen asian esille kuin että: Jos älykkyyteen vielä kaiken lisäksi sisältyy ilkeys ja suoranainen pahuus, on siinä muilla ihmisillä kestämistä.
Älykkyys sinänsä oikein käytettynä on ihmiskunnalle hyväksi.[/quote]

Taidat olla vain kateellinen itseäsi fiksummille, kun ymppäät heihin ominaisuudet "ilkeys" ja "suoranainen pahuus". Useimmat ilkeät ja pahat ihmiset eivät ole älykkäitä, sillä näillä ominaisuuksilla ei saavuteta sosiaalista arvostusta, tieteellisiä meriittejä tai yleensäkään saada omia ideoita läpi. Ihmisten vastarinta herää nimittäin automaattisesti, kun joku asettuu muiden yläpuolelle ja alkaa ilkeillä.

Tuskin tiedät tuntemiesi ihmisten, joita et kadehdi, älykkyysosamäärää. Sinulla on heistä vain älykkään mielikuva.

Siinä olet oikeassa, ettei älykkyys tee ihmistä onnelliseksi: älyllä ei nimittäin voi hallita terveydentilaa, tapaturmia tiettyä rajaa ylittävää määrää, etenemistään uralla tai vaikkapa perheenjäsenten hyvinvointia. Näihin vaikuttavat liian monet ulkoiset seikat.

Älykkäälle voi olla kova pala elää "tyhmempien" joukossa, sillä älykkäälle yksinkertaiset asiat ovat "tyhmemmille" monesti täysin käsittämättömiä. Älykäs elää eri maailmassa kuin tyhmä. Tämä perustuu omaan kokemukseeni "älykkäänä", jonka ÄO on 146 eli niukasti neron rajan paremmalla puolella. Ilkeä ja paha en ole, vaan liiankin kiltti ja toiset huomioon ottava.

Usko pois, en saata käsittää monien muiden rajoittuneita aivoituksia esim. liikenteessä tai yksisilmäisyyttä poliittisesti tai moraalisesti tai ekologisesti.

Nero on henkilö, joka tekee - saa aikaan - jotain todella mullistavaa koko ihmiskunnan tasolla. Oletko tehnyt tällaista? ÄO 146 kertoo "vain" hyvästä kyvystä loogiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun melko tutuissa haastetilanteissa.

t. ÄO 156

ÄO-tutkimuksen tuloksia ei ole syytä asettaa millekään hyvä/huono-akselille. Niihin voi suhtautua deskriptiivisena tietona siitä, miksi tiettyjä asioita tapahtuu.

Esimerkiksi ylioppilaiden keski-ÄO on Suomessa lähes 15 pistettä (yhden keskihajonnan) korkeampi kuin amiksen suorittaneiden. Korkeakouluun hyväksyttyjen ÄO on hieman korkeampi kuin ei-hyväksyttyjen, valmistuneiden hieman korkeampi kuin tutkinnon kesken jättäneiden. Jne. Samoin tiedämme esimerkiksi, että korkeamman ÄO:n omaavat ovat keskimäärin terveempiä ja elävät pidempään riippumatta lapsuuden sosiaalisesta taustasta. Rikollisilla taas on keskimäärin matalampi ÄO. ÄO:lla on lukuisia tällaisia yhteyksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ongelmiin.

Toki tietoa ÄO:n (tai pikemminkin yleisälykkyyden) merkityksestä voi käyttää päätöksenteon apuna. Mainitsin yllä, että ÄO-testejä käyttämällä voi vähentää lasten perhetaustan merkitystä oppilasvalintatilanteissa. Tiedämme myös, että ÄO on paras yksittäinen työssä menestymistä ennustava tekijä, joten työnantajat voivat ÄO-testejä käyttämällä tehdä organisaatiostaan tehokkaamman. Nyky-yhteiskunnan vaurauden keskeinen selittäjä on se, että kaikista yhteiskuntaluokista tulevien kognitiviiset kyvyt on otettu käyttöön paljon entistä paremmin.

