Kirka on poissa

Muistaakseni Kuopion torilla 1988 kuulin ja näin ensimmäisen kerran kunnon tuplabasarit.

Kirka (ja bändi) veti huiman hevisovituksen Hetki lyö -kappaleesta.
- Kirkan kannalta uusin heviboomi tuli ehkä liian myöhään, mutta toisaalta ilma Kirkaa ei ehkä olis Loordiakaan. -Ainkaan suomalaista.

Pitää kuunella ensi kesänä ukkosta tarkemmin, josko Rock-Kirka olisi vaikka Cissen, Alberitn ja muiden kovien vanhan kaartin kundien pilven päällä soittelemassa meille.

Ensimmäisen kerran näin Kirkan lupaavana hyvin nuorena, 14 -vuotiaana Creaturesin solistina varmaankin Tapanilan Urheilutalolla, joskus talvella 1965. Se oli sitä 60 -lukua. Beatlesin ja Rolling Stonesin suurta aikaa.

Nyt tämä nuori lupaus on poissa. Surua silmistäni saa pois.

Olli

Hei!

Asuin syksyllä1967 Kemijärvellä. Kävin silloin tällöin "Tökärillä" eli Kemijärven työväentalolla tanseissa silloin kun siellä soitti jokin muu kuin tango- tai humppaorkesteri.

Oli varmaan marraskuu tai lokakuun loppu mainittuna vuonna, kun Danny-Shown myötä D*Islandes oli lauantai-illan tanssibändi. Vokalistina oli minuakin nuorempi pitkätukka, joka tuntui suhtautuvan keikkaansa antaumuksella. Ajattelin, että Suomeenkin näyttää olevan kasvamassa pikku hiljaa oikea rock-laulajasukupolvi.

Sattui, että "Hetki lyö" oli levytetty vain muutamaa päivää aikaisemmin. Ellen aivan väärin muista, kappaleen ensimmäinen julkinen esittäminen taisi olla juuri tuolloin, joka tapauksessa ennen levyn kauppoihin tuloa.

"Hetki lyö" ja "Leijat" soitettiin ehkä pariinkin kertaan tuona iltana. Tosin mieleeni jäi parhaiten "San Fransisco", joka oli Bobbie mc Kenzie*n maailmanhitti tuolloin. D*Islandes*in ohjelmistoon kuului muistaakseni amerikkalaisia R&B-kappaleita, joiden svengaava meno sai minut tuntemaan pientä vahingoniloa paikalla olevaa kärsivän näköistä tango- ja jenkkakansaa kohtaan. Tokihan pakolliset tangotkin soitettiin, mutta pienessä Spike Jones- tai Retuperän WPK -hengessä.

Käsittääkseni Kemijärven työväentalon ohjelmavastaava oli aikakauteensa nähden varsin edistyksellinen monipuolisine musiikkitarjontoineen ainakin verrattuna moniin Pohjanmaan tanssien järjestäjiin. Vaikka minusta ei koskaan musiikki-ihmistä tullutkaan, niin ispiroiduin juuri tuona aikana pohdiskelemaan musiikin merkitystä ja rakennetta.

Tansseissa käynti jäi ja Kirkan äänilevytuotanto tuntui olevan jotain aivan muuta, minulle vierasta imelää iskelmää, kuin mitä "Tökärin" "stagelta" kuulin tuolloin. Se uusia uria aukova Kirka jä iminun mielessäni Kemijärven työväentalollle. Toki hän oli mielestäni tuolloin illan tähti eikä suinkaan "Iso D", jonka perään teinitytöt kuolasivat tuolloin Lapissakin.

Kirka oli yksi symboleista, joka edusti minulle ja käsittääkseni monille muille kemijärveläisnuorliie , tietäen tai tiedostamatta, loppua aikakaudelle. joka sisälsi paljon tylsiä asioita.

URPO POUTIAINEN, Parkano

Ensimmäinen kuulemani Kirkan biisi pikkutyttönä oli varmaan Mami Blue. Muistan vähän myöhemmin tämän valloittavan tähden "Takiaispallosta", kun hän esitti "Saat kaiken". Olin jo silloin myyty. Seurasin Kirkan uraa 70-luvulta asti.

Näin Kirkan sitten livenä ensimmäisen kerran 90-luvulla pienimuotoisella klubikeikalla. Aivan upeaa. Lavalla oli rokkaava Kirka, joka todella antoi kaikkensa ja osasi ottaa yleisönsä.

