Pe 08.02.2008 @ 09:58admin

Tupakka, viina ja huumeet laulattavat

Amerikkalaistutkimus paljastaa mitä yhteistä on kantrilla ja rapilla: päihteet peruslaulunaiheina.
 
Pittsburghin lääketieteellisessä yliopistossa tehty tutkimus ei kerro, mistä tämä johtuu, mutta kertoo sen sijaan sen, että tutkituista vajaasta 300 laulusta joka kolmannessa harrastettiin vähintään yhden päihteen väärinkäyttöä. Ja vielä positiiviseen sävyyn kuvattuna, yhdistettynä seksiin, bailaamiseen ja muuhun hauskanpitoon.
 
Ördääminen keskittyi lähinnä rappiin ja kantriin, pop sai tässä tutkimuksessa puhtoiset, tai ainakin puhtoisemmat paperit.
 
Jos lasketaan, kuten pittsburghilaistutkijat ovat tehneet, että keskimäärin 15-18 –vuotias kuuntelee yli kaksi tuntia musiikkia päivässä, kuulee hän yli 80 känniretostelua päivässä ja yli 30 000 vuodessa.
 
Hui! Ennen vanhaan olisivat jo sensuuria vaativat puheet yleistyneet. Vaan nyt tutkijat tyytyvät kehottamaan vanhempia ja opettajia kertomaan lapsille, että laulujen sanomaa kannattaa itsekin analysoida ja arvioida. Eli että kaikki, mitä stetsonin alta kuuluu, ei välttämättä ole tarkoitettu orjallisesti noudatettavaksi.
 
Amerikkalaisen levyteollisuuden edustaja kommentoi, että musiikkihan kuvastelee aina ympäröivää todellisuutta. Parental Guidance –tarrat kertovat, että sanoitukset eivät välttämättä ole lasten iltakuunteluun sopivia, ainakaan ilman vanhempien valvontaa.
 
On mielenkiintoista nähdä, aiheuttaako tutkimus minkäänlaista värinää millään taholla. Vielä 80-luvulla sanoitusten kauhistelu oli yleistä varsinkin Yhdysvalloissa, mikä johti näihin levytarroihin. Jotenkin kuitenkin luulen, että vaatimukset kantrisanoitusten sensuroinnista edellyttävät aikamoista itseluottamusta esimerkiksi Yhdysvaltain sydänmailla.
 
 
Lisää tutkimuksesta
http://www.reuters.com/article/entertainmentNews/idUSN0144737220080204?sp=true&rpc=92

To 31.01.2008 @ 15:04admin

Huhut cd:n kuolemasta sittenkin pötyä?

Kaikkihan me tiedämme, että musiikki ladataan nykyään netistä, eikä kukaan aikaansa seuraava enää arvosta antiikkista cd-levyä.
 
Toki, kuten olemme viime vuosina saaneet uutisista lukea, nettilataukset, niin lailliset kuin varsinkin laittomat, ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet samaan aikaan kun cd-levyjen myynti on pudonnut. Cannesissa musiikkialan Midem-messuilla julkistettujen ennakkotietojen mukaan viime vuonna myytiin maailmanlaajuisesti noin 15 miljardia cd-levyä, kun määrä vuonna 2004 oli yli 21 miljardia.
 
Mutta että fyysinen äänite olisi kokonaan katoamassa? Ehei, siitä ei ole pelkoa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, ennustavat asiantuntijat samoilla messuilla.
 
Osin tietysti virkansakin puolesta puhuvat levy-yhtiöiden edustajat ovat edelleen sitä mieltä, että cd-levyjen myyntiin kannattaa panostaa ja miettiä innovaatioita. Syytä tietysti onkin, sillä luvut kertovat karua kieltään. Vaikka musiikin nettimyynnin tulot levy-yhtiöille kasvoivat viime vuonna peräti 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, eivät lisäeurot tai dollarit riitä täyttämään vähenevän cd-myynnin jättämää aukkoa.
 
Cd-levyn houkuttelevuuden kasvattamiseksi ala aikookin ottaa yhä enemmän käyttöön formaatin tarjoamat mahdollisuudet. Toisin sanoen cd-levyn koko kapasiteetti otetaan enenevässä määrin käyttöön, eikä sille vain tallenneta tusinaa musiikkikappaletta. Bisneskielellä puhutaan lisäarvosta.
 
