Kuuntelin ohjelmanne ja annan 100% kannatuksen liikkeen lopettamiseksi. En hyväksy perheen sisällä tapahtuvaa hyväksi käyttöä en minkäänlaista riistoa puolustuskyvyttömiltä lapsilta tai nuorilta jota vanhemmat tekevät heille. Särkynyt ihminen on heikko myös aikuisena hän pelkää muita ihmisiä ja luottamuksellisia suhteita on vaikea luoda. Opiskelin tässä vuosia sitten ja opiskelukaverinani oli lestadiolainen nuori nainen. Seurasin häntä ja hänen perhettään 2, 5 vuoden ajan jonka nuori nainen toi esille koulutuksemme aikana. Se ei ollut rikasta kuultavaa. Perheen äiti oli menettänyt virkansa sairastunut mielenterveydeltään jne. Nyt olen seurannut ystävääni joka on liittynyt Helluntai liikkeeseen siellä vallitsee samanlaiset arvot. Et voi olla läheinen ystävä kuin salaa , jos uskon sisaret tai veljet saavat tietää ystävyyssuhteistasi ystäväni leimataan pahaksi. Voi olla että hänet karkoitetaan koko liikkeestä. Tiedän monet maahanmuuttajat ovat turvautuneet eri liikkeisiin ja pelkäävät perheidensä puolesta jos eroavat niistä. Ihmiset ovat heikkoina hetkinään turvautuneet liikkeisiin, nyt kun he ovat kotiutuneet maahamme ja Suomen kansalaisia, pitäisi olla mahdollisuus irtautua liikkeestä. Mielestäni kaikilla on oltava mahdollisuus valita hengellinen päämäärä. Jumala ei ole asettanut näitä ehtoja vaan ihmiset itse. Kiitän ohjelmastanne se on mielenkiintoinen koska aiheet kiinnostavia ja vaihtuvat.
Naispappeus on epätasa-arvoistava ja naista kaltoin kohteleva uuspakanallinen järjestely, jossa toinen sukupuolista laitetaan suorittamaan tehtävää, jonka Herra Jeesus Kristus on häneltä kieltänyt. 1. Kor. 14.
Paljon oli hyviä näkökohtia keskustelussa.
Yksi näkökohta puuttui. Ihmisellä on tämä taito puhua ja kirjoittaa. Myös nykyään tuntuu olevan sankarillista käyttäytyä huonosti ja ajaa suullaan sontaa, kuten sanonta kuuluu. Ihmiset myös pettävät. Koira ei. Muutaman masentuneen hiilijalanjälki olisi kiitettävän pieni, ellei koira pitäisi elämänsyrjässä kiinni, pakottaisi lenkille.. Me ihmiset osaamme repiä toisiamme henkisesti hajalle niin monin tavoin yksilöinä, yhteiskuntana emme myöskään välttäättä aina kiinnostu heikoimmista lenkeistä. Murrosikäiselle nuorelle koira on varisnainen taivaan lahja esimerkiksi sisarusten puuttuessa. Ujonkin on helpompi ottaa kontaktia koiran kautta ja vastuu eläimestä ei ole mikään mitätön kasvun paikka.
Olen asunut avioeroni jälkeen reilut 20 vuotta yksin ja niistä koiran kanssa 10 vuotta. Ensimmäisen kymmenen vuotta en nukuin todella huonosti, joka yö heräsin useita kertoja yössä ja aamuisin raahauduin töihin. Ennen koiran ottamista, oli jo niin väsynyt, että en olisi kauaa jaksanut töissä käydä.
Ensimmäisenä yönä, kun olin hakenut koiranpennun kotiin, nukuin koko yön yhteen putkeen. Sen jälkeen olen joskus ajoittain saattanut työ- tai muiden huolien vuoksi valvoa yön tai toisen, mutta pääsääntöisesti nykyään nukun hyvin.
