Ma 26.10.2009 @ 11:06Jaana Semeri

Venäläiset tulevat taas?

Kuntavaalit, maakonda valimised, olivat Virossa toissa viikonloppuna. Paikallinen Keskusta rökälevoitti Tallinnassa, täällä Tartossa hallituspuolue, maltillis-konservatiivinen Reformipuolue pysyi vallassa. Keskustan auttoi voittoon venäjänkielinen asujaimisto ja virolainen, tavallaan yltiödemokraattinen vaalisysteemi.

Ei kannata pelästyä. Ei tästä tule poliittista pakinaa. Enhän minä mitään politiikasta tiedä. Enkä ymmärrä. Mutta jotenkin kutkuttaa vähän miettiä syntynyttä tilannetta. Ja myös sitä, että entäs jos meillä...

Tallinna on Viron mittapuussa valtava kaupunki. Maassa on vähän yli miljoona asukasta ja Tallinnassa yksin yli neljäsataatuhatta. Valtio valtiossa siis. Näin ollen ei ole yhdentekevää, mikä puolue on Tallinnassa vallassa – varsinkin, jos se ei ole hallituspuolue, ja varsinkin jos se rökälevoittaa. Niin kuin nyt kävi. Keskerakondin nokkamies Edgar Savisaar sai nimittäin yksin ääniä enemmän kuin maan hallituksessa istuvat puolueet, Res Publica tai Reformipuolue, kykenvät tahollaan keräämään Tallinnassa.

Otetaanpa esimerkki tästä aiheutuvasta – ja jo tapahtuneesta – kissanhännänvedosta Tallinnan ja Viron valtion välillä. Tallinna on vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Turun kanssa. Hanke on täkäläisittäin suuri ja mahtava, varsinkin näissä taloudellisissa suhdanteissa. Ei siis ole yhdentekevää, mikäli Tallinnan valtapuolue ja hallituspuolueet ovat erimielisiä siitä, mitä tehdä tämän hankkeen edesauttamiseksi.

Sellaista ilmaa on kuulemma täällä ollut. Tilannehan ei ole Tallinnan käenpojan, Keskerakondin vika sinänsä. Jokainen puolue olisi samassa asemassa vastaavassa tilanteessa. Mutta miten yhtenäistä, virolaista (kulttuuri)politiikkaa voi tällaisessa tilanteessa syntyä ja millaisin perustein? Ilmankos paikallinen Ropponen totesi vaalituloksen selvittyä kuivasti: "Mutta Tallinna ei ole koko Viro."

No mitäs tämä, ajattelee suomalainen. Eihän se Helsinkikään koko Suomea johda. Ei johda, mutta alueellisesti täällä vallitsevalla, eräänlaisella hajota ja hallitse -demokratialla on valtava merkitys. Ihmiset nimittäin valitsevat sananmukaisesti oman alueensa edustajista: Lasnamäen lähiöläisen on äänestettävä lasnamäkeläistä ehdokasta, keskikaupungin asukin keskikaupunkilaista jne. Tämä johtaa tietenkin siihen, että eri alueista pidetään varmasti huolta. Mutta myös siihen, että kokonaisuudesta ei välttämättä tarvitse välittää, oman puolueen jalansijasta sitäkin enemmän.

Kuvitellaanpa hetkisen, että meillä otettaisiin samanlainen systeemi käyttöön. Ketäs ne meidän ääniharavat olivatkaan... Soini, Niinistö, kuka vielä... Joka tapauksessa väkirikkaimmat kaupungin/kunnanosat hallitsisivat kullakin paikkakunnalla. Taitaisi Espookin olla vähän persumpi kuin on nyt ja muutama muu paikkakunta vihreämpi, tumman tai vaalean – tai sinisempi...

Viron vaalikampanjointia aivan pintapuolisesti huomioineen, mistään mitään tietämättömän silmin kutsuva vaalikampanja oli esimerkiksi Reformipuolueella. He kun rakastivat jokaista paikkakuntaa, jossa olivat ehdolla. Tunnuksena oli sydän ja lause armastan Tartua/Tallinnaa/Pärnua jne. Lennäkeissä puolestaan ilmoitettiin sanoin ja kuvin, mitä he kullakin paikkakunnalla tulevat tekemään, vuosilukuja myöten, jos saavat päättää.

Tallinnassa voitti silti suora puhe: Edgar Savisaar lupasi 5000 uutta työpaikkaa. Mitenkäs siinä vanhassa taistelulaulussa sanottiinkaan "nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty"?

Apropo taistelut ja ne venäläiset, joita otsikko lupasi? Taisi olla vähän reformistinen temppu saada lukijoita kirjoitukselle. Nähtäväksi joka tapauksessa jää rauhoittuuko elu Tallinnassa akselilla Viron kansallismieliset ja venäjää puhuvat (ja Moskovasta masinoidut) putinilaiset. Upouuden paikallisen Nordea-pankin mainoskirjaimet tipahtelivat silti ihan omia aikojaan kadulle tässä männäviikolla. Ei tarvittu vallankumousta sitä pankkilaitosta horjuttamaan.,.

Täällä Tartossa on kovasti rauhallista juuri nyt. Mikä on tietenkin mitä soveliainta maltilllis-reformistisesti johdetulle, konservatiivis-uneliaalle yliopistokaupungillemme.

> Takaisin Kulttuurikunnon sivulle