Yhtenä lisäarvotekijänä mainitaan erilaiset erikoispakkaukset. Loistava esimerkki tästä on Steely Dan –yhtyeen toisen osapuolen Donald Fagenin kolmen levyn soolotuotannon yhteen boksiin pakkaava The Nightfly Trilogy –kokonaisuus.
 
Paitsi musiikkia paketti tarjoaa cd-levyillä valtavan määrän erilaista interaktiivista sisältöä, joka toimii dvd-soittimessa tai tietokoneessa.
 
Ja passelia pakettia ei tietenkään ole suunnattu uusille Fagen-faneille, vaan heille, jotka jo itse asiassa omistavat nuo ”trilogian” kolme levyä muutenkin. Siis vaikkapa minulle.
 
Siis: kun levyala on ajautunut kriisiin, koska nuoriso lataa musiikkinsa ties mistä, niin mistä ratkaisu? Myydään nuorison vanhempien suosikkimusa niille vanhemmille toiseen kertaan uudessa paketissa! Tai kolmanteen, jos vaikka sen ekan osan ostikin jo vinyylinä...
 
Ja mekö muka menisimme halpaan ja ostaisimme? Niin, no, on se kyllä aika hieno...
 
Midem-messut
http://www.midem.com/
 
Donald Fagen
http://www.donaldfagen.com/

To 24.01.2008 @ 14:32admin

Musiikki myy pelituotteena

Konsolipeli- ja levybisnes ovat löytäneet yhteisen rahanansaintamallin. Musiikkia myydään pelattavaksi.
 
Loppusyksystä lanseerattiin Yhdysvalloissa konsolipeli nimeltään Rock Band, Euroopan vuoro on keväämmällä. Pelin ideana on rakentaa virtuaalinen rockyhtye ja soittaa tunnettuja biisejä mahdollisimman hyvin, siis yhtä hyvin kuin biisin alkuperäinen esittäjä.
 
Jo aikaisemmin on markkinoilla ollut vastaavankaltainen peli Guitar Hero, josta on jo ilmestynyt useampia osia.
 
Peleissä on mukana valmiiksi viitisenkymmentä kappaletta opeteltavaksi, mutta varsinaiseksi kultakaivokseksi on osoittautunut mahdollisuus ladata lisäbiisejä internetistä. Maksua vastaan, tietysti.
 
Rock Band julkaistiin vain pari kuukautta sitten ja jo tähän mennessä pelkästään Yhdysvalloissa peliin hurahtaneet ovat ostaneet yli kaksi ja puoli miljoonaa lisäbiisiä. Guitar Heron valmistaja ilmoittaa tähän peliin ladatun vielä tuplasti tämä määrä biisejä vain parissa kuukaudessa.
 
Aiheesta kirjoittava Billboard-lehti on yrittänyt ottaa selvää, mitä musiikkia pelaajat ovat ladanneet. Mutta virallisia myyntitilastoja ei pelimusalle ole olemassa. Epäviralliset tiedot kuitenkin kertovat Metallican jyräävän.
 
Eipä siis ihme, että molempien pelien julkaisijat kertovat lukemattomien bändien heränneen tarjoamaan musiikkiaan virtuaalimuusikoiden käyttöön, kun tähän asti pelivalmistajilla on ollut jopa hankaluuksia saada mukaan alkuperäisiä biisejä.
 
Näyttää siltä, että pikapuoliin eivät levymyyntitilastot enää ole luotettava mittari, kun mitataan musiikin myyntiä.
 
Pelien viralliset nettisivut
http://www.rockband.com/
http://www.guitarherogame.com/gh3/
 
Juttu kokonaisuudessaan
http://www.reuters.com/article/technologyNews/idUSN1934632220080120

To 17.01.2008 @ 10:25admin

Viha, vaino pois!

Voisiko muusikkojen yhteistyö tuoda hieman rauhaa ja harmoniaa keskinäiseen vihanpitoon vajonneeseen kansakuntaan?
 