Ellen olisi ottanut koiraa, olisin jo työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ohjelmassa puhuttiin koiran (kissan) hiilijalanjälistä ja miten kalliita ne ovat yhteiskunnalle. Minua jäi harmittamaan, että miksi ei ohjelmassa tuotu esille lemmikkieläimen hyötyjä ihan kansanataloudelle. Edellä oleva on elävä esimerkki siitä, miten koira on ehkäissyt ennen aikaisen eläkkeellejäämisen. Koiran silittäminen alentaa verenpainetta ja muitakin esimerkkejä on. Kalliiksi tulee kansantaloudelle uupuneet, väsyneet ja sairaat yksineläjät.
Kun tietää, että kotona on joku joka odottaa, pitää ainakin minut työssä. Pitää tienata, että voi maksaa koiralle ruoat, mahdolliset eläinlääkärit ja muut vastaavat.
Minua ärsytti lemmikkiohjelmassa se, että oletuksia heitettiin mutu-tuntumalla. Minulla on kaksi koiraa, ja niiden kanssa olen löytänyt luonnon, tutkinut sitä ihan ruohonjuuritasolla ilman kiikareita, nähnyt kurkiparven laskeutuvan läheiselle pellolle, katsonut peurojen kiitoa, seurannut oravien ja lintujen puuhia... Jo teini-ikäisenä kuljin susikoiramme kanssa metsissä. Ilman koiraa olen arka metsässäkulkija - kaupungissa syntyneenä. Pelkään karhuja sun muuta, mutta iso koira antaa turvallisuudentunnetta ja ainakin varoittaa "vaaroista". Olen myös koirien kanssa muuttanut maalle lähemmäksi luontoa.
Koirakin on osa luontoa - oli se sitten jalostettu rotukoira tai sekarotuinen - ja sen innostusta luonnossa on hauska seurata. Ilman koiraa olisin sohvaperuna, sen tiedän!
On totta, että koirat tekevät oman hiilijalanjälkensä. Kerran minua vastaan tuli mies sormi pystyssä ja julisti:"Minä vastustan koiran kakkaa!" Vastasin, että minä vastustan ihmisen aiheuttamia teollisuus- ym. päästöjä ja jätekasoja, joita syntyy tonnikaupalla!
Minulle koira on ollut paras ystävä ja lohtu vaikeissa elämäntilanteissani. Koira ei koskaan hylkää niinkuin ihminen tekee. Koira vaistoaa surun, tulee ja laittaa pään syliin. Marsu ei niin tee, se haluaa vain ruokaa. Koira helpottaa yksinäisyydentunnetta.
Niin että älkää hyvät ihmiset tuomitko lemmikkieläimiä ja ihmisiä, jotka niitä rakastavat!
Toinen asia on liikaa jalostetut koirat. Toinen koiristani on tanskandoggi ja toinen on mopsi. Mopsi täytyy pitää hoikkana, ettei sen hengitys vaikeudu. Mopsi pitäisi kehittää siihen suuntaan, jossa se varmasti on ollut 3000 vuotta sitten, kun se jalostettiin Kiinan keisarien palatsikoiraksi; sen kuono on varmasti ollut pitempi. Koirarodut pitää kehittää terveiksi kaikilta osin - ei joidenkin koiralle kärsimystä aiheuttavien mieltymyksien mukaiseksi.
Hyvät ihmiset! Olen lukenut kiinnostuneena näitä kommentteja koskien Voimalaa, jossa olin mukana yhtenä keskustelijana. Tähän tilaan tuleminen omalla nimellä on hieman hämmentävää, koska valtaosa keskustelijoista kommentoi nimimerkin suojista. Haluan kuitenkin ilmaista kantani muutamiin asioihin.
Ohjelman aihe oli, voiko jooga myös vahingoittaa. Minusta tämä on hyvä näkökulma. Väärinkäytöksistä, olivat ne sitten henkisiä tai ruumiillisia, on voitava puhua ääneen. Se on jokaisen etu.
Itselleni jooga on tärkeä osa elämää ja mielestäni sanoin tämän ohjelmassa selvästi. Sanoin myös, että lahkolaishenkiseen ryhmään ajautuminen johtuu suggestioherkkyydestäni, jota en vielä tuolloin tiedostanut, ja joistakin silloiseen elämäntilanteeseen liittyvistä seikoista.
Joku tässä ketjussa (tai joogafoorumilla) arveli, että puhuin mitä sylki suuhun tuo. Toinen mietti, että mahtoi minua seuraavana päivänä hävettää. Ikään kuin olisin vahingossa hetken mielijohteesta puhua pulputtanut ulos jotakin henkilökohtaista.
