Ohjelmaan 24.1.2011 liittyen.
Nimim. Yksin jäävä? toi esiin näkökulman, jota itsekin heti mietin. Yhteen ohjelmaan ei tietenkään saa mahtumaan kaikkea, mutta edes yksi lause tai viittaus kolmannen osapuolen näkökulmaan olisi tehnyt hyvää. Myös lyhyeksi jäänyt keskustelu rehellisyyden ja avoimuuden merkityksestä parisuhteessa jäi askarruttamaan. Kuten yksi keskustelijoista sanoi, seksuaalisia fantasioitaan ei kenenkään tarvitse paljastaa, mutta kolmas osapuoli ei ole fantasiaa vaan todellinen elävä olento, jolla jopa on tunteet. Olen myös pohtinut, millaiselle perustalle pariterapia rakentuu ja mitä hyötyä siitä on, jos (esimerkissäni) mies ei ole voinut 28 vuoden aikana kertoa vaimolleen, että hänellä on jopa yhteinen lapsi salatusta suhteesta eikä vaimo sitä tiedä. Nyt menossa on aviokriisi ja käydään pariterapiassa. Helppoa ei tietysti ole kertoa, kun vaimo kiristää itsemurhauhkauksilla, seuraa miehen puhelinta, menemisiä ja rahankäyttöä. Voiko ketään väkisin pitää? Salattu nainen on aikoinaan jätetty valitsematta, koska "hän on niin vahva, että selviytyy yksin lapsenkin kanssa toisin kuin vaimo". Hän ei suostunut viranomaisten painostukseen isyyden selvittämiseksi, koska isyyden voi tunnustaa vain isä ja jotta suhde isään säilyisi hyvänä. Isä ei sitä tehnyt, koska "haluaa pitää asian salassa ja koska on tottunut tiettyyn elintasoon". Mitä kolmannesta osapuolesta ajateltaisiin, jos hän alentuisi samanlaiseen kiristämiseen kuin vaimo? Hänestä tuntuu, että koko pitkä piilossa pysyttely on ollut täysin hyödytöntä ja miettii mitä kaikkea on menettänyt. Mutta nyt lapsi on jo aikuinen ja hänellä on oikeus toimia kuten parhaaksi näkee. Asia hoituisi hallitummin, jos mies itse saisi rohkeutta puhua ja ottaa yhteyttä myös poikaansa eikä vain lähettää terveisiä äidin kautta.
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelun aiheesta ja keskustelijoiden valinnoista - erityisen kypsää ja toisetn näkemys huomioivaa keskustelua. Monia tärkeitä näkökulmia tuli keskustelussa esille ja varmasti uskottomuuden ja pettämisen ongelmien kanssa painiskelevat saivat paljon vertaistukea ohjelmaa katsottuaan. Mutta yksi oleellinen osa jäi käsittelemättä: entä kolmannen osapuolen selviytyminen? Ohjelmassa tuli vahvasti esille vaihtoehto vanhassa suhteessa pysymisen tärkeydestä ja sen eteen työskentelemisestä ja sitä kautta selviytymisestä. Esille tuotiin jopa syrjäsuhteen tietynlainen hyödyntäminen vakituisen suhteen ongelmien ratkaisussa. Mutta kenen hyvinvoinnin kustannuksella - entä se salasuhteen kolmas osapuoli? Hänkö on vain mukana seikkailunhalusta ja on pelkästään tyytyväinen elämäänsä kun hänen rakastettunsa päättääkään jäädä vanhaan suhteeseensa? Aiheesta keskusteltaessa ei mielestäni voi unohtaa "hävinneen" osapuolen kohtaloa. En tiedä onko heitä tutkittu, mutta rohkenen väittää että hylätyksi tuleminen jättää moniin traumoja, jotka voivat pilata parisuhteen yritykset koko loppuelämäksi. Tarkoitan sinkkuna salasuhteessa olevan asemaa, joka on pettämisprojekteissa kaikista heikoin. He rakastavat ehkä vilpittömästi ja luulevat rakkautensa riittävän, mutta toinen parisuhde vie voiton ja heille ei jää mitään. Nämä ihmiset ovat potentiaalisia syrjäytyjiä - eivät ne jotka parisuhteessa pettävät! Heidän hyvinvoinnistaan tulisi olla enemmänkin huolissaan kuin vain todeta,että Viktoria Milan sivusto on tehnyt heille palveluksen pitämällä varatut poissa sinkkujen treffipalstoilta!