Näin ainakin haluaa uskoa kenialainen muusikko Robert Kamanzi, joka hieman Bob Geldofin hengessä on kirjoittanut laulun ”Wakenya Pamoja”, suomeksi suurin piirtein ”Koko Kenia yhdessä”.
 
Itäafrikkalainen maa on kuukauden ajan ollut veristen sisäisten levottomuuksien näyttämönä. Laulu onkin hätähuuto keniaiaisille, jotta nämä lopettaisivat toistensa tappamisen, kertoo laulun kirjoittaja.
 
Swahilinkielinen lauluteksti kysyy, miksi vielä äsken rauhallinen kansakunta on yhtäkkiä alkanut tappaa omia naisiaan ja lapsiaan. Laulajina on suuri joukko tunnettuja kenialaisartisteja, aivan kuin Geldofin BandAid –hankkeessakin.
 
Laulu on puolueeton, sen kirjoittajan mukaan kummallakaan osapuolella ei välttämättä ole oikeaa vastausta konfliktista irtipääsyyn.
 
Mutta taiteilijoilla on velvollisuus yrittää saada kansakunta jälleen puhaltamaan yhteiseen hiileen ja unelmoimaan valoisasta tulevaisuudesta, visioi Robert Kamanzi.
 
Kuulostaako pateettiselta? Pääasia kuitenkin on se, että kenialaiset radioasemat ovat ottaneet laulun omakseen, ja se on noussut sikäläisten soittolistojen kärkeen, joten ainakin kenialaiset pystyvät kuulemaan, mitä asiaa taiteilijoilla on.
 
Taustaa Kenian levottomuuksista
http://yle.fi/uutiset/taustat/linkitys/id79267.html
 
Laulun video YouTubessa
http://www.youtube.com/watch?v=1y7O857Q1jk

Pe 11.01.2008 @ 12:59admin

Ota levy, ei maksa mitään!

Cd-levystä alkaa olla moneksi monella hinnalla. Ylipäänsä koko levyn julkaisutoiminta hakee uusia muotoja, kuten muun muassa Radiohead on osoittanut. Tai vaikkapa Madonna painottamalla live-esiintymisten merkitystä levyjen julkaisun kustannuksella.
 
Amerikkalainen yhtye Big Head Todd & The Monsters osoittaa omaa innovatiivisuuttaan riisumalla cd-levyltä suurin piirtein viimeisenkin arvon rippeen: cd:stä on tehty pelkkä promootiotuote.
 
Yhtye on yhteistyössä kaupallisten radioasemien kanssa luovuttaen levynsä vastikkeetta asemien käyttöön käytettäväksi näiden promootiossa. Levyn kansikin räätälöidään radioaseman tarpeiden mukaiseksi.
 
Miksi ihmeessä yhtye menettelee näin, miten se tästä kaikesta hyötyy?
 
Itse asiassa takana on kuin onkin järkeä. Radioasemat nimittäin käyttävät levyä, jonka nimi muuten on ”All The Love You Need” lähettämällä sen mainospostissa kuuntelijoilleen. Näin yhtye mutkan kautta pääsee käsiksi asemien asiakasrekistereihin.
 
Bändin managerin mukaan Big Head Toddin tärkein tulonlähde ei ole levymyynti vaan keikat. Toiveena on, että ihmiset löytävät bändin ilmaisen levyn kautta ja tulevat sitten keikalle, johon pitääkin sitten jo ostaa pääsylippu. Luonnollisesti yhteistyöasemia etsitään sopivasti kiertueaikataulun mukaan.
 
Managerikin myöntää, että kyseessä on joko loistava markkinointi-innovaatio tai sitten täydellinen virhearvio. Lopputulos selviää vasta myöhemmin, kun kiertue on tehty ja yleisömäärät laskettu, varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla yhteistyö radioaseman kanssa on ottanut tulta.
 
Big Head Todd myi viitisentoista vuotta sitten vuodessa yli miljoona levyä. Sen edellistä, vuonna 2004 ilmestynyttä levyä taas myytiin Pohjois-Amerikassa vähän yli 40 000 kappaletta. Kuten manageri sanoo, yhtyeen uran ”tässä vaiheessa” oli syytä kokeilla joitain uutta...
 