Häpeä on tässä keskeistä, ei kuitenkaan niin, että häpeäisin sanomisiani.
Olen tuntenut häpeää oivaltaessani, miten tulin manipuloiduksi vääristyneessä joogaopetuksessa. Väärinkäytöksistä puhuessani koen jo ottaneeni asian haltuun. Minun kokemuksestani tulee silloin minun omaisuuttani. Tunnistan entistä paremmin omat rajani.
Joogankaan nimissä ei saa vahingoittaa toisia ihmisiä. Joogaopettaja ei saa olla omine tarpeineen läsnä opetustilanteessa. Joogaopettaja ei saa kuvitella olevansa oppilaansa pelastaja tai terapeutti.
Onneksi olen kohdannut myös vastuuntuntoisia joogaopettajia. Heitä on paljon enemmän kuin niitä, jotka eivät vastuutaan tunne. Mutta valitettavasti ne harvatkin vastuuttomat voivat saada paljon tuhoa aikaan.
Lasten seksuaalikasvatusohjeita sisältävä kirja Sexual secrets minulla on ollut hallussani useita vuosia. Moni tässä ketjussa kyselee, miksi se kirja piti ottaa mukaan ohjelmaan. Joogakoulu Natha sanoutuu vastineessaan irti kirjan opetuksista ja toisaalta siteeraa juuri samoja kohtia joihin ohjelmassa viittasin (ikään kuin todistusaineistona aineiston viattomuudesta).
Minun mielestäni ei ole lainkaan viatonta suositella lasten kutsumista makuuhuoneeseen vanhempien rakastelemista seuraamaan. Ei, vaikka asia esitettäisiin kuinka koukeroisen sievistelevästi kuten tuossa kirjassa.
Kirjan tekijät tuskin ovat kovinkaan syvällisesti paneutuneet kehityspsykologiaan. Kirjan kehotukset kuitenkin loukkaavat lapsen yksityisyyttä ja koskemattomuutta tavalla, jota en mitenkään voi hyväksyä.
Mielestäni tällaisista asioista ei voi puhua liikaa.
Nathassa opettava ihminen lahjoitti minulle tuon kirjan. Se on fakta. En ole ollut hänen opetuksessaan, mutta uskon, että hän on hyvä joogaopettaja. Ehkä hän ei ole kiinnittänyt huomiota tuohon lapsia koskevaan kohtaan. Kuitenkin Nathan – vai olisiko parempi sanoa Nathan emokoulun Misan – nimissä on harjoitettu monenlaista rajattomuutta. Se, että vastineessakin tuollaista lasten seksiaktiin houkuttelemista puolustetaan, saa minut entisestäänkin huolestumaan. Melkoinen antivastine siis Nathalta. Sanoudumme irti mutta emme sanoudu irti.
On varmaan syytä vielä lisätä, että en ole koskaan ollut Nathan opetuksessa eikä minulla siis ole henkilökohtaisia kokemuksia Gregorian Bivolaryn suuntaukseen kuuluvasta rajattomuudesta.
Olisi hienoa, jos kaikissa joogayhteisöissä voitaisiin avoimesti tarkastella väärinkäytösten mahdollisuutta ja tiedostaa se tosiasia, että yhteisön sisällä tapahtuu sokeutumista.
Kirjailijana törmään itsekin jatkuvasti tällaiseen ilmiöön. Sokeudun omalle tekstilleni. Näkö palautuu, kun kustannustoimittaja tai muu luotettava henkilö lukee ja kommentoi. Pääsemme keskustelemaan. Teksti alkaa muuntua.
Voisiko joogaakin tarkastella tällä tavalla? Puolustelematta, itsekriittisesti.
