"Sitä paitsi ei sovi unohtaa, että ristiretket olivat enimmäkseen esivallan vastausta siihen, mihin muslimit - oman kunnianhimon ajamina! - olivat syyllistyneet. He olivat ensin ryhtyneet valloitussotiinsa saattaakseen koko Lähi-idän alueen haltuunsa. Läntinen kristikunta vastasi samalla mitalla ja seurauksena oli väkivallan kierre. En siis tahdo puolustaa ristiretkiä, mutta muslimien olisi syytä muistaa, että he yleisesti ottaen toimivat "aloittavana osapuolena". Siksi myös heillä olisi täysi syy pyytää anteeksi aiheuttamaansa kärsimystä. Milloin viimeksi joku ajatollah tai imaami on surrut ja valittanut näitä tai esim. niitä tuhoja, joita islam aiheutti Euroopassa jo 700- ja 800-luvuilla tai reformaation vuosisadalla tai Turkissa armenialaiskristittyjen joukkomurhissa viime vuosisadalla tai tätä nykyä Nigerian ja Sudanin tapaisilla hirmuhallitusten temmellyskentillä? Lännessä islam pitää itseänsä lähinnä uhrina, jota on sorrettu ja yhä vielä sorretaan. Näin yksipuolisesti ja yksioikoisesti asiaa ei kuitenkaan voi tarkastella. Tasapuolisuuden nimessä täytyy kääntää myös mitalin toinen puoli. Vasta silloin voidaan jatkaa keskustelua rehellisesti ja avoimesti."

– Likainen Harry (ei varmistettu)

"Sitä paitsi ei sovi unohtaa, että ristiretket olivat enimmäkseen esivallan vastausta siihen, mihin muslimit - oman kunnianhimon ajamina! - olivat syyllistyneet. He olivat ensin ryhtyneet valloitussotiinsa saattaakseen koko Lähi-idän alueen haltuunsa. Läntinen kristikunta vastasi samalla mitalla ja seurauksena oli väkivallan kierre. En siis tahdo puolustaa ristiretkiä, mutta muslimien olisi syytä muistaa, että he yleisesti ottaen toimivat "aloittavana osapuolena"."

Ja sinulle, Harry: historia ei ole ihan noin yksioikoista. Puolustautumiset ja hyökkäykset ristiretkien aikaan eivät olleet "lännen" sotaa "itää" vastaan. Ristiretkien aikana "kristikunta" mm. surmasi omiaan, kun lännestä tulleet rosvojoukot valloittivat Konstantinopolin.

Ristiretkien aikaan 1000-1300 ei kai voitane puhua "kristikunnan" sodasta "islamia" vastaan, vaan ennemminkin yhden alueen sotapäälliköiden pyrkimyksestä saada hallintaansa isompia alueita toisen alueelta. Uskontoja on turha syyttää tai kiittää esim. siitä, että nykyisessä Ruotsissa vahvistuneet sotapäälliköt ottivat Suomen alueen ja sen kaupan haltuunsa ennen Novgorodin sotapäällikköjä. Uskonnolla perusteltiin valloitusretkiä, mutta ne eivät olleet valloitusten syy.

Nykypäivän islamismia tarkasteltaessa on siis hyvä tutkailla nimenomaan 1800-luvulta alkaen vahvistunutta poliittista liikehdintää. Aivan samoin kuin nykypäivän länsimaisen politiikan ja nationalismin juuret ovat pääasiassa 1800-luvulla vahvistuneissa ideologioissa.

Eri ryhmät voivat toki hakea oikeutusta teoilleen kaukaakin historiasta. Esim. serbeille Kosovo Poljen taistelu 1389 oli Jugoslavian hajoamissotien aikaan suuri symboli. Silti varmaan jokainen ymmärrämme, ettei noilla yli 500 vuoden takaisilla taisteluilla ole käytännössä mitään tekemistä tämän päivän maailman kanssa. Sama koskee islamin ja kristityn maailman (mitä nämä sitten ovatkin) väitettyä perustavaa ristiriitaa. Jos ristiriitoja on, ne eivät kumpua vuosisatojen tai -tuhansien takaa.

Historian tulkinta on nykypäivää. Jos halutaan löytää historiasta ristiriitoja, niitä kyllä löydetään. Samoin löyty esimerkkejä "islamin" ja "lännen" vuorovaikutuksesta. Esim. ristiretkien aikaan suuri määrä islamin alueella säilynyttä antiikin kulttuuriperintöä siirtyi Eurooppaan. Tavallaan saamme siis kiittää islamia (mitä tämäkään sitten tarkoittaa) nykyisestä korkeasta tieteellisestä ja teknisestä tasostamme.

– Uskonnoton (ei varmistettu)

Politiikka on minulle vaikeatajuista, mutta tein 90-luvulla retken Marokkoon. Uskovainen en ole, mutta silloinkin moni uskoi Allahiin.

– Atro (ei varmistettu)

"Hyvä perusteos voisi olla esim. Jaakko Hämeen-Anttilan "Islamin käsikirja"..."

Olen tuosta kyllä jyrkästi eri mieltä. En lyttää kaikkea kirjassa, mutta aito perusteos ei mielestäni voi olla kirja, jossa tietyistä asioista vaietaan ja jonka yleissävy ei ole lähelläkään neutraalia. Jaakko Hämeen-Anttilan teoksien perusteella islamiin tutustuminen tuo siis esiin vain osatotuuden.
Hänen poliittisesti ylikorrekti, kiusallisia aiheita välttelevä ja kulttuurirelativistinen asennoituminen islamiin, sekä tarkoitushakuinen yhteisten piirteiden hakeminen (totuutta venyttäen) vain pahentaa tilannetta entisestään. Jotkut kun uskovat, mitä hän kirjoittaa. Toiset taas uskovat vain omia silmiään ja korviaan. Tästä sitten syntyy väistämättä ristiriitatilanteita.

Jos haluaa tietää mitä vaikkapa koraanissa ihan oikeasti kerrotaan, kannattaa lukea... ...aivan: koraania. Siihen on netissä esim. tälläinen kätevä saitti, jossa oikealta klikkaamalla esim. "Good Stuff" tai "Cruelty and Violence" saa valmiin listauksen valittuun teemaan sopivista koraanin kohdista, siis MYÖS negatiivisista:
* http://www.skepticsannotatedbible.com/quran/ (Koraani jäsenneltynä)

Islamista kiinnostuneiden kannatta kurkata myös nämä:
* http://thereligionofpeace.com/ (Rauhan uskonto)
* http://aikapommi.wordpress.com/ (Mitä tarkoittaa abrogaatio? Mitä on taqiyya?)

Henkilöitä, jotka tietyissä medioissa usein "unohdetaan", vaikka ei todellakaan pitäisi:
* Ayaan Hirsi Ali (Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ayaan_Hirsi_Ali)
* Ibn Warraq (Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ibn_Warraq)
* Salman Rushdie (Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Salman_Rushdie)

– Groke (ei varmistettu)