Toinen Voimalan juontajista esitti kommentin Suomessa tapahtuvista tapoista, joihin liittyy uskottomuus.
Ehdottomasti kannattaa tarkistaa. Ehkä toimittaja ei tarkoittanut asiaa niin kuin sen ymmärsin. Että siis tapettu olisi ollut uskoton.
Nimittäin yleensä on niin, että tappaja itse on ollut uskoton muun henkisen ja ruumiillisen väkivallan lisäksi.
Puoliso on joutunut lähtemään suhteesta näistä syistä ja pelon vuoksi.
Kannattaa tarkistaa asia , jos siitä on tehty tutkimuksia.
Keskustelussa on täysin unohdettu psykologien antama keskusteluhoito. Useammissa terveyskeskuksissa tai asemilla on asiantuntevia psykologeja jotka tekevät arvioita ja auttavat keskusteluhoidon avulla masennuspotilaita hyvin tuloksin. Tämä on lääkkeetön hoitomuoto ja sitä ei kannata unohtaa varsinkaan lievän tai keskivaikean oirekuvan osalta.
Ajattelin vielä kirjoittaa,kun omalta osaltani on kiviterapia,aromaterapia,homeopatia ja musiikki ollut parasta apua mielenterveydessä,lisäksi näistä asioista on tullut harrastuksia minulle,ja ne yllä pitää terveyttä.Luonto on viisas ja nämä ovat tuhansiavuosia vanhoja parannustekniikoita,mitkä valitettavasti joutuivat väistymään medikalisaation tieltä,mutta ne tehoaa yhä.
Suomessa on syvä shamanistinen perinne,ja me olemme lähellä luontoa,olisi hyvä jos ihmiset avautuisivat omille voimilleen ja luonnon parantaville voimille mielestäni.Lääkkeet voi olla ok myös,en halua kieltää mutta kannatta koittaa muita,aisteja herätteleviä hoitoja(aromaterapia,kiviterapia)aiheesta löytyy runsaasti kirjallisuutta,ja esim Sinikka Piipon kirjat ovat hyviä,samoin frantsilan hoidot yms...kaikki on jo siellä,kun vaan ottaa selvää ja avautuu näille.
Kiitos erittäin ajankohtaisesta aiheesta ohjelmassanne!
Asuinpaikkakunnallani on siirrytty paikallisten kuntien (7kpl) sosiaali- ja terveysyhtymään ja samalla mt-palvelut laahaavat vuosikymmeniä jäljessä. Esimerkkinä perheemme tapaus:
Puoliso joutui onnettomuuden seurauksena alueemme keskussairaalaan ja samalla tulin omaisena avanneeksi suuni huolistani, ko. osasto yöhoitajalle. Kerroin huoleni puolisoni psyykkisestä voinnista, joka oli ollut huono jo pitkään ja nyt ko. onnettomuus liittyi mielestäni tähän. Ilman tätä ihanan lempeää hoitajaa, en olisi saanut puolisoani näin nopeasti avun piiriin. Puolisollani todettiin mm. keskivaikea masennus. Erikoissairaanhoito toimi niinkuin käypä hoito-suositukset antava ymmärtää ja minut otettiin myös "hoitotiimiin" mukaan, koska näkivät että masennus vaikuttaa myös perheen muihin jäseniin. Koin suurta helpotusta, sillä tuntui kuin iso kivenjärkäle olisi otettu pois harteiltani, mutta...
Kun tuli aika siirtyä arviointijakson päätyttyä oman tk:n hoidettavaksi niin, kuinkas kävikään...???!!!
Puolisoni pääsi paikallisen mt-hoitajan vastaanotolle n. 1 krt / 2 viikossa. Lääkitys, joka oli aloitettu erkoissairaanhoidossa, lopetettiin, kuin seinään, 6 kk:tta hoidon aloittamisesta! Puolisoni oli kuitenkin tuonut esille lääkkeen hyvät vaikutukset. Samalla, kun lääkitys lopetettiin, puolisoni tapasi ensikertaa avohoidon psykiatrian lääkärin. Lääkäri totesi puolisolleni tällä 15 min. käynnillä, että olet terve!