Ystävällisin terveisin
Maria Peura
joogaa harrastava kirjailija ja dramaturgi
Kuuntelin ohjelmanne ja annan 100% kannatuksen liikkeen lopettamiseksi. En hyväksy perheen sisällä tapahtuvaa hyväksi käyttöä en minkäänlaista riistoa puolustuskyvyttömiltä lapsilta tai nuorilta jota vanhemmat tekevät heille. Särkynyt ihminen on heikko myös aikuisena hän pelkää muita ihmisiä ja luottamuksellisia suhteita on vaikea luoda. Opiskelin tässä vuosia sitten ja opiskelukaverinani oli lestadiolainen nuori nainen. Seurasin häntä ja hänen perhettään 2, 5 vuoden ajan jonka nuori nainen toi esille koulutuksemme aikana. Se ei ollut rikasta kuultavaa. Perheen äiti oli menettänyt virkansa sairastunut mielenterveydeltään jne. Nyt olen seurannut ystävääni joka on liittynyt Helluntai liikkeeseen siellä vallitsee samanlaiset arvot. Et voi olla läheinen ystävä kuin salaa , jos uskon sisaret tai veljet saavat tietää ystävyyssuhteistasi ystäväni leimataan pahaksi. Voi olla että hänet karkoitetaan koko liikkeestä. Tiedän monet maahanmuuttajat ovat turvautuneet eri liikkeisiin ja pelkäävät perheidensä puolesta jos eroavat niistä. Ihmiset ovat heikkoina hetkinään turvautuneet liikkeisiin, nyt kun he ovat kotiutuneet maahamme ja Suomen kansalaisia, pitäisi olla mahdollisuus irtautua liikkeestä. Mielestäni kaikilla on oltava mahdollisuus valita hengellinen päämäärä. Jumala ei ole asettanut näitä ehtoja vaan ihmiset itse. Kiitän ohjelmastanne se on mielenkiintoinen koska aiheet kiinnostavia ja vaihtuvat.
Naispappeus on epätasa-arvoistava ja naista kaltoin kohteleva uuspakanallinen järjestely, jossa toinen sukupuolista laitetaan suorittamaan tehtävää, jonka Herra Jeesus Kristus on häneltä kieltänyt. 1. Kor. 14.
Tämän iltainen ohjelma oli todella hyvä. Arkoja ja vaikeita asioita tuotiin rohkeasti ja asiallisesti esiin.
Kiitos teille voimanaiset! Erittäin mielenkiintoinen tämän illan osio. Täytyypä ostaa Maijan tarina. Kipeitä asioita, erittäin vaikeita..
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/7101-vihittiinko-ensimmainen-v...
Paljon oli hyviä näkökohtia keskustelussa.
Yksi näkökohta puuttui. Ihmisellä on tämä taito puhua ja kirjoittaa. Myös nykyään tuntuu olevan sankarillista käyttäytyä huonosti ja ajaa suullaan sontaa, kuten sanonta kuuluu. Ihmiset myös pettävät. Koira ei. Muutaman masentuneen hiilijalanjälki olisi kiitettävän pieni, ellei koira pitäisi elämänsyrjässä kiinni, pakottaisi lenkille.. Me ihmiset osaamme repiä toisiamme henkisesti hajalle niin monin tavoin yksilöinä, yhteiskuntana emme myöskään välttäättä aina kiinnostu heikoimmista lenkeistä. Murrosikäiselle nuorelle koira on varisnainen taivaan lahja esimerkiksi sisarusten puuttuessa. Ujonkin on helpompi ottaa kontaktia koiran kautta ja vastuu eläimestä ei ole mikään mitätön kasvun paikka.
Olen asunut avioeroni jälkeen reilut 20 vuotta yksin ja niistä koiran kanssa 10 vuotta. Ensimmäisen kymmenen vuotta en nukuin todella huonosti, joka yö heräsin useita kertoja yössä ja aamuisin raahauduin töihin. Ennen koiran ottamista, oli jo niin väsynyt, että en olisi kauaa jaksanut töissä käydä.
Ensimmäisenä yönä, kun olin hakenut koiranpennun kotiin, nukuin koko yön yhteen putkeen. Sen jälkeen olen joskus ajoittain saattanut työ- tai muiden huolien vuoksi valvoa yön tai toisen, mutta pääsääntöisesti nykyään nukun hyvin.
