Rikollinen ei osaa näytellä rooliaan
Nobel-kirjailija Albert Camus syntyi tasan sata vuotta sitten. "Yhdentekevää", sanoisi hän itse ja varsinkin hänen Sivullinen-romaaninsa kertoja Meursault. Joskus jokainen syntyy sata vuotta sitten.
Mutta merkkipäivä ei ole merkityksetön, jos se innostaa tarttumaan kirjailijan tuotantoon. Ja 10 kirjaa rikoksesta –sarjassa onkin Sivullisen (1946) vuoro. Vieraamme Emilia Kukkala luki kirjan jo koulussa, mutta tänään se näyttää hänelle toiselta, 25 vuoden kypsässä iässä.
KIRJAN RIKOLLINEN on merkillinen tapaus. Hän on murhaaja, mutta murha ei ole hänen varsinainen rikoksensa, vaan rehellisyys. Yhteiskunta ei kestä ihmistä, joka on oma itsensä eikä käyttäydy odotusten ja normien mukaan – niinpä se tuomitsee tämän kuolemaan.
Herra Meursault ei kuitenkaan ole mikään kapinallinen, päinvastoin: hän on äärimmäisen mukautuva henkilö. Hänellä ei ole omia mielipiteitä, omia päämääriä, ei suuria suruja eikä riemuja. Kaikki on "yhdentekevää", ihan okei.
Kirjan kiehtova väittämä onkin, että ihminen, joka on periaatteessa juuri sellainen kuin yhteiskunta toivoo – joka antautuu kyselemättä tykinruuaksi kun tarvitaan – muuttuukin toisesta näkökulmasta uhaksi yhteiskunnalle. Tarvitaan vain traaginen sattuma, jossa kuuliaisen kuluttajan asema muuttuu rikollisen rooliksi.
"Vaikka rikos olisi spontaani ja vähän kammottavankin teeskentelemätön teko, sen jälkeen alkaa teeskentely", toteaa vakiovieraani Anna Kortelainen. "Näytelmä alkaa siitä, valitettavan aidosta verityöstä alkaa draama, jossa tekijä voi olla ihan sivuhenkilö, koska suurella yleisöllä on halu manipuloida draamaa."
EDES murhan tehtyään Meursaultista ei tule päähenkilöä. Päinvastoin, hänet riisutaan yksilöllisyydestä ja puetaan murhaajan valmiiseen kaavaan. Siitä seuraa kaksi kiintoisaa asiaa.
Ensinnäkin Meursaultista tulee yhteiskunnan normalisoimistoimien kohde. Tapahtuma täytyy ymmärtää, luokitella, lokeroida ja arkistoida. Teolla on pakko olla jokin syy. Sitä Meursault ei pysty tuottamaan. Murhaajan täytyy ymmärtää tekonsa seuraukset; siinäkään Mersault ei ole avuksi. Hän ei osaa katua.
Tästä seuraa, että Meursault ei näyttele sovittua osaa yhteisessä draamassa, ja se suututtaa suuren yleisön. Tässä Camus suorastaan ennakoi median roolia moraalisen paniikin yllyttäjänä, sanoo sunnuntain vieraamme.
"Sama tapahtuu nykyisinkin. Ihan sama, mitä olet mokannut, mutta jos tarpeeksi vakuuttavasti kadut ja vuodatat muutaman krokotiilinkyyneleen, niin sitten me ollaan tosi onnellisia - nyt se katuu. Ihmiset haluavat jakaa oikeutta ja olla armeliaita", sanoo blogisti ja toimittaja Emilia Kukkala.
PIENEEN kirjaan mahtuu monta suurta teemaa. Yksi niistä on olemuksellistaminen: teosta johdetaan luonne tai ihmisen olosuhteesta määritellään ihmisen ominaisuus. Tämä on henkistä väkivaltaa, suorastaan raiskaus, jonka uhriksi Meursault joutuu, koska ei ymmärrä, että rikolliseksi määriteltynä hänen täytyy vastata käytöksellään toisten odotuksiin.
Sivullinen on ranskaksi Étranger, siis myös: "tuntematon, outo, ulkomaalainen". Ja juuri muukalainen joutuu aina ajattelemaan, miten paikalliset häneen suhtautuvat kokemustensa ja ennakkoluulojensa perusteella. Hänellä ei ole yksilöllisyyden ylellisyyttä, hänet on ihonvärinsä perusteella määrätty muuksi kuin mitä hän itse itsestään ajattelee.
1990-luvun laman hirvittävää perintöä on se, että myös köyhyys olemuksellistetaan. Työttömyys ja syrjäytyminen ymmärrettiin ennen vain olosuhteena, mutta nyt se on ihmistä määräävä ominaisuus, jonka aiheuttaa luuserin laiska luonne. Ei kai ole ihme, että näin leimattu ja kelvottomana hylätty kostaa saamansa tuomion vielä suojattomammille: niille, joilla ei ole edes oikeaa ulkonäköä.
Lukija ei saa koskaan kokea hetkeä, jolloin Sivullisen kertoja vihdoin pääsee tarinansa päähenkilöksi, eikä vain ympäristöään myötäileväksi tai ympäristönsä määräämäksi objektiksi. Kirjan lopussa Meursault jää selliin odottamaan tähtihetkeään. Näin hän unelmoi: ”Toivon että teloituspäivänäni olisi paljon katsojia ja että he ottaisivat minut vastaan vihan huudoin.”
Tervetuloa ajatuksia herättävään keskusteluun, TV1 sunnuntaina 4.8. klo 20.00: Kymmenen kirjaa rikoksesta.
