SKOOTTERILLA KESÄÄN

Moottoripyörä on moottoripyörä ja skootteri on lälläripyörä; niin laulettiin eräässä 80-luvun hittirenkutuksessa. Moottoripyörät ovatkin sittemmin nousseet huimaan suosioon lyhyestä ajokaudestamme huolimatta. Kolmea hyvin erityyppistä moottoripyörää testatessani huomasin nopeasti itsekin haaveilevani omasta kaksipyöräisestä kruisailupelistä munamankelin lisäksi. Hinnat ovat houkuttelevia eikä vakuutuskaan enää maksa maltaita. Kuka ihme siis kaipaisi nolonoloisia ja alitehoisia skootterivimpuloita?

Skootterilla on kuitenkin yllättäviä avuja puolellaan. Asia selvisi kun kävin hieman testaamassa nykyistä skootteritarjontaa. Ensinnäkin tarjontaa on todella paljon. Hinta- ja laatuhaarukat kattavat varmasti kaiken-tyyppiset ostajat. Toiseksi skootterit eivät enää ole kuin ennen. Tehoa ja sporttisuutta voi halutessaan hankkia. Aidon Vespankin tontille pyrkii moni retrotyyliä tarjoava uusmerkki. Kolmanneksi nykyskoottereilla on helppo ajaa, kunhan valitsee itselleen sopivan kokoisen rungon. Suurimmat ovat jo melko massiivisia pelejä jotka on suunniteltu kahden hengen kuormalle pidempää matkaa taittamaan.

Onko skootteri sitten edelleen lälläripyörä? Mielestäni ei. Kun katsoo katukuvaa, vilahtelee varsinkin moposkoottereita tiuhaan tahtiin suuntaan ja toiseen. Skootterin paras puoli lienee sen helppo lähestyttävyys, sama peli kun käy niin teinitytölle kuin vaarillekin. Monitoimilaite varsinkin lyhyille matkoille tulee usein hyvään tarpeeseen.
Nyt tarvittaisiin uusi hittirenkutus: skootteripyörä on skootteripyörä, polkupyörä on lälläripyörä….
 

Harry Kuurio