Wilhelm istuu Helsingissä valtiopäivämiehenä, ja Vavan teettämä tanssiaispuku jää käyttämättä, kun Wilhelm jättää päättäjäistanssiaiset väliin. Vava kiukuttelee turhautuneena palvelusväelle ja ottaa tallista kuumaverisen ratsun, jolla lähtee hurjalle ratsastukselle. Pastorin reki kaatuu, kun hänen hevosensa säikähtää Vavan villiä laukkaa. Ester pitää Vavaa tasapainottomana.

Marien maalaus saa kehuja näyttelyssä, ja hänen opinnoilleen lupaillaan taideyhdistyksen tukea. Varttuneempi taiteilija, neiti Fabritius, on kiinnostunut Marien töistä ja vihjaa jopa apurahan mahdollisuuteen. Marie haluaisi ulkomaille opiskelemaan. Ester ei katso tyttären toiveita suopeasti, sillä hän pelkää kokemattoman tytön toistavan samoja virheitä, joita hän itse aikoinaan teki. Ulla puhuu Esterille Marien puolesta, ja on sitä mieltä, että tytön pitäisi päästä kokeilemaan siipiään. Sofia ja Marie haaveilevat kumpikin omasta rahasta, omasta asunnosta ja itsenäisyydestä.

Johan valmistelee väitöskirjaa. Wilhelm haluaisi päästä pappisvallasta kunnissa ja edistää omasta puolestaan kansakoulun perustamista Hirvikoskelle. Vilkas pikku Paul katoaa koulumatkallaan äitinsä suureksi huoleksi. Veturinkuljettaja tarjoaa junia ihailevalle pojalle kyydin Fredriksbergiin ja takaisin. Paul nauttii veturiajelustaan täysin siemauksin ja ilmoittaa ajelun päätteeksi, että hänestä tulee isona rautatieinsinööri. Helpotus on kotona suuri, kun kadonnut lammas lopulta löytyy.

Katri pyytää, että Juho saisi lähteä syksyllä kouluun hänen mukanaan. Kun Erkki lupaa maksaa kustannukset, ei Matillakaan ole enää asiaan sanomista. Antti riiustelee kaupan Maijaa, mutta kauppias Huttunen ei katso tytön sulhoa hyvällä silmällä. Marielle Katri tuo ikäviä uutisia, kirjeen, joka taas kerran ilmoittaa, ettei hänelle myönnetty apurahaa taideopintoihin. Marie kiukuttelee ja suree kohtaloaan. Wilhelm haluaa auttaa sisartaan ja suostuttelee mamman päästämään Marien Düsseldorfiin. Ester taipuu vastahakoisesti tyttärensä lähtöön, vaikka ei olekaan vakuuttunut tämän lahjakkuudesta.

Vava on katkera siitä, että Wilhelm lähettää Marien ulkomaille, mutta vaimoaan ei päästä edes Helsinkiin. Häntä kirvelee myös se, että Wilhelm on niin paljon poissa eikä heillä ole yhteistä aikaa. Wilhelm vakuuttaa rakastavansa Vavaa edelleen.