ÄO ei tietenkään ole ainoa ihmisen menestykseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi erilaisia persoonallisuustyyppejä on aivan samassa suhteessa kaikilla ÄO-tasoilla, ja tämä vaikuttaa menestykseen niin työ- kuin yksityiselämässä. Ihminen voi olla onnellinen tai onneton oli hänen ÄO:nsa mikä tahansa.

Minä kuuluun siihen äärimmäisen harvinaiseen joukkoon, jonka älykkyysosamäärän on todettu olevan yli 180. Tarkempaa arviota älystäni on vaikea tehdä, koska mitkään älykkyystestit eivät oikein mittaa tuota suurempia älykkyysosamääriä, tai ainakin niiden tarkkuus hajoaa. Veitsenterävä älykkyyteni ei kuitenkaan tuo onnea. Vielä vähemmän minua helpottaa se, että minä tiedän olevani kaikkia tuntemiani ihmisiä älykkäämpi. En saa aitoa rakkautta enkä todellisia ystäviä. Toiset ihmiset eivät ymmärrä minua, enkä minä oikein viihdy ihmisten kanssa. Ikään kuin vain näyttelen pitäväni ihmisten seurasta. Todellisuudessa ihmiset kyllästyttävät minua. Erityisesti masentavia ovat sellaiset ihmiset, jotka barassailevat älykkyystutkimustrivialla. Ikään kuin älykkyystutkimukseen perehtyminen nostaisi heidät itsensä muitten yläpuolelle. Vaikka heidän oma älykkyytensä on jotakuinkin normaalitasoista. Näistä kaikkein pahimpia ovat ne, jotka tekevät normatiivisia johtopäätöksiä älykkyydestä, ja ovat sitä mieltä, että älykkäämmät ihmiset ovat jotenkin muita parempia tai arvokkaampia. Minulle huippuälykkyyteni on pelkkä taakka. Mieluummin olisin tyhmä ja tavallinen. Olisinpa kuin te muut.

Et kyllä kirjoituksesi perusteella kovin älykkäältä vaikuta. Mistä tiedät ettet ole tavallinen? Ei äo-kokeessa mitata tavallisuutta tai erilaisuutta.Ainoastaan itsekehua ja valheellista ylimielisyyttä sinulla riittää. Olisi jo aika sinun luopua itsepetoksestasi ja miettiä miksi muut ihmiset kyllästyttävät sinua.

Nimimerkki Mikko. Vaikutat kohtuullisen hyvin asioihin perehtyneeltä. Osaisitko laittaa linkkejä/lähteitä tukemaan tätä kirjoittamaasi:

"ÄO-tutkimuksen tuloksia ei ole syytä asettaa millekään hyvä/huono-akselille. Niihin voi suhtautua deskriptiivisena tietona siitä, miksi tiettyjä asioita tapahtuu.

Esimerkiksi ylioppilaiden keski-ÄO on Suomessa lähes 15 pistettä (yhden keskihajonnan) korkeampi kuin amiksen suorittaneiden. Korkeakouluun hyväksyttyjen ÄO on hieman korkeampi kuin ei-hyväksyttyjen, valmistuneiden hieman korkeampi kuin tutkinnon kesken jättäneiden. Jne. Samoin tiedämme esimerkiksi, että korkeamman ÄO:n omaavat ovat keskimäärin terveempiä ja elävät pidempään riippumatta lapsuuden sosiaalisesta taustasta. Rikollisilla taas on keskimäärin matalampi ÄO. ÄO:lla on lukuisia tällaisia yhteyksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ongelmiin.

Toki tietoa ÄO:n (tai pikemminkin yleisälykkyyden) merkityksestä voi käyttää päätöksenteon apuna. Mainitsin yllä, että ÄO-testejä käyttämällä voi vähentää lasten perhetaustan merkitystä oppilasvalintatilanteissa. Tiedämme myös, että ÄO on paras yksittäinen työssä menestymistä ennustava tekijä, joten työnantajat voivat ÄO-testejä käyttämällä tehdä organisaatiostaan tehokkaamman. Nyky-yhteiskunnan vaurauden keskeinen selittäjä on se, että kaikista yhteiskuntaluokista tulevien kognitiviiset kyvyt on otettu käyttöön paljon entistä paremmin.