Yhtyeen kotisivu
www.bigheadtodd.com
 
Koko juttu
http://news.yahoo.com/s/nm/20080105/music_nm/bigheadtodd_dc

To 20.12.2007 @ 13:42admin

Taidetta, jolla on sanoma

Viime aikojen kiivain kulttuurikeskustelu on pyörinyt lähinnä sen ympärillä, voiko kansallista kulttuurin peruskiveä, tässä tapauksessa Tuntematon sotilas –teosta käyttää tuodakseen esiin jotain omaa viestiä tai sanomaa. Tai näin minä tämän Smeds vastaan Volanen (ainakin) –keskustelun olen käsittänyt.
 
On epäilty, että teatteria käytettäisiin totalitaristisiin pyrkimyksiin. Teatterihan on synnyttänyt säännöllisin väliajoin kiivaitakin väittelyitä, jotka usein kyllä tuntuvat selittyvän sukupolvien välisellä kuilulla.
 
Vaan entäpä sitten musiikin puolella? Esimerkki voisi löytyä vaikkapa Sloveniasta. Uutistoimisto AFP on tehnyt jutun sikäläisestä rockyhtye Laibachista. Laibach nousi jossain määrin tunnetuksi jo 80-luvun lopulla tehtyään lievästi sanottuna militaristisen kuuloisia versioita muun muassa Queenin ja Beatlesin lauluista.
 
Laibachin esiintymisasut olivat myös huomiota herättäviä, kuten kopioita natsiunivormuista. Heidän levynkantensa lainasivat estottomasti kuvastoa natsipropagandasta ja niin edelleen. 80-luvulla Slovenia oli vielä osa sosialistista Jugoslaviaa, jossa ei natsisymboleiden kanssa vehtaamista hyvällä katsottu. Seuraus oli soittokielto ja linnatuomio.
 
Tietenkään yhtye ei ollut äärioikeistolainen. Tarkoitus oli osoittaa kaupallisen popmusiikin totalitaristinen luonne. Näyttämällä, kuinka Queenin laulu One Vision hieman eri tavalla esitettynä muistuttaa hätkähdyttävästi jotain, joka kaikui Nürnbergissä 30-luvulla, pannaan yleisö ajattelemaan. mitä laulu sitten ”normaalissa” asussaan edustaa.
 
Taide ymmärretään usein väärin. Niin kävi Laibachillekin. Pitkin Eurooppaa syntyneet äärioikeistolaiset nuorisoryhmät ottivat yhtyeen tuotannon omakseen ja nostivat Laibachin soittolistoilleen. Mikä sitten taas johti koko yhtyeen maineen mustumiseen ja porttikieltoon esimerkiksi Ranskaan.
 
Laibach toimii edelleen. Se on Slovenian tunnetuin yhtye muualla maailmassa, halusi virallinen Slovenia sitä tai ei. Ilmeisesti ei, sillä kun Sloveniasta ensi vuonna ensimmäistä kertaa tulee EU:n puheenjohtajamaa, ei virallisten juhlakonserttien ohjelmasta löydy Laibachin nimeä.
 
Yhtyeen kotisivut
http://www.laibach.nsk.si/
 
Yhtyeen musiikillista estetiikkaa
http://www.youtube.com/watch?v=wwdOX19_ETI
http://www.youtube.com/watch?v=vVHq0gViMLU

Ti 11.12.2007 @ 11:06admin

Hengenvaarallista musiikkia

Musiikki ja huumeet on yhdistelmä, joka saattaa olla kohtalokas. Meksikossa yhdistelmällä on kuitenkin pitkät perinteet, ainakin laulunaiheina, mikä on aivan yhtä hengenvaarallista kuin aineiden käyttö.
 
Narcocorrido on meksikolainen laulugenre, jossa ihannoidaan huumerikollisia, lähinnä pohjoisen Meksikon salakuljettajia. BBC:n artikkelin mukaan tapana on ollut, että menestyksekkään keikan jälkeen huumeparoni ottaa yhteyttä lauluntekijään ja tilaa tältä laulun, joka kertoo, kuinka sankarillinen rosvo onnistui viilaamaan rajavartijoita ja poliiseja linssiin.
 
