Aamusydämellä: Pienet potilaat

Julkaistu keskiviikkona 13.11.2013 1 64

Katja Saraketo ja Artturi Jortikka osallistuivat päivittäin lastensa hoitoon Lastenklinikan ahtaissa tiloissa.

TV1 sunnuntaina 17.11. klo 9.05 - 9.45, uusinta keskiviikkona 20.11. klo 11.35

Yle Areenassa vuoden ajan.

Vakavasti sairas lapsi tarvitsee vanhemmat viereensä sairaalassa. Katja Saraketo ja hänen tyttärensä Milja viettivät Lastenklinikalla Helsingissä kuukausia Miljalle tehdyn maksan ja munuaisen siirron vuoksi. Infektiokierre vei puolestaan Artturi Jortikan pojan Veetin useita kertoja Lastenklinikan infektio-osastolle.

Katja: Tilaa ei ollut tarpeeksi

Katja Saraketo, 40, sai jo Miljan syntymän yhteydessä kuulla, että tyttärellä on vakava synnynnäinen maksa- ja munuaissairaus. Katjaa varoiteltiin, että tytär tuskin jää henkiin. Milja sinnitteli kuitenkin ensimmäiset vuotensa dialyysien ja ruokintaletkun avulla. Ensin Miljalta poistettiin Lastenklinikalla munuaiset ja sitten kaksi ja puolivuotiaana hänelle tehtiin maksan ja munuaisen siirto.

Katja muistaa jossain vaiheessa havahtuneensa siihen, miten hankalissa olosuhteissa Lastenklinikan henkilökunta teki työtään ja miten vaikeaa oli olla lapsensa vierellä, kun tilaa ei ollut tarpeeksi.
Osastolla yöpymistä ei suositeltu, vaan vanhempien piti mennä yöksi ”mäkkitalolle”, joka on rakennettu hyväntekeväisyysvaroin Lastenklinikan lähelle.

Heti aamusta, ennen Miljan heräämistä, Katja palasi sairaalaan ja auttoi henkilökuntaa tyttärensä huolto- ja hoitotoimenpiteissä. Muiden osaston vanhempien kanssa oli mahdollista jakaa huolta lapsista, mutta välillä Katja olisi toivonut myös omaa rauhaa Miljan kanssa.

Artturi: Tartuntavaara huolestutti

Artturi Jortikka, 32, vei poikansa Veetin ensimmäisen kerran Lastenklinikan osastolle viiden kuukauden ikäisenä. Ärhäkkä virus aiheutti hengenahdistusta ja vei pojan huonoon kuntoon. Veetille tuli vuosien varrella useita infektioita keuhkokuumeen kera, jotka vaativat osastohoitoa.

Veetin äiti Maria oli Veetin kanssa päivät ja isä Artturi päivysti yöt. Hän muistaa, miten hoitajien piti yöaikaan puikkelehtia tekemään toimenpiteitä yli lattiapatjoilla nukkuvien vanhempien. Se oli Artturin mielestä kaikkea muuta kuin turvallista.

Ahtauden lisäksi Artturia huolestutti tartuntavaara. Infektio-osastolla oli vieri vieressä potilaita, joiden hieman erilainen virus aiheuttikin Veetille muutaman kerran uuden infektion ja paluun osastolle.

Katja kaipasi myös parempia eristystoimia. He kulkivat jonkin aikaa Miljan huoneesta alakerran yleisövessaan parvekkeen kautta, kun he perheenä sairastuivat flunssaan Miljan elinsiirron jälkeen.

Sairaala olisi pitänyt rakentaa vuosia sitten

Veetiä, 6, hoidetaan ja tutkitaan edelleen Lastenklinikan ja Lastenlinnan rapistuneissa tiloissa.

Katja ja Artturi ovat hyvillään siitä, että uuteen lastensairaalaan saadaan vauhtia myös yksityisten lahjoitusten turvin. Heidän mielestään koko Suomea palveleva sairaala olisi pitänyt rakentaa jo vuosia sitten verovaroin.

Katja toimii aktiivisesti Leijonaemoissa ja Munuais- ja maksaliitossa vertaisvanhempana ja kyseiset yhdistykset ovat keränneet myös adresseja uuden lastensairaalan puolesta.

Hyvä hoito, hyvät muistot

Milja, 9, vierailee nykyään Katjan kanssa Lastenklinikalla kontrolleissa noin kerran vuodessa.

Siirtymäkäytävillä on vesilammikoita, rakennustarvikkeita ja sotkuista, mutta se ei tunnu tyttöä haittaavan.

Sairaalasta on jäänyt kaikesta huolimatta Miljalle hyvät muistot mukavan hoitohenkilökunnan ja hyvän hoidon ansiosta.

Ohjelman toimittaa Hilla Blomberg.

Muualla verkossa

Uusi lastensairaala -hanke

Leijonaemot

Munuais- ja maksaliitto

Aamusydämellä