Ei mennyt kuin n. muutama kuukausi, kun puolisoni alkoi oireilla lievästi. Puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen hain itse apua paikallisesta mt-toimistosta, koska olin hyvin huolissani puolison jaksamisesta ja masennuksen hoidon keskeytymisestä. Neuvoksi sain järjestää aika pariterapiaan! Kävimme seurakuntayhtymän pariterapiassa n. puolen vuoden ajan. Totta on, että parisuhteemme parantui, mutta väsyin itse tähän julmettuun taakkaan, jota jouduin aikaisemmin kantamaan harteillani. Oli minun vuoroni saada apua masennukseen. Ko.paikallinen mt-lääkäri määräsi 2 viikkoa sairauslomaa ja mielialalääkkeet, ilman seurantaa. S-loma jatkui vielä 4:n viikon ajan ja tarkistettiin vointi... Lääkäri päätteili minun olevan työkykyinen, koska pystyin lukemaan iltapäivälehden ja katsomaan Salatut Elämät-ohjelman!!! Olen sosiaalialalla työssä ja tässä vaiheessa työnantajani antoi apuaan, kun pyysin. Yksityislääkärin kautta sain asianmukaista hoitoa ja lopulta sain puoltavan lausunnon psykoanalyyttiseen psykoterapiaan. Hakuprosessi oli sinänsä jo farssi, mutta pääsin aloittamaan terapian elokuussa ja töihin palasin osasairauspäivärahan turvin jo kesällä.
Tiedän tälläkin hetkellä monia ihmisiä, jotka ovat tämän, lähes mielivaltaisen, systeemin uhreja. Missä on se ihmisen kohtaaminen?!
Ohjelmaan 24.1.2011 liittyen.
Nimim. Yksin jäävä? toi esiin näkökulman, jota itsekin heti mietin. Yhteen ohjelmaan ei tietenkään saa mahtumaan kaikkea, mutta edes yksi lause tai viittaus kolmannen osapuolen näkökulmaan olisi tehnyt hyvää. Myös lyhyeksi jäänyt keskustelu rehellisyyden ja avoimuuden merkityksestä parisuhteessa jäi askarruttamaan. Kuten yksi keskustelijoista sanoi, seksuaalisia fantasioitaan ei kenenkään tarvitse paljastaa, mutta kolmas osapuoli ei ole fantasiaa vaan todellinen elävä olento, jolla jopa on tunteet. Olen myös pohtinut, millaiselle perustalle pariterapia rakentuu ja mitä hyötyä siitä on, jos (esimerkissäni) mies ei ole voinut 28 vuoden aikana kertoa vaimolleen, että hänellä on jopa yhteinen lapsi salatusta suhteesta eikä vaimo sitä tiedä. Nyt menossa on aviokriisi ja käydään pariterapiassa. Helppoa ei tietysti ole kertoa, kun vaimo kiristää itsemurhauhkauksilla, seuraa miehen puhelinta, menemisiä ja rahankäyttöä. Voiko ketään väkisin pitää? Salattu nainen on aikoinaan jätetty valitsematta, koska "hän on niin vahva, että selviytyy yksin lapsenkin kanssa toisin kuin vaimo". Hän ei suostunut viranomaisten painostukseen isyyden selvittämiseksi, koska isyyden voi tunnustaa vain isä ja jotta suhde isään säilyisi hyvänä. Isä ei sitä tehnyt, koska "haluaa pitää asian salassa ja koska on tottunut tiettyyn elintasoon". Mitä kolmannesta osapuolesta ajateltaisiin, jos hän alentuisi samanlaiseen kiristämiseen kuin vaimo? Hänestä tuntuu, että koko pitkä piilossa pysyttely on ollut täysin hyödytöntä ja miettii mitä kaikkea on menettänyt. Mutta nyt lapsi on jo aikuinen ja hänellä on oikeus toimia kuten parhaaksi näkee. Asia hoituisi hallitummin, jos mies itse saisi rohkeutta puhua ja ottaa yhteyttä myös poikaansa eikä vain lähettää terveisiä äidin kautta.