Ellen olisi ottanut koiraa, olisin jo työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ohjelmassa puhuttiin koiran (kissan) hiilijalanjälistä ja miten kalliita ne ovat yhteiskunnalle. Minua jäi harmittamaan, että miksi ei ohjelmassa tuotu esille lemmikkieläimen hyötyjä ihan kansanataloudelle. Edellä oleva on elävä esimerkki siitä, miten koira on ehkäissyt ennen aikaisen eläkkeellejäämisen. Koiran silittäminen alentaa verenpainetta ja muitakin esimerkkejä on. Kalliiksi tulee kansantaloudelle uupuneet, väsyneet ja sairaat yksineläjät.
Kun tietää, että kotona on joku joka odottaa, pitää ainakin minut työssä. Pitää tienata, että voi maksaa koiralle ruoat, mahdolliset eläinlääkärit ja muut vastaavat.
Ikkunahan on ilmentymä siitä, että ihminen on vieraantunut luonnosta! Voi p*rkele, millaista HÖPÖTYSTÄ!
Minua ärsytti lemmikkiohjelmassa se, että oletuksia heitettiin mutu-tuntumalla. Minulla on kaksi koiraa, ja niiden kanssa olen löytänyt luonnon, tutkinut sitä ihan ruohonjuuritasolla ilman kiikareita, nähnyt kurkiparven laskeutuvan läheiselle pellolle, katsonut peurojen kiitoa, seurannut oravien ja lintujen puuhia... Jo teini-ikäisenä kuljin susikoiramme kanssa metsissä. Ilman koiraa olen arka metsässäkulkija - kaupungissa syntyneenä. Pelkään karhuja sun muuta, mutta iso koira antaa turvallisuudentunnetta ja ainakin varoittaa "vaaroista". Olen myös koirien kanssa muuttanut maalle lähemmäksi luontoa.
Koirakin on osa luontoa - oli se sitten jalostettu rotukoira tai sekarotuinen - ja sen innostusta luonnossa on hauska seurata. Ilman koiraa olisin sohvaperuna, sen tiedän!
On totta, että koirat tekevät oman hiilijalanjälkensä. Kerran minua vastaan tuli mies sormi pystyssä ja julisti:"Minä vastustan koiran kakkaa!" Vastasin, että minä vastustan ihmisen aiheuttamia teollisuus- ym. päästöjä ja jätekasoja, joita syntyy tonnikaupalla!
Minulle koira on ollut paras ystävä ja lohtu vaikeissa elämäntilanteissani. Koira ei koskaan hylkää niinkuin ihminen tekee. Koira vaistoaa surun, tulee ja laittaa pään syliin. Marsu ei niin tee, se haluaa vain ruokaa. Koira helpottaa yksinäisyydentunnetta.
Niin että älkää hyvät ihmiset tuomitko lemmikkieläimiä ja ihmisiä, jotka niitä rakastavat!
Toinen asia on liikaa jalostetut koirat. Toinen koiristani on tanskandoggi ja toinen on mopsi. Mopsi täytyy pitää hoikkana, ettei sen hengitys vaikeudu. Mopsi pitäisi kehittää siihen suuntaan, jossa se varmasti on ollut 3000 vuotta sitten, kun se jalostettiin Kiinan keisarien palatsikoiraksi; sen kuono on varmasti ollut pitempi. Koirarodut pitää kehittää terveiksi kaikilta osin - ei joidenkin koiralle kärsimystä aiheuttavien mieltymyksien mukaiseksi.
Hyvät ihmiset! Olen lukenut kiinnostuneena näitä kommentteja koskien Voimalaa, jossa olin mukana yhtenä keskustelijana. Tähän tilaan tuleminen omalla nimellä on hieman hämmentävää, koska valtaosa keskustelijoista kommentoi nimimerkin suojista. Haluan kuitenkin ilmaista kantani muutamiin asioihin.
Ohjelman aihe oli, voiko jooga myös vahingoittaa. Minusta tämä on hyvä näkökulma. Väärinkäytöksistä, olivat ne sitten henkisiä tai ruumiillisia, on voitava puhua ääneen. Se on jokaisen etu.
Itselleni jooga on tärkeä osa elämää ja mielestäni sanoin tämän ohjelmassa selvästi. Sanoin myös, että lahkolaishenkiseen ryhmään ajautuminen johtuu suggestioherkkyydestäni, jota en vielä tuolloin tiedostanut, ja joistakin silloiseen elämäntilanteeseen liittyvistä seikoista.