Laulut eivät ole mitään rikollispiirien sisäpiirin juttuja, vaan nousevat jopa listoille. Asiantuntijoiden mukaan huumelaulut ovat suoraa jatkoa vallankumouslauluille, joissa sata vuotta sitten ihannoitiin kapinallispäälliköitä, Pancho Villaa ja Emiliano Zapataa.
 
Mutta muusikoiden ja lauluntekijöiden kannalta taloudellisesti tuottoisa genre on osoittautunut vaaralliseksi. Huumerikollisuus on Meksikossakin verisesti toisiaan vastaan sotivien jengien käsissä. Toisen jengin tekosia ylistävän laulun tekeminen on sama kuin ilmoittautuisit kyseisen jengin jäseneksi. Henki saattaa olla herkässä, mikäli satut esiintymään kaupungissa, joka kuuluu kilpailijoiden valtapiiriin.
 
Sitä tietysti niittää, mitä kylvää. Mutta viime aikoina huumejengit ovat murhanneet myös laulajia, joilla ei ole mitään tekemistä narcocorridojen kanssa. Meksikossa erittäin suositut laulajat Sergio Gomez ja Zayda Pena murhattiin erittäin julmalla tavalla, vaikka heidän laulunsa ovatkin aiheiltaan normaaleja poplauluja.
 
Mutta sellaisiakin voi käyttää taustamusiikkina videolla, jossa toisen huumejengin jäsenet brutaalisti surmaavat toiseen jengiin kuuluvan. Video lähetetään sitten sähköpostilla kilpailijoiden ihailtavaksi, jolloin asiasta täysin tietämätön lauluntekijä tai esittäjä joutuu leimatuksi vihollisen leiriin kuuluvaksi. Ja heitä kohtaan ei armoa tunneta.
 
Kehitys tietysti huolestuttaa. Muusikoiden edustajat sanovat, että pelko lisääntyy. Kukaan ei tiedä, koska ja missä kajahtaa seuraava laukaus. Pohjois-Meksiko on muuttunut alueeksi, jossa kohta kukaan ei uskalla keikkailla.
 
Vaikka suosittu meksikolaismuusikko Javier Diaz vakuuttaakin, että muusikot vain tekevät lauluja eivätkä kuulu mihinkään jengeihin, saattaa rikollispomojen vakuuttaminen asiasta olla paitsi siviilirohkeutta vaativaa myös mahdotonta.
 
 
Linkit
 
BBC:n artikkeli Meksikon huumelauluista
Juttu viimeaikaisista muusikkomurhista MSNBC:llä
Tigres Del Norte, yksi tunnetuimmista narcocorrido-yhtyeistä, joka tosin nykyään on siirtynyt turvallisempiin laulunaiheisiin
Yhtyeen video Youtubessa

Pe 30.11.2007 @ 10:31admin

Luvassa matalapainetta pianojatsilla

On selvää, että tietty mielentila vaatii yleensä tiettyä musiikkia. Mutta entäs sitten säätila?
Amerikkalainen pelkästään sääennusteisiin ja muihin sääasioihin vuorokauden ympäri keskittyvä tv-kanava Weather Channel on julkaissut cd-levyllisen kanavaltaan tuttua musiikkia. Siis musiikkia, joka soi valtakunnallisten ja paikallisten sääennusteiden taustalla.
 
Levyn musiikki on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kevyttä instrumentaalijazzia ja kuulemma sellaista, josta sääkanavan katselijat ovat pitäneet ja jonka perään kyselleet.
 
Musiikki on kanavalle tärkeä juttu. Ei ole sama, mikä renkutus kanavalla milloinkin soi. Weather Channelilla on oma musiikkipäällikkönsä, ja löytyypä kanavan nettisivuilta jopa soittolista.
 
Eikä siinä vielä kaikki, nousevat muusikot ja säveltäjät ovat löytäneet kanavasta väylän saada musiikkiaan julkisuuteen. Kanavan musiikkipäällikön mukaan hänelle lähetetään kymmeniä demoja kuukausittain. Myös nyt julkaistulla levyllä on näitä uusien tekijöiden sävellyksiä.
 
