HelaHoito - käsikirjoitus 1. versio

HelaHoito:

HelaHoito ei valitettavasti ole ainoa firma tässä maassa, jolla on ongelmia. Tämän meidän mainion siivousfirmamme ongelma on edelleen päähenkilö, joka ei toimi. Emme edes oikein tiedä, mitä Ville tahtoo. Hän ajelehtii kohtauksesta toiseen. Hän ei ole tarinalle se moottori, joka hänen pitäisi olla. Ilman moottoria auto ei kulje.

Sonja tahtoo Villen ottavan vastuun HelaHoidosta, minä tahdon Villen ottavan vastuun omasta tarinastaan. Draamassa ei päde tuo sinänsä kaunis ajatus: ”kaikki pelaa”.  Jos yritystä ei ole, vilttiketju kutsuu. Me katsojina emme voi kiinnostua Villen tekemisistä, jos ne eivät kovin paljon kiinnosta häntä itseäänkään.

Suurten rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen tässä vaiheessa on hyvin vaikeaa. Sitä ei pysty tekemään kohtauksia viilailemalla ja esim. dialogin puitteissa, vaan tässä vaiheessa on pakko kurkkia vähintäänkin outline-vaiheeseen päin. Villen suunta ja siitä seuraava toiminta täytyy miettiä uudestaan, ja jokainen kohtaus lukea suhteessa tähän tavoitteeseen. Kannattaa tietysti muistaa, varsinkin komediassa, että päähenkilön toiminta tarkoittaa usein toiminnan yrittämistä, ei siinä onnistumista. Suunnan pitää kuitenkin olla selkeä.

Mietitäänpä näin: kun Ville saapuu Suomeen, isänsä hautajaisiin, mitä hän aikoo, tahtoo, haluaa? Tiedämme, että hän ei aio jatkaa isänsä firman pyörittämistä. Vaan mitä? Onko hän lähdössä seuraavalla koneella takaisin sinne, mistä on tullutkin? Olisi myös hauska tietää, missä hän on ollut. Nyt siihen viitataan vain yleisesti.

Kun Ville saa muistotilaisuudessa kuulla, että hänen odotetaan ottavan vastuun HelaHoidosta, miksi hän suostuu? Tahtoisin nähdä seuraavat asiat: isän saappaisiin astumisen täytyisi sopia Villen suunnitelmiin mahdollisimman huonosti. Villen pitäisi moisesta kunniasta ilman muuta kieltäytyä, panikoida ja vähintään yrittää viimeiseen asti kiemurrella vastuusta eroon. Miksi Ville lähes saman tien suostuu? Hän vain miedosti vastustelee puolikkaalla repliikillä. Haluaisin nähdä sen selkeä kohdan, kohtauksen, jossa Ville, syystä tai toisesta, joutuu toteamaan, että hänen on pakko siirtää omat suunnitelmansa syrjään ja tehdä niin kuin äiti käskee. Lisäksi tahtoisin tietää, miksi hän joutuu niin tekemään. Mitä hänellä on pelissä?

Ei hätää: tarpeellisia aineksia on tarinassa jo olemassa, ne pitää vain kaivaa esiin. Se, että Villelle selviää, että isän firma tarjosikin asiakkaille seksipalveluja, voisi hyvin olla juuri se suuri käänne jota kaivataan. Käänne, joka muuttaa Villen toiminnan suunnan täysin. Mikäli Ville ennen tätä paljastusta kieltäytyisi ehdottomasti sotkeutumasta firmaan millään tavalla, voisi paljastus aiheuttaa sen, että hän aivan ehdottomasti yhtäkkiä tahtookin kaiken operatiivisen vallan yhtiössä itselleen. Tähän voisi olla kaksikin mahdollista syytä: hän tahtoo salata isän toiminnan todellisen luonteen äidiltään ja siskoltaan. Jotain miesten välistä yhteyttä yli haudan, siis.  Toinen vaihtoehto voi olla se, että hän yksinkertaisesti mieltyy HelaHoidon toiminta-ajatukseen. Tämä on ihan uskottavaa. Ilmaista seksiä mielin määrin. Nämä vaihtoehdot eivät myöskään sulje toisiaan pois.

Nämä Villen suunnat pitäisi viedä käsikirjoituksessa äärimmilleen, muutenkin kuin dialogin tasolla.