Joku tässä ketjussa (tai joogafoorumilla) arveli, että puhuin mitä sylki suuhun tuo. Toinen mietti, että mahtoi minua seuraavana päivänä hävettää. Ikään kuin olisin vahingossa hetken mielijohteesta puhua pulputtanut ulos jotakin henkilökohtaista.
Häpeä on tässä keskeistä, ei kuitenkaan niin, että häpeäisin sanomisiani.
Olen tuntenut häpeää oivaltaessani, miten tulin manipuloiduksi vääristyneessä joogaopetuksessa. Väärinkäytöksistä puhuessani koen jo ottaneeni asian haltuun. Minun kokemuksestani tulee silloin minun omaisuuttani. Tunnistan entistä paremmin omat rajani.
Joogankaan nimissä ei saa vahingoittaa toisia ihmisiä. Joogaopettaja ei saa olla omine tarpeineen läsnä opetustilanteessa. Joogaopettaja ei saa kuvitella olevansa oppilaansa pelastaja tai terapeutti.
Onneksi olen kohdannut myös vastuuntuntoisia joogaopettajia. Heitä on paljon enemmän kuin niitä, jotka eivät vastuutaan tunne. Mutta valitettavasti ne harvatkin vastuuttomat voivat saada paljon tuhoa aikaan.
Lasten seksuaalikasvatusohjeita sisältävä kirja Sexual secrets minulla on ollut hallussani useita vuosia. Moni tässä ketjussa kyselee, miksi se kirja piti ottaa mukaan ohjelmaan. Joogakoulu Natha sanoutuu vastineessaan irti kirjan opetuksista ja toisaalta siteeraa juuri samoja kohtia joihin ohjelmassa viittasin (ikään kuin todistusaineistona aineiston viattomuudesta).
Minun mielestäni ei ole lainkaan viatonta suositella lasten kutsumista makuuhuoneeseen vanhempien rakastelemista seuraamaan. Ei, vaikka asia esitettäisiin kuinka koukeroisen sievistelevästi kuten tuossa kirjassa.
Kirjan tekijät tuskin ovat kovinkaan syvällisesti paneutuneet kehityspsykologiaan. Kirjan kehotukset kuitenkin loukkaavat lapsen yksityisyyttä ja koskemattomuutta tavalla, jota en mitenkään voi hyväksyä.
Mielestäni tällaisista asioista ei voi puhua liikaa.
Nathassa opettava ihminen lahjoitti minulle tuon kirjan. Se on fakta. En ole ollut hänen opetuksessaan, mutta uskon, että hän on hyvä joogaopettaja. Ehkä hän ei ole kiinnittänyt huomiota tuohon lapsia koskevaan kohtaan. Kuitenkin Nathan – vai olisiko parempi sanoa Nathan emokoulun Misan – nimissä on harjoitettu monenlaista rajattomuutta. Se, että vastineessakin tuollaista lasten seksiaktiin houkuttelemista puolustetaan, saa minut entisestäänkin huolestumaan. Melkoinen antivastine siis Nathalta. Sanoudumme irti mutta emme sanoudu irti.
On varmaan syytä vielä lisätä, että en ole koskaan ollut Nathan opetuksessa eikä minulla siis ole henkilökohtaisia kokemuksia Gregorian Bivolaryn suuntaukseen kuuluvasta rajattomuudesta.
Olisi hienoa, jos kaikissa joogayhteisöissä voitaisiin avoimesti tarkastella väärinkäytösten mahdollisuutta ja tiedostaa se tosiasia, että yhteisön sisällä tapahtuu sokeutumista.
Kirjailijana törmään itsekin jatkuvasti tällaiseen ilmiöön. Sokeudun omalle tekstilleni. Näkö palautuu, kun kustannustoimittaja tai muu luotettava henkilö lukee ja kommentoi. Pääsemme keskustelemaan. Teksti alkaa muuntua.
Voisiko joogaakin tarkastella tällä tavalla? Puolustelematta, itsekriittisesti.
Ystävällisin terveisin
Maria Peura
joogaa harrastava kirjailija ja dramaturgi