Pe 25.09.2009 @ 14:44Jaana Semeri

Siellä missä raha on sulaa ja viina turvallista

Käteinen on viroksi sularaha. Voisiko nykymaailmassa käsitettä tarkemmin kuvata? Kielellinen konkretia onkin virolainen hyve; huimaus esimerkiksi on peapööritys – myös Hitchcockin elokuva Vertigo on senniminen.


Yhtenä päivänä minulta king läks katki eli kenkä meni rikki. Siinä sitten miettimään, että mikä on viroksi suutari? Kingasepp kertoo opettaja. Tsekkiläinen Mirek selvittää virolaiselta tyttöystävältään, mistä sellainen löytyisi. Käy ilmi, että vastapäisestä talosta.

Mutta ei löydy kingasepp. Netin avulla ongelma kuitenkin ratkeaa. Suutari on tietenkin paikka, jossa suoritetaan jalatsit parandus eli korjataan jalkineita. Minä olin luullut kyseisen kyltin mainostavan jalkahoitolaa...

Konkretiaan liittyy täällä suorapuheisuus. Mahdollisimman lyhyesti todetaan palun – jota vastaa englannin please – ja sitten jo komennetaankin topakasti: üks kohv. Useimmat suomalaiset käyttäisivät (sic!) sentään konditionaalia, mutta täällä mennään ja tehdään eikä meinata.

Raha on sulaa mutta se myös riittää. Kapitalismi on niin juurtunut Viron multaan, että toinen opettajamme, iloinen nuori nainen nolostelee, kun ei oikeastaan tiedä mitään muuta käyttökelpoista tapaa ilmaista ostoksilla käymistä kuin shoppata.

Toisaalta: oikein hyvää työtä tehnyt kenkäseppä ei kyllä isosti veloittanut: ihan kunnon korjaus tehtiin kahdella eurolla.

Entäs se turvallinen viina?

Täkäläisessä televisiossa pyörii ehkä nerokkain mainos about koskaan. Kuvissa mies hitsaa. Metalli soi taustalla. Kuvien sävy on tumma, sinertävä, toonaus lähes kaksivärinen. Kamera kuvaa miestä eri puolilta ja eri kuvakoossa, tyynesti ja vauhdikkaasti. Lopussa kuvan nurkkaan ilmestyy pullo ja miesääni toteaa, edelleen tyynesti:

"Lauaviin (Pöytäviina) – oman luokkansa turvallisin."

Mykistävän taidokas tiivistys.

 

Jaanan postikortti Tartosta Pasilaan

Tällainenkin Tartto haluaa olla - uusi ja ainakin mahtava. Patsas esittää Postimees-lehden perustajaa Jaan Tonissonia.


 

 > Takaisin Kulttuurikunnon sivulle

2 kommenttia

Tosi mukavaa seurata blogiasi, nauran ihan kippurassa noille niin ihan "konkreettisille" viron kielen sanoille.
Mahtavaa olisi päästä opiskelemaan viroa.

Onko suomalaisen helpompi omaksua viron kieltä kuin esim. australialaisen? Jäävätkö uudet sanat hyvin mieleen vai joudutko pänttäämään?

Itse olen asunut täällä "Hispaaniassa" Etelä-Espanjassa jo 24 vuotta, ja muistan hyvin alkuvuosien kiperät kielikommellukset. Eräänkin kerran pistäydyin lihakaupassa ostamassa koiralleni pari luuta kaluttavaksi, ja lähdin sieltä kassissani 24 kanamunaa (sanat kanamuna-luu eli huevos-huesos menivät vähän sekaisin, sen lisäksi nti myyjä kysyi kuinka monta tusinaa, kuten on tapana, muttapa minäpä en noita tusinoita ymmärtänyt, joten tietenkin halusin ne kaksi).

Hyvää viikonloppua!

¡Un saludo!

Kiitos espanjankielisistä vertaiskokemuksistasi, sesse. Kysyit, onko suomalaisen helppo oppia viron kieltä. Vastaisin, että on ja ei. On siksi, että niin moni asia todella on samoin. Ei siksi, että niin moni asia todella on eri tavoin, joko tyystin tai ihan hitusen.

Niin lähellä ja niin kaukana. Minä toistan samoja virheitä ehtimiseen, kun en kykene olemaan ajattelematta suomeksi.

Mutta kun kuuntelee muutoin aika rehvakkaan amerikkalaisen Bretin hentoa ääntä ja kysyvää intonaatiota, hänen joutuessaan "lukemaan" joskus jotain viroksi, tiedän, että helpompaa se meille on kuin muille.