ÄO ei tietenkään ole ainoa ihmisen menestykseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi erilaisia persoonallisuustyyppejä on aivan samassa suhteessa kaikilla ÄO-tasoilla, ja tämä vaikuttaa menestykseen niin työ- kuin yksityiselämässä. Ihminen voi olla onnellinen tai onneton oli hänen ÄO:nsa mikä tahansa."

Kirjoittamasi oli hyvin samansuuntaista, mitä itse olen, täysin maallikkona (joskin testatusti älykkäänä) pannut merkille ja omaksunut. Tänään sitten yliopiston luennolla professori veti ns. maton kaiken todeksi usko mani alta...hänen mielestään kun "älykkyys ei korreloi koulutuksen tai sosiaalisen luokan kanssa millään tavoin". Ja tietysti lukisin nyt asiasta mieluusti lisää, enhän nyt tokikaan aio vain tyytyä valmiiksi pureskeltuun:D

Nimimerkki Mikko. Vaikutat kohtuullisen hyvin asioihin perehtyneeltä. Osaisitko laittaa linkkejä/lähteitä tukemaan tätä kirjoittamaasi:

"ÄO-tutkimuksen tuloksia ei ole syytä asettaa millekään hyvä/huono-akselille. Niihin voi suhtautua deskriptiivisena tietona siitä, miksi tiettyjä asioita tapahtuu.

Esimerkiksi ylioppilaiden keski-ÄO on Suomessa lähes 15 pistettä (yhden keskihajonnan) korkeampi kuin amiksen suorittaneiden. Korkeakouluun hyväksyttyjen ÄO on hieman korkeampi kuin ei-hyväksyttyjen, valmistuneiden hieman korkeampi kuin tutkinnon kesken jättäneiden. Jne. Samoin tiedämme esimerkiksi, että korkeamman ÄO:n omaavat ovat keskimäärin terveempiä ja elävät pidempään riippumatta lapsuuden sosiaalisesta taustasta. Rikollisilla taas on keskimäärin matalampi ÄO. ÄO:lla on lukuisia tällaisia yhteyksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ongelmiin.

Toki tietoa ÄO:n (tai pikemminkin yleisälykkyyden) merkityksestä voi käyttää päätöksenteon apuna. Mainitsin yllä, että ÄO-testejä käyttämällä voi vähentää lasten perhetaustan merkitystä oppilasvalintatilanteissa. Tiedämme myös, että ÄO on paras yksittäinen työssä menestymistä ennustava tekijä, joten työnantajat voivat ÄO-testejä käyttämällä tehdä organisaatiostaan tehokkaamman. Nyky-yhteiskunnan vaurauden keskeinen selittäjä on se, että kaikista yhteiskuntaluokista tulevien kognitiviiset kyvyt on otettu käyttöön paljon entistä paremmin.

ÄO ei tietenkään ole ainoa ihmisen menestykseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi erilaisia persoonallisuustyyppejä on aivan samassa suhteessa kaikilla ÄO-tasoilla, ja tämä vaikuttaa menestykseen niin työ- kuin yksityiselämässä. Ihminen voi olla onnellinen tai onneton oli hänen ÄO:nsa mikä tahansa."

Kirjoittamasi oli hyvin samansuuntaista, mitä itse olen, täysin maallikkona (joskin testatusti älykkäänä) pannut merkille ja omaksunut. Tänään sitten yliopiston luennolla professori veti ns. maton kaiken todeksi usko mani alta...hänen mielestään kun "älykkyys ei korreloi koulutuksen tai sosiaalisen luokan kanssa millään tavoin". Ja tietysti lukisin nyt asiasta mieluusti lisää, enhän nyt tokikaan aio vain tyytyä valmiiksi pureskeltuun:D

Päättelykyvystä.Mensan pikatestistä ekalla kertaa 123 saanut kohta eläkelläinen.