Jään kaipaamaan tätä karismaattista ja lahjakasta tähteä. Mitä olisimmekaan vielä saaneet kuullla.....

lauloin monesti lapsena kirkan biisiä "sulun pyyhit silmistäni pois".
Omistan muutamia Kirkan levyjä ja tulen nyt hankkimaan niitä lisää.

Voimia Kirkan omaisille

~Moona~

Olin silloin 14 v. kun voitin silloisen fan clubin (pj. Jaana Ranne) kilpailusta palkinnoksi tapaamisen Kirkan kanssa. Asuin silloin Heinolassa ja matka Helsinkiin oli edessä. Tuon tapaamisessa sain Älä sano ei -levyn (10.7.85), tuo levy ilmestyi nimittäin muutama kuukausi myöhemmin. Minulla on siis se toinen levy jonka Kirka sai mukaansa CBS levy-yhtiöstä. Olin suunnitellut hakevani siihen "päivityksen" mutta ei tarvitse enää. Tuo levy on lipaston päällä ja siinä palaa kynttilä muistoksi rakkaan laulajan poismenon johdosta vielä monena päivänä. Kuinka kaksi näin tärkeää muusikkoa on siirtynyt yläkerran orkesteriin, ensi Juice ja nyt Kirka kuka seuraavaksi?

80-luvun lopussa alkoi uuden levy-yhtiön myötä Kirkan rokkikausi. Kavereideni innostamana huomasin, että Kirka rokkasi kuin Rainbow, DIO ja muut alan parhaimmat bändit konsanaan. Olin intissä syksyllä -88 kun ajoin vl-vapaalle tullessani vain vaatteet siviileihin vaihtaen Ladalla Itä-Vantaalta suoraan Hietanimenkadulle sakkopaikalle nyt jo edesmenneen ravintola Alibin eteen.

Kuunneltiin R.O.C.K levyn ja seuranneen The Spellin biisejä ja jorattiin Alibin pikku-lavan edessä. Vanhat suosikit tulivat tietty myös uusina hevimpinä poljentoina. Esa Palosaari oli rummuissa ainakin silloin. Keikkoja oli tuohon aikaan monta peräkkäin. Niinpä kulkuneuvo jäi niille sijoilleen, mutta löytyi sakottamatta seuraavana (tai sitä seuraavana) päivänä kun oltiin käyty uudelleen keikkaa kattomassa. Sitten pitikin jo mennä takaisin rykmenttiin kunnes taas lomat koitti.

Kivenheiton päässä olleen KY-Exitin silloinen DJ Kaippa vielä miksasi Kirkan biisin I'll Be Yours ja sen eräs kaveri sai C-nauhalle radiosta. SItä sitten ladoissa, volvoissa ja taunuksissa jumputettiin viikonloppuiltaisin ajeltaessa stadissa.

Sammy oli haudattu jo silloin. Soiteltiin äsken vanhojen kavereiden kanssa ja aateltiinpa pistäytyä vielä kerran samalla tutulla haudalla, jolle kerran nuoret miehet uteliaisuudesta tiensä löysivät... "In my dreams, I'm away in a house by the sea..."

Olen säästänyt Intro-lehden (8/1971. Siinä mm. Kirkan silloista asuntoa esitellään.
”Hetki lyö” -kappale ei ollut minul4e tärkeä, vaan ”Varrella virran”, sillä 1970-luvun alussa puhuttiin paljon DDt-ongelmsta jne. ”Varrella virran” -kappale kolahti heti murrosiäiseen… En ikinä päässyt ystäväni Päivin kanssa Mäntsälän lavalle Kirkaa kuuntelemaan, mutta ystäväni pääsi.

Kun Sammy aikoinaan kuoli traagisesti, niin sekin tuntui pahalta, mutta vaikka en enää nyt vanhempana ole kovinkaan diganut Kirkan musiikkia, niin silti tuli nuoruus ja oman sisareni yllättävä kuolema mieleen 3.2. 2000. Hänkin piti kunnostaan hyvää huolta.

Ja kun nyt katson Kirkan kuvaa vuodeölta 1971. tuntuu pahalta. Itsekin tulen piiku hiljaa Kirkan ikään….
Terveisin

Ellen Sieviläinen

Tästä on jo vuosia, kun sattumoisin kuulin, että Kirka olli tavaratalo-Anttilan yläkerrassa.
Sinne sitten suunnistin häntä kuuntelemaan.
Hänestä henki sellainen lämpö ja läheisyys. Tuntui siinä seistessäni, että hän kosketti yleiöään.