Victoria Milanin jäsenenä, kirjoitin pitkän jutun,mut himskatti kun ei sivusto huolinut juttua! Uuvestaan en rustaa,se on jämpti...
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelun aiheesta ja keskustelijoiden valinnoista - erityisen kypsää ja toisetn näkemys huomioivaa keskustelua. Monia tärkeitä näkökulmia tuli keskustelussa esille ja varmasti uskottomuuden ja pettämisen ongelmien kanssa painiskelevat saivat paljon vertaistukea ohjelmaa katsottuaan. Mutta yksi oleellinen osa jäi käsittelemättä: entä kolmannen osapuolen selviytyminen? Ohjelmassa tuli vahvasti esille vaihtoehto vanhassa suhteessa pysymisen tärkeydestä ja sen eteen työskentelemisestä ja sitä kautta selviytymisestä. Esille tuotiin jopa syrjäsuhteen tietynlainen hyödyntäminen vakituisen suhteen ongelmien ratkaisussa. Mutta kenen hyvinvoinnin kustannuksella - entä se salasuhteen kolmas osapuoli? Hänkö on vain mukana seikkailunhalusta ja on pelkästään tyytyväinen elämäänsä kun hänen rakastettunsa päättääkään jäädä vanhaan suhteeseensa? Aiheesta keskusteltaessa ei mielestäni voi unohtaa "hävinneen" osapuolen kohtaloa. En tiedä onko heitä tutkittu, mutta rohkenen väittää että hylätyksi tuleminen jättää moniin traumoja, jotka voivat pilata parisuhteen yritykset koko loppuelämäksi. Tarkoitan sinkkuna salasuhteessa olevan asemaa, joka on pettämisprojekteissa kaikista heikoin. He rakastavat ehkä vilpittömästi ja luulevat rakkautensa riittävän, mutta toinen parisuhde vie voiton ja heille ei jää mitään. Nämä ihmiset ovat potentiaalisia syrjäytyjiä - eivät ne jotka parisuhteessa pettävät! Heidän hyvinvoinnistaan tulisi olla enemmänkin huolissaan kuin vain todeta,että Viktoria Milan sivusto on tehnyt heille palveluksen pitämällä varatut poissa sinkkujen treffipalstoilta!
Toinen Voimalan juontajista esitti kommentin Suomessa tapahtuvista tapoista, joihin liittyy uskottomuus.
Ehdottomasti kannattaa tarkistaa. Ehkä toimittaja ei tarkoittanut asiaa niin kuin sen ymmärsin. Että siis tapettu olisi ollut uskoton.
Nimittäin yleensä on niin, että tappaja itse on ollut uskoton muun henkisen ja ruumiillisen väkivallan lisäksi.
Puoliso on joutunut lähtemään suhteesta näistä syistä ja pelon vuoksi.
Kannattaa tarkistaa asia , jos siitä on tehty tutkimuksia.
Mahtavaa, että teette ohjelmaa ruotsinkielisenäkin ja jälleen hyvällä aiheella! Mielenkiintoinen mimmi tuo Merete, rohkeakin henkilökohtaisuudessaan.
Jo oli aika ! Hienoa !
Tervetuloa
Lääkäri hoitaa biologiaa (= aivokemiaa).
Psykologit hoitaa psyykettä = ihmistä.
Keskustelussa on täysin unohdettu psykologien antama keskusteluhoito. Useammissa terveyskeskuksissa tai asemilla on asiantuntevia psykologeja jotka tekevät arvioita ja auttavat keskusteluhoidon avulla masennuspotilaita hyvin tuloksin. Tämä on lääkkeetön hoitomuoto ja sitä ei kannata unohtaa varsinkaan lievän tai keskivaikean oirekuvan osalta.
Ajattelin vielä kirjoittaa,kun omalta osaltani on kiviterapia,aromaterapia,homeopatia ja musiikki ollut parasta apua mielenterveydessä,lisäksi näistä asioista on tullut harrastuksia minulle,ja ne yllä pitää terveyttä.Luonto on viisas ja nämä ovat tuhansiavuosia vanhoja parannustekniikoita,mitkä valitettavasti joutuivat väistymään medikalisaation tieltä,mutta ne tehoaa yhä.
