Kesällä luetaan paksut kirjat

Timo Harakka, sarjan toimittaja

Moni lukee lomalla dekkareita, mutta milloin on aikaa paneutua ja eläytyä suuriin tarinoihin, jollei kesällä?
Sota ja rauha vaatii rauhaa, Kadonnutta aikaa etsimässä edellyttää ajan löytymistä. Mikä on suurenmoisempaa kuin uppoutua yötä myöten – kun aikainen herätys tai työstressi eivät häiritse – vuosikymmenten mittaisiin ihmiskohtaloihin ja sukusaagoihin.
Laajoissa romaaneissa on usein väkeäkin niin runsaasti, että kreivittärissä ja ratsumestareissa ei pysy mukana, jos lukeminen koko ajan keskeytyy ja jää pätkittäiseksi, kuten talvisin. Siksi pimeimpään vuodenaikaan sopivat ohuet minämuotoiset tilitykset ja juonivetoinen pikaruoka.
Kesä kuuluu eepoksille.

Thomas Mannin varhainen mestariteos Buddenbrookit (1901) on vetävä, tiheä ja tragikoominen kronikka lyypekkiläisen kauppiassuvun vaiheista. Parikymppinen kirjailijanero piirtää psykologisesti terävät kuvaukset kauppahuoneen perijän Thomasin tarmosta ja tuskasta, hänen siskonsa Tonyn surkuhupaisista naimakaupoista, veljesten riidoista ja sukunsa viimeiseksi jäävän Hanno-pojan hauraista haaveista.
Buddenbrookit on yksi lempikirjoistani, ja suureksi ilokseni myös mukana 10 kirjaa rahasta –sarjassa. Se on vuorossa tänään maanantaina, 27.6. klo 21.30.
On ylellistä lukea kirja Maarit Toivanen-Koiviston seurassa.
Suomen ainoa naispuolinen vuorineuvos nousi perheyhtiö Onnisen johtoon 11 vuotta sitten; hän on Onvest-konsernin toimitusjohtaja ja Onnisen hallituksen puheenjohtaja.
Vallanvaihto perheyhtiössä ei ollut helppo, kuten se harvoin on. Sellaista draamaa ei sentään nähty kuin Herlineillä, kun isä-Pekka oli valinnut seuraajansa salaa muilta lapsilta. (John Simonin Koneen ruhtinaan menestys muuten todistaa, että dynastiat kiinnostavat suomalaisia).
Maarit Toivanen-Koivisto johtaa yhtiötä sananmukaisesti kuin perhettä. Oman uusperheen ihmissuhteet ovat vaatineet paljon työtä ja myös ammattiapua, jotka ovat opettaneet myös yritysjohtajaa työssään.
Myös Anna Kortelainen näyttää ymmärtävän perheen dynamiikkaa ja johtamisen psykologiaa. Ohjelmassa naiset oivaltavat spontaanisti yhdessä, kenen johdolla Buddenbrookien kauppahuone olisi voinut pelastua ja kukoistaa.

Kustantajat ja kirjakauppiaat kierrättävät varastojaan niin kovalla kiireellä, että suurin osa sarjamme kirjoista on saatavissa vain kirjastoista tai antikvariaateista, joiden kontolle kulttuuriperinnön pelastaminen Suomessa on jätetty.
Aravind Adigan Valkoinen tiikeri (2008) löytyy kuitenkin peräti pokkarina, jonka ehdit mainiosti lukea ennen sarjan päätösjaksoa 8. elokuuta. Silloin käsittelemme kirjaa pokeriammattilaisen Ville Walhbeckin kera.
Ja myös Buddenbrookit löytyy kaupasta kauniina uutena painoksena ja Ilona Nykyrin tuoreena suomennoksena. Ei vanhassakaan käännöksessä ole mitään vikaa, joten kaupallisesta tai kunnallisesta hyllystä nyt Buddenbrookit matkaan ja mukaan riippumattoon!

10 kirjaa rahasta -sarjan esittely

7 kommenttia

mahtaa olla mukavaa katsottavaa perheyritysten liitolle. siellähän on entinen pääministeri palkkalistoilla ja kun katsoo jäsenluetteloa niin ymmärtää miksi: toivo sukari, kyösti kakkonen, suomi-soffa.
vaikka taitaa olla tosi, että kasvolilnen omistaja on parempi kuin amerikkalainen eläkesäätiö tai edes suomen valtio.

Luin viime kesänä Ilona Nykyrin uuden suomennoksen ja liityn erään suvun rappion suosittelijoihin.

Keskustelu oli erilaista sikäli, että toinen keskustelija oli sisäpiiriä, perheyrityksen johtaja ja toinen kirjallisuusihminen.
Anna Kortelainen oli lähempänä omaa lukukokemustani kauan sitten, vaikka käytännönläheisyys ja aiheen tunteminen sisältä antoi oman erilaisen mausteensa.
-- Hieno teos, Thomas Manniin kannattaa tutustua laajemminkin ja Mannin pojan Klaus Mannin teos "Mefisto" oli lukukokemus sekin.

Vaikka kuulostaakin pienyrittäjiltä, puuttuu Perheyrityksistä vain yksi rikas, nimittäin Erkko sekä Sanoma.

Taru siitä, että suuret romaanit vaatisivat aikaa ja rauhaa (jota harvoilla on), on haitallista mystifiointia. Jotta niiden lukeminen on antoisaa, se edellyttää lukemiseen palaamista, päivittäin. Luin itse Kadonnutta aikaa etsimässä kolme ensimmäistä osaa bussimatkoilla. Kun nuorena opiskelijana tein melko pitkäveteistä työtä ison osan vuodesta, odotin aina malttamattomana että pääsen taas bussiin lukemaan kirjaani. Koska bussimatka oli kyllin lyhyt, luin ajatuksella.

Kirsti kirjoitti:

Taru siitä, että suuret romaanit vaatisivat aikaa ja rauhaa (jota harvoilla on), on haitallista mystifiointia. Jotta niiden lukeminen on antoisaa, se edellyttää lukemiseen palaamista, päivittäin. Luin itse Kadonnutta aikaa etsimässä kolme ensimmäistä osaa bussimatkoilla.

Suuret romaanit vaativat aikaa, ei siitä mihinkään pääse. Joko se aika on käytettävissä yhdellä kertaa - kuten lomalla - tai sitten säännöllisesti riittävän usein kuten bussimatkoillasi. Olennaista ristiriitaa näiden ajankäyttöjen välillä ei ole.

Luin venäläiset klassikot kouluaikana todella harppoen. Siinä meni Sota ja rauha, Idiootti, Karamzovin veljekset ja kaikki muut. Hämmästyin todella kun kolmekymmpisenä luin ne uudestaan. Vielä enemmän hämmästyin kun viisikymppisenä luin ne vielä uudestaan. Oli kuin olisin lukenut aivan uudet kirjat. Nyt luen Puskinia. Toiseen kertaan 2000-luvulla. - Ei minkäänlaista suorittamisen makua. Pelkkä hinku ja impulssi.

10 kirjaa rahasta

Miksi raha lumoaa, vangitsee ja suojelee meitä – ja antaa muodon epämääräisille intohimoillemme? Mitä raha kertoo ihmisluonnosta? Mitä kirjallisuus kertoo taloudesta?

10 kirjaa rahasta -sarjassa kymmenen tunnettua suomalaista jakaa henkistä pääomaansa palkitsevien kirjojen äärellä. Maanantai-iltaisin 6.6.-8.8.