Kokkolan satamassa käydään tulitaistelu, jossa Erkin lautavarastot onneksi säilyvät vahingoilta. Erkki vie uutiset sodasta torpalle.

Carl Magnus kohtelee Esteriä töykeästi ja kärttyisesti. Johanna-rouvan näkö on heikentynyt huomattavasti ja hän kaataa huomaamattaan mustepullon, jonka Marie on ilman lupaa lainannut isältään. Marie on valmis ottamaan syyn tapahtuneesta, mutta Volodja-palvelijan kanssa he yrittävät siivota jäljet. Marie menee lasiruukille puhalluttamaan uutta mustepulloa. Ruukilla syttyy vaarallinen tulipalo, josta Carl Magnus pelastaa tyttärensä. Itse hän saa kuitenkin kohtalokkaat palovammat.

Stina-muori harhailee metsässä keräämässä sammalta, jonka pitäisi auttaa palohaavoihin. Ester hoivaa palanutta Carl Magnusta parhaansa mukaan. Isä vaatii haetuttamaan poikansa Ruotsista niin pian kuin mahdollista. Erkki lupaa käydä hakemassa Wilhelmin Uppsalasta kotiin ja lähtee matkaan. Johanna suree, ettei saa kuolla poikansa puolesta, vaikka on ollut jo vuosia valmis lähtemään. Kuoleva Carl Magnus myöntää Esterille, ettei ole ollut hänen arvoisensa aviomies ja kysyy, voiko hän saada anteeksi. Ester sanoo, että on aina rakastanut Carl Magnusta, lapsesta asti. Carl Magnus vakuuttaa Esterille, ettei ole koskaan rakastanut ketään toista.

Wilhelmin ja Erkin paluumatka Suomeen on vaikea, koska rannikolla käydään sotaa, eikä mikään laiva suostu tuomaan heitä. Matka mutkistuu entisestään, kun Erkki ja Wilhelm pidätetään vakoilijoina. He istuvat vankilassa Bomarsundin linnoituksessa, joka odottaa räjäytystä. Tuntematon kolmas vanki lahjoo vartijat ja auttaa miehiä pakenemaan kanssaan. Hän lähettää yllättäen terveisiä Johanna-tädille, ja on siis ilmeisesti Wilhelmin eno. Kun Wilhelm saapuu Hovimäelle, häntä odottaa siellä kaksinkertainen suru-uutinen: Carl Magnus on kuollut, ja hänen mukanaan on seurannut Johanna-rouva, jolle pojan menetys on ollut liikaa.