Samaa mieltä edellä olevan Anonyymin kanssa (vaikka minun mielestäni se nasaaliääneksi tekeytyminen olikin turhaa temppuilua)! Ilahdutti, ensin lasten aito äänimaailma ja sitten alkoi kiinnostaa tekotapa. Liekö koko ykkösluokka haastettu mukaan kuunnelman tekoon? Loistoajatus! On avartavaa kuulla lapsia näyttelemässä aikuisia (ruoanjakajan kärsivällisyys ja joustavuus) ja lapsia harjoittelemassa lavastetussa tilanteessa toisia huomioon ottavaa käyttäytymistä. Ei se nirsoilukaan ole ärsyttävää kun sekä ruoan jakaja että ottaja suhtautuvat asioihin asioina ja kunnioittavat toisiaan. Ja toisaalta toisen koulupäivän tilanne, jossa luokka yhteen ääneen iloisena kiusasi luokkatoveriaan ja jätti tämän ruoatta ja joukon ulkopuolelle. Sydäntä kouraisi, hyvä ettei tilannetta vesitetty selittelyillä.