Artistina en pitänyt Kirkasta pätkääkään. En muista yhtään Kirkan kappaltetta, josta pitäisin erityisen paljoa. Parasta Kirkan tuotanto oli kuitenkin 70-luvulta. En ymmärrä kuinka tuollaisella nasaaliäänellä laulanut kaveri on voinut tulla noin suosituksi.

Artistin saavutuksista niin väliä, nuo ovat lähinnä makuasioita. Olihan Kirkalla iso perhe, jonka elättäminen ja kasvattaminen on kunnioittamisen arvoinen saavutus.

Muutama vuosi sitten olin bändini kanssa erään yrityksen kesäjuhlissa soittamassa. Kirka oli oman bändinsä kanssa pääesiintyjänä. Kävelin keikkapaikalle tenniskassia kantavan Kirkan perässä katsellen kaverin pohkeita ajatellen, että tuollaiset treenatut pohjelihakset minäkin haluan.

Oli melkoisen haastava tehtävä saada asfalttikentällä olevaa yleisöä innostumaan yhtään mistään Kirkan setin jälkeen. Melkoinen intensiteetti...

Kunnosta huolehtimisesta ja terveistä elämäntavoista voi ottaa mallia. Vielä enemmän mallia kannattaa ottaa siitä, miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Päivän ohjelmat ja kirjoitukset kertovat kaikki samaa: kaikki pitivät hänestä. Kenelläkään ei ole pahaa sanottavaa.

Eikö se ole hyvin eletyn elämän merkki?

Kiitos Kirkalle musiikista ja elämyksistä! Hyvää matkaa!

Olen tykännyt Kirkasta aina. Mielestäni Kirkan hienoa luonnetta kuvastaa hyvin eräs kohtaaminen parikymmentä vuotta sitten, kun olin vielä pikkutyttö. Oltiin kaverini kanssa Linnanmäellä ja nähtiin Kirka istumassa itsekseen penkillä. Mentiin juttelemaan ja Kirka kohteli meitä kuin olisimme olleet ainoat fanit - jaksoi jutella ja antoi vielä nimmaritkin mukaan. Sitä en ole unohtanut koskaan, teki jo silloin lähtemättömän vaikutuksen.

Olin vielä pieni tyttö silloin 80-luvulla kun serkkuni Eski Palosaari meni naimisiin. Eski oli rumpalina Kirkan tähdittämässä bändissä, ja Kirka tuli laulamaan myös serkkuni häihin. Muistan kuinka Kirka tanssitti parivuotiasta serkkutyttöäni jatkoilla.. Kivat muistot Kirkasta vaikka itse en häntä tuntenutkaan.. On se vaan harmi että joidenkin meistä täytyy lähteä tästä elämästä liian aikaisin..

Olen nuoresta iästäni huolimatta kuunnellut Kirkan musiikkia jo kauan, osittain siitä syystä että äitini kuunteli Kirkaa. Suosikkikappaleitani ovat mm. Surun pyyhit silmistäni, Hetki lyö ja Anna käsi. Kirkaa osasi niin hienosti tulkita kappaleita, jotka ovat tuoneet itsellenikin lohtua vaikeina aikoina. Onneksi viime syksynä pääsin ensimmäiselle - ja viimeiselle - Kirkan keikalle. Se oli unohtumaton kokemus! Kiitos Kirka!

Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan...

Istuin laiturilla nuori sydän surusta mykkänä. Kuuntelin Kirkan, "surun pyyhit silmistäni pois" ja itkin. Musiikin ja laulun sanojen avulla jaksoin seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan..päivään.
Enkeleiden kuoro sai upean lisän.

Mukana surussa tässä muistossa.
Olin kuullut Kirkaa radiossa ja se oli enemmän sitä iskelmätyyppistä mitä siellä kuului.Sitten pääsin eka kertaa kuulemaan Kirkaa seurantalolle Saloisiin.Ja olin lentää selälleni kun sellanen rokin räiske iski vastaan.Kirka anto tulla mitä kurkusta sai ja väliin villi huuliharppusoolo jota Kassu Halonen uruilla myötäili ja sai Kirkan soittamaan aina villimmin. Yleisö otettiin myös mukaan ja kaikki sai laulaa niin paljon ku jakso Heeheeheehee!!! Huh se oli sellasta menoa että sen jälkeen oma kiinnostukseni Kirkaan kasvoi.Tykkäsin kyllä näistä uusimmista kappaleista mutta kun Born to be wild tuli kuuluviin sydämeni sykähteli aika villisti.
Mietin vain nyt mitä jäi vielä tekemättä?
Syntynyt villiksi ja nyt vapaa.Kaikella on aikansa,lepää rauhassa Kirka.