Tunnen vain yhden todella älykkään henkilön ja hän ei missään tapauksessa kirjoittaisi keskusteluun olevansa älykäs.

Oon aika paljon tehny älykkyystestejä, mutta ne ei mittaa kun vaan, niitä asioita mitä niissä testataan.Eli kuinka hyvin osaa päätellä asioita.Esim ahkeruutta ne ei mittaa ei terveyttä.ei myöskään sosiaalisia taitoja.

Sarastan sairautta, jossa älykkyys käy välillä nolliissa.Älykkyyskin siis palautuu, ainakin osittain.

Miksi 7 laudaturin ylioppilaat ei koskaan ole omasta mielestään älykkäitä?

Vaatimattomuus ei ole hyveeni.Puoli keskihajontaa mensaan. Kutsuivat silti testiin.

Petyin ohjelmaan, koska se keskittyi ties kuinka moneen kertaan käsiteltyyn ÄO:n historiaan. Historiasta olisi riittänyt 5 minuuttia. Olisin toivonut, että ohjelmassa olisi pureuduttu älykkyystestien sisältöön ja testauksen merkitykseen nykymaailmassa.

Itse en näin 50+ -ikäisenä enää juuri arvosta esim. akateemisesti koulutettuja, koska tutkintoja tuotetaan kuin liukuhihnalla ja moni tohtoriksi väitellyt on omassa elämässäni soittautunut todella ikäväksi ihmiseksi. Minusta korkeamman koulutuksen (joka ei tietenkään ole sama kuin korkeampi älykkyys) pitäisi liittyä myös viiisauteen ja korkeampiin eettisiin arvoihin, mutta niin se vain on, että ihmisissä jylläävät kateus, ahneus, ylpeys, turhamaisuus...Siis ne perinteiset "kuolemansynnit". Olemme eläimiä, joilla on paljon vähemmän kontrollia vaistoihin/vietteihin/tuntesiin/tiedostamattomaan kuin mitä haluamme itsellemme myöntää. Kulttuuri ja etiikka ovat ohut pintakerros, joka tosi paikan tullen rapisee maahan kuin kuivunut maali vanhan talon seinästä.

Vielä yks juttu. Naisten ja miesten älyykkyysosamäärissä on eroa. Miesten gaussinkäyrä on erilainen.Heillä on kummassakin ääripäissä enemmän porukkaa.Sen vuoksi esim. mensassa on varmasti pääosin miehiä.Selvitämpä vielä tuon eron...

Miehet saa kai yleensä keskimäärin 4 pistettä enemmän kuin naiset.

En varmaan pääsis mensaan. Saan melkein aina kaikista testeistä jotain 123.Oon miettiny voisko noita opetella.Kerran yritin.Tuli pää kipeeks.

Kolmasosan mulla tipahti älykkyys psykologin testien mukaan.Toi lyhyttesti antaa ehkä vähän liian korkeita tuloksia.Hyvissä olosuhteissa täysissä sielun ja ruumiin voimissa saisin varmaan noin 120.

Mulle on sanottu, että se ei koskaan palaa takasin.Mutta kyllä se vaan palautuu.

Jees jees. Näin anonyymisti kehtaan kertoa, että älykkyysosamääräni on ns. High Range testien perusteella maximissaan noin 155 keskihajonnalla 15. On tärkeää ilmoittaa keskihajonta kun leuhkii älykkyysosamäärällään, sillä asteikot ovat perin erilaisia. Nythän on niin, että teoriassa tuo 155 keskihajonnalla 15 on Mensan käyttämän 24 pisteen keskihajonnnalla 189. No onhan se ihan eri asia sanoa, että ÄO:ni on 189 tai sitten sanoa, että se on 155. Kummatkin tarkoittavat tässä yhteydessä samaa asiaa! Mensaan en viitsi kuulua, kun minua ei siellä ymmärretä, olen tämän havainnut keskustelupalstoilla. Mensaa pidetäänkin vähän niinkuin vitsinä kaikkein korkeatasoisimmissa seuroissa. Eräs tapa ilmoittaa tuo 189 on sen harvinaisuus, joka on noin 1/9000, eli noin yksi yhdeksästä tuhannesta pystyy saamaan lukeman 189 keskihajonnalla 24. Mensaan on verrattain helppo päästä, kun harvinaisuus on vain 1/50.

