Kiitokset, arvon Kurkkumaa, kommentistanne!

Olette aivan oikeassa tämän ja myös tuon toisenkin tuotokseni suhteen. Varsinainen ongelmani kumpuaa jo lähtökohdista: tämä ei suinkaan ole kuunnelma, vaan lyhytnovelli. Kerran sattumalta annoin sille ääneni ja samaisen sattuman myötä löysin siitä kuunnelman - tai siis kuunnelman, jota itse nimitän kuunnelmaksi. Tekstin lukuahan tuo vain on - siis ääntä. Koska tässä ei ollut kyse käsikirjoituksen lukemisesta, niin onnistuin antamaan tälle hyvin vähän. Toinen voisi sanoa, että jos tämän pääsisi itse lukemaan - niin silloin se voisi toimia paremmin. Ehkä niin on. Mutta kuten sanoin: sattuma johdatti minut, ja minä satuin vieläpä pitämään sattumasta.

Mutta se mikä äänelle ja luetulle on yhteistä, on teksti. Sanat. Maailma. Se minäkin, Andrei Adriana, olen. Fiktio. Draaman ja dramatisoinnin rakentaminen ovat adjektiiveja, jotka tässä kontekstissa olisi pitänyt jo rakennuttaa - mutta minäpä ryntäsin suin päin. No, mutta, katsotaan kuinka pitkälle tällä pääsee tällä kertaa!