Kuulun samaan kirkkokuntaan kun Kirill. Olemme seisseet Pääsiäisyön messussa Uspenskin katedraalissa, olemme istuneet Paula koivuniemen 50v. konsertissa, olemme vaihtaneet ajatuksia. Nyt Hän on pois. Kirill oli suuri hieno Ihminen, empaattinen.
Kirka, hyvää matkaa tuonpuoleiseen. Kiitos 40 vuodesta jotka annoit meille, yleisöllesi.
Siunausta ja jaksamista Paulalle, Kirillin lapsille, omaisille.

Kirka on jäänyt mieleen mieleenpainuvista esityksistä mm. Bumtsibumissa..

Muistan , ettäKirkan piisejä on laulettu paljon Tenavatähdessä. Oli pikkuisena aivan loistavaa kun sain laulaa Daa Daa Daa Da Daa Da! Myös pikkusisko muisti että näitä ralleja on lauleskeltu.. olisiko ollut Rene Haavisto (ent. IndeX) kun lauloi kanssa Kirkaa.

Mutta kuulin tänään ensimmäistä kertaa, että Leijat on Kirkan laulu.
Siitä laulusta mä oon alkanut tykkään näin myöhemmällä iällä.

Ole siinä hetken,lämpö hämyyn jää..

ollilind tuolla aikaisemmin muisteli Kirkaa Tapanilan Erällä noin vuonna 1965..
Minäkin olin siellä, ja Creaturiesin rummuissa Remu. Koskaan en ollut kuullut aikaisemmin mitään vastaavaa! Aivan ällikällä lyöty, vaikka Kirka vielä raakile olikin.

Liian äkillisesti meni pieni suuri mies pois...

Osanottoni perheelle ja muille omaisille.

Muistan elävästi vielä sen päivän kun olin perheeni kanssa laivalla ja siellä oli Kirka esiintymässä, hän lauleli kaikkia hyviä biisejä, mm. Sammy veljensä daa-da-daa-da, omia lauluja esim. hetki lyö ja kaikkia rock-biisejä. Mutta järkytys oli minulle liian suuri, kun kuulin tänään suru-uutisen hänen poismenostaan :'( olin jo innolla odottanut hänen uusia levyjään ja varsinkin sitä, miten hän olisi pärjännyt Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmassa, Kirka lähti tästä maailmasta liian aikaisin... Mutta toivotan hänen perheelleen ja sisaruksilleen kaikkea jaksamista ja hyvää... Olet aina minun muistoissani...samoin Sammy veljesi... ja upeat laulusi soivat tälläkin hetkellä päässäni...<3 LEPÄÄ RAUHASSA, KIRKA <3

..niin paljon mä nään ,kodin tyhjäksi jääneen...

Meille kaikille olit kuin "kaveri" esiinyessäsi.Kiitos lämmöllä esitetyistä kappaleista.Sinussa oli jotain mitä toivoisimme meillä kaikilla olevan: LÄMPÖÄ JA ENERGIAA JA VALOA. .
Lennätät leijaa...nyt korkeuksissa.
Voimia Paulalle , lapsille ja Babitzinien perheelle

Hei.
Olin valokuvaamassa Kirkan viimeiseksi jääneen keikan Oulussa.
Muutama muisto tuosta lämmintunnelmaisesta keikasta löytyy Blogistani.

T.Tapani

60 -luvulla ei ollut varaa konserteihin olin silloin 14v ja vanhemmat eivät päästänet eikä levysoitinta ollut , mutta kuunneltiin listaa ja radiota keräiltiin kuvia suosikista
Kerran sain selville kirkan osoiteen; vähätuvantie ja menin odottelemaan häntä sinne , tuli myöhemmin kotiin mutta selittteli ettei ole aikaa sen verran fanilleen
olin tosi vihainen. Markku Arolta sain nimmarin samalla matkalla
tavattiin KIrkaaa uuselleen mustikkamaalla vuosia vuosia myöhemmin,
likkakaverini pyysi nimmarin KIrka kysyi ,haluanko nimmarin sanoin en
olin vieläkin vihainen ja pettynyt . Ratikassa näin usein häntä mutta ei enää kolauttanut yhtään fanius loppui siihen ekaan tapaamiseen.