Venla tulee tarinaan nyt vähän liukumalla. Ihastuminen Samiin on ilmeisesti tapahtunut jo aikaisemmin? Miksi Venla alkaa toimia vasta nyt, juuri nyt? Pitäisikö tämänkin juonen alkusysäys nähdä? Ei välttämättä, mutta se voisi selkeyttää kokonaisuutta. Entä kysytäänkö Samin mielipidettä missään vaiheessa? Tällä pienellä romanttisella sivujuonella pitäisi olla samalla tavalla selkeät suunnat ja käänteet kuin ns. pääjuonellakin, eli Villen ja HelaHoidon tarinalla. Nyt päädytään aika ongelmattomasti vain kuhertelemaan taustalle.
 
Henkilöiden ominaisuuksien liioittelu, varsinkin komediassa, on olennaista. Jos äiti on vaikkapa jääräpäinen poikansa tulevaisuuden suhteen, hänestä pitää tehdä maailman jääräpäisin äiti. Nyt Sonjan osuus tarinassa jää aika marginaaliseksi. Hän jopa katoaa kokonaan kuvioista kovin pitkäksi aikaa. Varsinkin poliisikuvio syö nyt tilaa nimenomaan äidiltä. Marjon kannattaisi mielestäni valita, onko Villen uhkana kaiken paljastuminen viranomaisille, vaiko äidille. Eiväthän pojat ymmärtääkseni edes tee mitään rikollista, ellei sitten ole kysymys parituksesta. Pelkkä yleiseen ”epäsiveelliseen” toimintaan viittaaminen kuulostaa kovasti 50-luvulta. Siihen aikaan siirrettynä tämä tarina saisi ihan eri tavalla tulta alleen. Seksiä sotaleskille? Kun kuitenkin liikutaan tässä omassa ajassamme, paukkujen täytyy löytyä muualta. Eli kysymys kuuluu koko ajan: mitä Villellä on pelissä? Miksi hän ei voisi pakata laukkujaan jo sivulla kolme, tai koska tahansa sen jälkeen? Hyvä, että hän sen päätyy tekemään, mutta nyt se tapahtuu tarinan kannalta kovin myöhään.

Sami ja Jonne ovat edelleen liikaa samasta puusta. Tällaisenaan tulisimme toimeen jopa yhdellä työntekijällä. Kaiken lisäksi mukaan otetaan Veikka, joka saa nyt tehdä monia asioita, jotka olisi hyvä varata Villelle, Samille tai Jonnelle. Koko uuden työntekijän tarve ja palkkaaminen ei ole nyt kokonaisuuden kannalta mitenkään perusteltu tai tarpeellinen. Hauskoja tilanteita siitä kyllä voi saada syntymään, mutta kannattaako nekin tosiaan ulkoistaa ihan uudelle henkilölle?

Teknisemmistä seikoista voisin mainita, että näytteleminen kannattaa suosiolla jättää näyttelijöille. Ei maksa vaivaa kirjoittaa parenteeseja esim. ”(painokkaasti ja Villeä mulkoillen)”. Näyttelijä ja ohjaaja rakentavat tilanteen ja koreografian paikan päällä, harjoituksissa ja kuvauksissa. Myöskään ei kannata kirjoittaa parenteesiin sellaisia asioita, jotka selviävät repliikin tai toiminnan sisällöstä itsestään, esim. ”(keskeyttää)”. Kovin montaa oikeasti tarpeellista parenteesia ei yleensä yhteen käsikirjoitukseen mahdu. Varsinkin kokematon kirjoittaja usein yrittää niillä ”elävöittää” tekstiä, mutta roskikseen ne yleensä lentävät tarpeettomina. Näyttelijä on se, joka päättää, onko hänellä ”kädet puuskassa” vai ei.

Onneksi HelaHoidolla on helposti paljon tilaa kehittyä mihin suuntaan tahansa, koska sen kokonaismitta on tällä hetkellä alle puoli tuntia (standardiformaatissa se oli 23 sivua).

HelaHoidossa on hauskoja hahmoja idullaan, ja tarinan alkulähtökohta on edelleen herkullinen. Marjon täytyy ottaa nyt yksi askel taaksepäin päästäkseen kaksi askelta eteenpäin. Tämä kuuluu ihan normaaliin käsikirjoitusprosessiin, joten ei huolta. Tiukassa aikataulussa, kovassa vauhdissa on vaikea tehdä äkkikäännöksiä, mutta joskus se on tarpeen perille pääsemiseksi.

 Mikko Reitala