Mitä on pohjoismainen satiiri?

Elokuussa ilmestyy DVD ”Nordic Short Films”, kokoelma pohjoismaisia lyhytelokuvia eri ohjaajilta viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. DVD julkaistaan yhteistyössä eri Pohjoismaisten elokuvalehtien kanssa lehtien kylkiäisenä. 

 

Elokuvalehdet ovat Suomesta Episodi, Norjasta Rushprint, Tanskasta Ekko ja Ruotsista FLM. Julkaisua tukee Nordic Film & TV Fund. Tarkoituksena on sekä promota pohjoismaista elokuvaa, vahvistaa ja juhlistaa pohjoismaista yhteistyötä ja samalla tehdä myös tunnetuksi jo etabloituneiden ohjaajien ensimmäisiä elokuvia.

 

Mukana on elokuvia mm. seuraavilta ohjaajilta: Lars von Trier, Thomas Vinterberg, Ruben Östlund, Jens Jonsson, Roy Andersson, Aki Kaurismäki, Auli Mantila, Joachim Trier, Marius Holst, Bobbie Peers ja Grimur Hakonarson.

 

Mukaan pyydettiin myös jo lähes unholaan joutunut lyhytelokuvani Vapahtaja vuodelta 1997. Se oli alun perin Arte tv-kanavan yhdellä kuvalla toteutettavien ja näkökulmakuvaa käyttävien lyhytelokuvien kilpailuun ehdottamani elokuva. Sitä ei muistaakseni kuitenkaan koskaan esitetty kyseisellä kanavalla, vaan Ylen Uudessa Kinossa päätyen kiertämään lyhytelokuvafestareita viime vuosituhannen lopulla.

 

Yhteen steadycam-ajokuvaan taimasin enkelin näkökulman helsinkiläiseen kadunkulmaan, missä erilaiset ihmiset tarvitsevat apua. Kun enkeli vihdoin laskeutuu hän käveleekin jokaisen ohi, sisään vakiokahvilaansa juomaan kupin hyvää kahvia.

 

Olin tuolloin innostunut amerikkalaisen 1900-luvun alun satiirikon ja sosiaalikriitikon H.L Menckenin teksteistä, jonka sitaattia käytin lyhytelokuvani lopussa: ”Vie aikaa ennen kuin alkujaan luottavainen ihminen tottuu ajatukseen ettei Jumala häntä lopulta autakaan”. Mencken ärsytti monia, kun sohaisi ajattelullaan niin uskontoa, politiikkaa kuin ihmisyyttä yleisesti. Ja taitaa vieläkin ärsyttää koska lyhärissä käyttämäni lause sai aikaan voimakkaita vastareaktiota. Mencken oli silti yksi Amerikan arvostetuimpia toimittajia ja kirjailijoita.

 
Mencken on myös lausunut: ”A politician is an animal which can sit on a fence and yet keep both ears to the ground.” Tai ”A society made up of individuals who were all capable of original thought would probably be unendurable.” 

 

Olen aina pitänyt lentävistä lauseista. Vai ovatko ne sitaatteja, mietelauseita, sananparsia vai aforismeja. Näkökulma ympäröivään todellisuuteen, enemmän humoristinen kuin viisas ote elämään.  ”Life is full of misery, loneliness, and suffering - and it’s all over much too soon." Woody Allen. Tyypillistä Allenia, mutta tavallaan totta tuokin. Ja ovathan sanonnat usein hyvin yleispäteviä, mutta hauskaa luettavaa. Ja parhaimmassa tapauksessa äärimmäisen oivaltavia, johon toivoisi itsekin pystyvänsä.

 

Kirjoittaessani Vapahtajaa, löysin sitaattien maailman ja huomasin kiehtoutuvani niistä. Onneksi löysin ne uudestaan, kun DVD julkaisun merkeissä piti vastata tanskalaisen elokuvalehden kysymyksiin siitä, miten lyhytelokuva oli saanut alkunsa.

 

Varsinkin eri komedian lajityypit tulevat hyvin sitaateissa esille. Käsikirjoittajalle tai muutenkin hauskaa luettavaa löytyy mm. sivulta http://www.quotationspage.com. Vaikkei sieltä löydy yhtäkään pohjoismaalaista sitaattia.

 

Olen iloinen, että opiskeluaikoina tehty lyhytelokuvani löysi tiensä parhaiden pohjoismaisten lyhytelokuvien joukkoon, vaikka sen inspiraatio tulikin viime vuosituhannen alun Amerikasta. Julkaisu sai myös pohtimaan, onko pohjoismaisilla elokuvilla jotain yhteistä. Muualta Euroopasta tai maailmasta katsottuna varmasti on, vaikka emme sitä itse näe.

 

Suomalaisina olemme varmaan sitä mieltä, että olemme elokuvan kielessä yhtä kaukana tanskalaisista tai norjalaisista kuin espanjalaisista, mutta onko huumori meidän yhteinen tekijämme? Kuiva, sarkastinen tai musta huumori on ainakin se mikä etelä-Euroopassa koetaan tyypillisesti pohjoismaalaiseksi.

 

Muotoilun, designin ja arkkitehtuurin kieli on helpommin määriteltävissä pohjoismaalaiseksi, se on käsite ja sille löytyy selkeämmin määriteltävissä oleva yhteinen nimittäjä: minimalismi. Yksinkertaiset selkeät linjat ja muodot. Onko musiikissa tai kuvataiteessa näin?

 

Kirjallisuudessa on esimerkiksi dekkareissa yhteiskunnallista näkökulmaa ja luonto sekä maaseudun kuvaus on kaikille meille lähempänä kuin amerikkalaisille tai eteläeurooppalaisille. Elokuvassa tai yleisimmin draamassa ei ehkä ole näin, mutta olisi se miettimisen paikka. Ainakin minulle.

 

Strindbergin ”Tunnissa taiteentuntijaksi” on minulta lukematta. Ehkä vihdoin olisi aika tutustua pohjoismaisen satiirin vaikuttajiin.