Näin Kirkan ensi kerran noin 5 vuotiaana Maunulassa, kun Kirkan perhe käveli jonossa rappukäytävään, jossa asuivat. Serkkuni, joka asui naapurirapussa kertoi, että tuossa menee se Babitzinin perhe. Oudosti mieleen jäänyt tapahtuma - naurua - valoa, mutta myös sotilaallista kuria. Myöhemmin olen nähnyt Kirkan monta kertaa stagella ja oli ihan sama, oliko kyseessä Maunulan vanhainkodin keikka vai stadion-keikka, lataus oli kummassakin ihan sama kirkamainen 100%.

Yritetään ottaa mallia.

Menetin isäni yllättäen 13 vuotta sitten. Olin surun murtama, mutta tapahtuma innosti minua ajattelemaan, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeintä. Halusin perustaa perheen.

Onneksemme saimme ihanan poikalapsen vuosi ja kaksi viikkoa isän hautajaisista. Kun ensimmäisenä aamuna Naistenklinikalla imetin ihanaistani kello viisi, tyynyradiosta kuului Surun pyyhit silmistäni.

Laulu avasi minut huomaamaan, että tämä lapsi pyyhki isän menettämisen surun silmistäni. Siitä lähtien kappale on ollut minulle aivan erityinen. Suomen paras. Ja se on ollut myös soittoäänenäni. Vaikka tilanteen muistaminen tuokin aina onnenkyyneleet silmiin.

Toivon, että se voisi tuoda samanlaista lohtua Kirkan läheisille kuin se on tuonut minulle.

Kiitos että olit olemassa. Loit maailmaan paljon valoa ja onnea esiintymiselläsi. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Lepää rauhassa Kiril.

Olin kaverini kanssa 80-luvun alussa Alibissa juopottelemassa keskellä työviikkoa. Siihen aikaan Kirkan ura oli ehkä musiikillisesti vaikeassa kohdassa koska brittiläinen ankea futurismi ja punkin jälkeinen new wave soi ihmisten riesana.
Kirka esiintyi bändinsä kanssa ja me häritsimme huutelemalla humalaisen uhmakkaita kommentteja vanhoista pieruista. Olihan Kirka hieman yli kolmekymppinen. Kirka tuli setin jälkeen odottamatta pöytäämme, istui vastapäätä, katsoi silmiin ja kysyi hyvin vilpittömästi, mikä meitä heidän keikassaan ärsyttää ja mitä haluaisimme heidän soittavan. Mykistyin ja häpesin mölyämistäni. Olimme niin otettuja hänen asenteestaan, että rupesimme kehumaan ja pyysimme anteeksi. Muistan hänen avoimen katseensa.
Vuosia myöhemmin Tavastialla käytiin pöydässä kiivasta väittelyä rock-laulajien tasosta. Silloisen Backslidersin laulaja esitti halventavan kommentin Kirkan R.O.C.K. albumista, johon esitin, että hän ei tule koskaan saavuttamaan Kirkan tasoa laulajana.
Oli lähellä etten saanut turpaani, mutta muutkin myönsivät Kirkan tiukaksi äijäksi.

Jälleennäkemisen toivossa.

Kirka oli mies artisteista ehdoton ykkönen.
Harvoin menettää näin suurta miestä.
Harmi, että se osui Kirkan kohdalle.
En mä osaa sanoa enään muuta kuin
nuku rauhassa Kuningas.
Olet aina mielessäni kirkossa käydessäni.
Hiljaiset rukoukset parhaat lääkkeet suureen Suruun.

Toit yli 33 v iloa ja valoa elämääni.
Monet monet keikat niin täällä pohjoisessa kuin eteläisessä suomessa,laivalla ym.
Viimeisin keikkakokemukseni oli 15.12.-06.Vedit juttusi TÄYSILLÄ intoa ja iloa puhkuen.
Viimeiset nimmarit ja sanaparin vaihtamiset jäivät Halkivahaan Paulan kotipihalle heinäkuisena sunnuntai-iltana -05.

Fan clubista sain viestin,jossa lopuksi sanottiin,että Kirkan tähti ei sammu koskaan.Näin on .Hän elää musiikkinsa avulla ikuisesti meidän fanien sydämissämme