Suomessa on syvä shamanistinen perinne,ja me olemme lähellä luontoa,olisi hyvä jos ihmiset avautuisivat omille voimilleen ja luonnon parantaville voimille mielestäni.Lääkkeet voi olla ok myös,en halua kieltää mutta kannatta koittaa muita,aisteja herätteleviä hoitoja(aromaterapia,kiviterapia)aiheesta löytyy runsaasti kirjallisuutta,ja esim Sinikka Piipon kirjat ovat hyviä,samoin frantsilan hoidot yms...kaikki on jo siellä,kun vaan ottaa selvää ja avautuu näille.
Kiitos erittäin ajankohtaisesta aiheesta ohjelmassanne!
Asuinpaikkakunnallani on siirrytty paikallisten kuntien (7kpl) sosiaali- ja terveysyhtymään ja samalla mt-palvelut laahaavat vuosikymmeniä jäljessä. Esimerkkinä perheemme tapaus:
Puoliso joutui onnettomuuden seurauksena alueemme keskussairaalaan ja samalla tulin omaisena avanneeksi suuni huolistani, ko. osasto yöhoitajalle. Kerroin huoleni puolisoni psyykkisestä voinnista, joka oli ollut huono jo pitkään ja nyt ko. onnettomuus liittyi mielestäni tähän. Ilman tätä ihanan lempeää hoitajaa, en olisi saanut puolisoani näin nopeasti avun piiriin. Puolisollani todettiin mm. keskivaikea masennus. Erikoissairaanhoito toimi niinkuin käypä hoito-suositukset antava ymmärtää ja minut otettiin myös "hoitotiimiin" mukaan, koska näkivät että masennus vaikuttaa myös perheen muihin jäseniin. Koin suurta helpotusta, sillä tuntui kuin iso kivenjärkäle olisi otettu pois harteiltani, mutta...
Kun tuli aika siirtyä arviointijakson päätyttyä oman tk:n hoidettavaksi niin, kuinkas kävikään...???!!!
Puolisoni pääsi paikallisen mt-hoitajan vastaanotolle n. 1 krt / 2 viikossa. Lääkitys, joka oli aloitettu erkoissairaanhoidossa, lopetettiin, kuin seinään, 6 kk:tta hoidon aloittamisesta! Puolisoni oli kuitenkin tuonut esille lääkkeen hyvät vaikutukset. Samalla, kun lääkitys lopetettiin, puolisoni tapasi ensikertaa avohoidon psykiatrian lääkärin. Lääkäri totesi puolisolleni tällä 15 min. käynnillä, että olet terve!
Ei mennyt kuin n. muutama kuukausi, kun puolisoni alkoi oireilla lievästi. Puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen hain itse apua paikallisesta mt-toimistosta, koska olin hyvin huolissani puolison jaksamisesta ja masennuksen hoidon keskeytymisestä. Neuvoksi sain järjestää aika pariterapiaan! Kävimme seurakuntayhtymän pariterapiassa n. puolen vuoden ajan. Totta on, että parisuhteemme parantui, mutta väsyin itse tähän julmettuun taakkaan, jota jouduin aikaisemmin kantamaan harteillani. Oli minun vuoroni saada apua masennukseen. Ko.paikallinen mt-lääkäri määräsi 2 viikkoa sairauslomaa ja mielialalääkkeet, ilman seurantaa. S-loma jatkui vielä 4:n viikon ajan ja tarkistettiin vointi... Lääkäri päätteili minun olevan työkykyinen, koska pystyin lukemaan iltapäivälehden ja katsomaan Salatut Elämät-ohjelman!!! Olen sosiaalialalla työssä ja tässä vaiheessa työnantajani antoi apuaan, kun pyysin. Yksityislääkärin kautta sain asianmukaista hoitoa ja lopulta sain puoltavan lausunnon psykoanalyyttiseen psykoterapiaan. Hakuprosessi oli sinänsä jo farssi, mutta pääsin aloittamaan terapian elokuussa ja töihin palasin osasairauspäivärahan turvin jo kesällä.
Tiedän tälläkin hetkellä monia ihmisiä, jotka ovat tämän, lähes mielivaltaisen, systeemin uhreja. Missä on se ihmisen kohtaaminen?!