Arkkitehti Heikki Kukkonen: Rakennusperintö uhrattu polttopuiksi

Julkaistu tiistaina 16.06.2009 12 216

Mikä sivistysvaltio se sellainen on, joka on haaskannut puurakentamisen perintönsä.

Suomessa on perinteisesti kaikki rakennettu puusta. Puutalojen valtaamiin kirkonkyliin ilmestyivät ennen toista maailmansotaa ensimmäiset tiilirakennukset – meijeri ja pankki.

Nyt puutalot on purettu ja tiilitaloista vain toinen on jäljellä.

”Kunnissa pelin henki on ollut ja on osin edelleenkin, että vanha pois ja uutta tilalle”, kuvailee arkkitehti, tekniikan tohtori Heikki Kukkonen.

Kukkonen puhuu rakennusperinnön asiantuntijana TV1:n ohjelmasarjassa Ruma Suomi. Kukkosen valtakuntaa ovat suomalaiset kirkonkylät. Hän on käynyt niissä jokaisessa. Yhteensä niitä on noin 400.

Asfalttia, laatikoita

Suomessa kirkonkylät on tuhottu valtiojohtoisesti.

Valtio lahjoitti 60-luvulla jokaiselle kunnalle rakennuskaavan, jonka perusteella vanhat kylänraitit saivat uuden, modernin ulkoasun.

”Ennen raitit oli suunniteltu siten, että niillä mahtui kohtaamaan kaksi hevospeliä. Talojen edessä oli tilaa hevoselle. Sitten tuli kehitys, autojen aika, lentokentän kokoiset parkkipaikat ja laatikkomarketit.”

”Tuo kaava oli jälkikäteen ajateltuna kirkonkylien tuho”, Kukkonen tuumaa.

Kirkonkylissä puutaloperinne kukoisti 50-luvulla. Nyt isossa osassa kirkonkyliä kaikki vanha on purettu pois.

”Muutamat pelastuneet puutalokatkelmat ovat luonnonoikkuja. Sopusuhtaisia, yhtenäisiä puutaloalueita ei ole enää jäljellä.”

Arvotonta hommaa

Rakennusperinteen vaalimiseen Suomessa herättiin häpeällisen myöhään.

”Oikeastaan vasta 70-luvun lopulla ryhdyttiin miettimään, miten vanhaa puutalokantaa voitaisiin kunnostaa. Siihen asti oli ainoa ajatus, että puutalo lahoaa. Parempi purkaa pois.”

”Meiltä on puuttunut myös hyvä tapa yhdistellä vanhaa ja uutta rakennuskulttuuria.”

Maallikko ehättää ajattelemaan: Miksi arkkitehdit eivät nyt suunnittele vanhan näköisiä puutaloja?

”Arkkitehtien mielestä vanhan talon kopioiminen on arvotonta hommaa. Ajatustavalla on sadan vuoden perinteet”, Kukkonen lausuu.

Kukkonen ei säästele arkkitehtien ammattikuntaa. Suurimpana syntinä hän pitää sitä, että kollegat ovat suunnitelleet taloja ilman harjakattoa, räystäitä ja kivijalkaa. Lopputuloksena on hometalo.

”Tiedän arkkitehtien vastaväitteen: Rautakauppiaat myyvät vääriä raaka-aineita.”

Kohta tulee sateenvarjosta

Kuka anoisi oppikoulun opettajille Pro Finlandia -mitalit? Näiden sitkeiden naisten ansiosta vanhoja puutaloja on vielä joitain jäljellä. Sateenvarjon heiluttelu kunnallispoliitikolle on tuottanut tulosta.

”Valitettavasti kunnallispoliitikot ovat lyhytnäköisiä ja lyhytjänteisiä kustannustehokkuuksineen”, Kukkonen sanoo.

Hieman irvokkaalta tuntuu se, että ensin pannaan puutalot matalaksi ja sitten muutamasta jäljelle jääneestä tehdään matkailuvaltti.

Suomessa on kisattu jo parinkymmenen vuoden ajan kauneimman kirkonkylän tittelistä. Rakennusperinteen kanssa kisalla ei ole tekemistä.

”Traaginen juttu. Esimerkiksi tittelin voittanut Ruovesi on rakennettu aikanaan kauniille paikalle. Ankeasta keskustasta on vain hienot näkymät. Eipä muuta.”

Toimintaa, kansalaiset!

Ihminen pakenee rumaa ympäristöä. Mistä muustakaan kertoo se, että suomalaiset edelleen rakentavat vuosittain 5000 kesämökkiä. Tiet tukkeentuvat viikonloppuisin virkistyjistä.

Puutaloperinteen hukkaamisesta huolimatta Kukkonen näkee tulevaisuuden valoisana.

”Kunhan emme päästä EU:ta huseeraamaan. Ei niin pientä määräystä, jota eivät suomalaiset toteuttaisi kymmenkertaisella voimalla.”

”Meillä on tietynlaista vapautta, vapaat kansalaiset vapaassa suhteessa luontoon. Sen vastavoimana on yhtenäisyyden ja toistuvuuden periaate.”

Heikki Kukkonen itse on kansalaisaktivisti. Hän toimii Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana.

Matkalla kesämökille voisi itse kukin miettiä sitä, mitä on ympäristössään valmis puolustamaan, ettei hulluus toteutuisi.

Teksti: Päivi Suikkanen

Ruma Suomi

Suomen Kotiseutuliitto

Kukkonen suosittelee

Suomea matkaava pääsee aistimaan muruja puurakentamisen perinnöstä. Arkkitehti Heikki Kukkonen suosittelee seuraavia kohteita:

Lapinjärvi: Eri aikakausien taloja. Maistiaisia siitä, miltä kirkonkylä voisi näyttää jos rakennuksia olisi enemmälti säästetty.

Puu-Juuka: Juuan vanha kirkonkylän keskusta. Vanhimmat alueella säilyneet rakennukset ovat 1800-luvun loppupuolelta ja tämän vuosikymmenen alkukymmeniltä, nuorimmat 1960-luvulta.
Ilomantsi: Vanha kylänraitin pätkä

Porin lähellä Pomarkku: Pätkä vanhaa kylänraittia ja koskenrantaa

Turun ja Ahvenanmaan saaristo: Harvoja paikkoja, joissa rakennusperintöä säästynyt

Kangasniemi: Ei yhtään mainittavaa taloa, mutta rakentamisen ja maiseman suhdetta voi ihailla.

Björköby, Raippaluoton entinen naapuri: Kukkosen oma suosikki. Seesteinen saaristokirkonkylä, jossa luonto ja perinteinen saaristoasuminen kietoutuvat yhteen.

Ii, Hamina: Vanhaa ja tiivistä puutaloasumista.

Liminka: Pieni raitinpätkä.

Kivijärvi, Keski-Suomi: Kaunis sijainti järvien välissä.

Hauho: Hieno keskusraitinpätkä keskiaikaisen kirkon kupeessa ja maalauksellinen katkelma vanhaa mökkiläisten rinneasutusta.