Huomaan, että tässä porukassa ei ole oikein oivallettu tätä keskihajonnan ilmaisun tärkeyttä, sillä ilman tätä ilmoitusta on vaikea hahmottaa, että missä itseasiassa mennään. Nyt kaikki tutkimaan tätä asiaa tällä mainiolla mittarilla joka löytyy netistä:

http://www.davidpbrown.co.uk/psychology/iq-conversion.html

Noniin. Sitten asiaan: miltä tuntuu, kun ÄO on 155 keskihajonnalla 15. Se on vähän samanlaista kuin joka päivä pitäisi hakata päätään seinään, jossa on nauloja pystyssä. Ei ole tosiaankaan helppo löytää ymmärrystä tästä maailmasta, jos on ns. älykäs. Sanotaan, että kaiken muun saa anteeksi, mutta ei sitä, että on nero.

Olen toki koko elämäni ajan koittanut jollakin tavalla muuttaa "kykyäni" jonkinlaiseksi menestykseksi. Melko turhaan. Eräs esimerkki siitä, miksi tämä on niin vaikeaa johtuu kanssaihmisten kyvystä tulkita tekstejäni. Tein mielestäni hienon ja erikoisen gradun, jonka seurauksena professori avoimesti myönsi, ettei ymmärtänyt siitä mitään. Lopputulos: huonoin mahdollinen arvosana. Toisaalta monet muuta arvosanani ovat ihan hyviä, mutteivat huippuhyviä. Esimerkiksi juuri tällaisista syistä on naivia ajatella, että kuuden ällän ylioppilas on heti älykäs; ilman testausta millään vähänkään järkevällä testillä ei sitä vaan voi näin sanoa. Sen sijaan heti voidaan sanoa, että kuuden ällän ylioppilas on pirun ahkeara, todellinen suoritusrobotti. Mutta tällainen henkilö ei ole välttämättä älykäs. Tiedän useita superälykkäitä ihmisiä ÄO-seuroista, joilla on ollut jopa vaikeuksia koulussa, koska ulkoluku ja robottimainen suorittaminen ei välttämättä maita todella älykkäälle ihmiselle.

Perusongelma suomalaisessa koulussa ja ylipäätään missä tahansa koulujärjestelmässä on ulkoluvun ja robottimaisen suorittamisen korostaminen. Älykkäät ihmiset eivät tällaista ihannoi. Sen sijaan he mielellään kiistävät tieteen umpimieliset dogmit, kyseenalaistavat koko opetuksen, opettajan ja monet muutkin koulussa absoluuttisina totuuksina esitetyt asiat. Älykkäillä ihmisillä on IHAN OMIA mielipiteitä asioista ja he tutkivat asioita OMAN järkeilyn kautta. Tämä ärsyttää saatanasti ihmisiä ja erityisesti nuoria ihmisiä, joilla on kauhea tarve olla aina niinkuin muutkin. Tämän tapaisista syistä kiusatuksi tuleminen on melko varmaa vielä aikuisiälläkin.

Nojaa tässä sitä vuodatusta. Olennainen tuli kai esille. Keskitasoinen ihminen en haluaisi olla ja ehkä vielä saan sen himoitsemani patentin, jos sille vain löytyisi se apuraha. Helppoa se apurahan saaminen ei ole, sillä olen huomannut insinööritasoistenkin ihmisten putoavan helposti kärryiltä kun esittelen heille ideoitani. Menestymiseen tarvitaan ÄO:n lisäksi onnea, suhteita, rahaa ja pitää olla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Joskus olen ollut ja saanut apurahani, mutta yleensä sitä ymmärräystä on kuulkaa vaikea löytää.