Weather Channel lupaa (vai ennustaa), että jatkossa vastaavia levyjä julkaistaisiin enemmänkin. Toisaalta voi kyllä miettiä kohdeyleisöä. Voiko säätiedotusten taustamusiikista tulla myyntimenestystä? Kuka ihme tällaisen levyn ostaisi?
 
Jos epäilykset kuitenkin osoittautuvat vääriksi, kannattaisi ehkä Ylenkin tuotteistaa Kakkosen syyssään tunnari vaikkapa soittoääneksi.

To 11.10.2007 @ 14:12admin

Material Girl

Kun pop-tähdestä tulee riittävän iso, pitää häntä koskevat uutisetkin hakea esimerkiksi lehdestä nimeltä The Wall Street Journal. Ja kieltämättä isoista rahoista puhutaan, kun Madonnan kaltainen supertähti neuvottelee uuden sopimuksen.
 
Lehden mukaan Madonna olisi jättämässä pitkäaikaisen levy-yhtiönsä Warnerin ja siirtymässä lähinnä kiertue- ja konserttitoimintaa harjoittavan Live Nation –yhtiön leipiin. Vaikka kyseessä onkin ainakin toistaiseksi vahvistamaton huhu, lienee asiassa kuitenkin jotain perää.
 
Madonna saisi sopimusbonuksena ja sovitun kolmen levyn ennakkoina noin 25 miljoonaa euroa ja muut tulot sitten vielä päälle. Osa luonnollisesti yhtiön osakkeina, kuten nykyään tapana suurissa kaupoissa on.
 
Live Nation ei siis ole varsinainen levy-yhtiö, ainakaan vielä, vaan kiertuejärjestäjä. Vaikuttaakin siltä, että levymyynnin sijasta alkavat konsertit ja megakiertueet olla yhä merkittävämpi tulonlähde suurillekin tähdille. Pienempien kohdallahan asia on ollut näin jo tähänkin asti.
 
Tiettävästi Warner yritti vastatarjousta, kumppanina kuinka ollakaan toinen iso amerikkalainen kiertuejärjestäjä, mutta Madonna olisi hylännyt tarjouksen. Warnerille jäänee kuitenkin lohdutukseksi oikeudet Madonnan tähänastiseen tuotantoon, joista varmasti voi rakentaa vielä monta, monta kokoelmalevyä.

Pe 28.09.2007 @ 12:53admin

Palataan asiaan lomien jälkeen

Yllä mainittu lienee eri yhteyksissä käytetyimpiä lauseita loppukeväästä ja alkukesästä. Tänä vuonna ei ole voinut välttyä ajatukselta, että varsinkin kotimaisessa äänilevybisneksessä mantraa on hoettu taajaan muutama kuukausi sitten.
 
Tai sitten on olemassa jokin muu todella hyvä syy sille, että hyvin suuren osan kotimaisesta tämän vuoden levymyynnistä muodostavat levyt ilmestyvät noin kuukauden sisällä toisistaan. Elokuun lopulla rallin käynnistivät Anna Abreu ja Uniklubi, sen jälkeen ainakin Yö, Eppu Normaali, Him ja Lauri Tähkä seurasivat, ja nyt Nightwish on päättänyt suomalaisen musiikin supersyyskuun.
 
Ja hyvinhän levyt ovat kaupaksi menneet, top 40 –listan kärjessä on ollut tungosta, eivätkä ulkomaan elävät ole listalla päässeet juhlimaan.
 
Mutta silti, kun vuosien kuluttua tutkijat selailevat levyjen myyntitilastoja, he saattavat ihmetellä sitä, että eikö Eppujen ’Syvään päähän’ todella ollut kuin kaksi viikkoa listaykkösenä? Ja Himin ’Venus Doom’ ei ykköspaikalla edes ollut. Oliko se tosiaan floppi?
 
Voi olla, että artistien keskuudessa listasijoitusten arvostus on laskenut. Epäilenpä silti, että jotakuta olisi kiinnostanut pidempikin ykkössijan hallussapito, mikä kenties olisi onnistunut, jos levyn julkaisuajankohtaa olisi mietitty toisenkin kerran.

Sivut