Jättiläinen korkokengissä - käsikirjoitus 1. versio

Minni Karttunen: Jättiläinen korkokengissä

Tämä kässäri on oikeassa mitassa, myös kohtausten keskimääräinen kesto ja määrä tuntuvat olevan kohdillaan. Sen sijaan kohtausten sisäistä uudelleen kirjoittamista, ytimen kirkastamista ja turhien introjen sekä häntien karsimista kannattaa tehdä seuraavalla kirjoituskierroksella. Mutta näihin tarkemmin myöhemmin palautteessa.

Nyt olellisimpaan, siis tarinaan ja sen kuljettamiseen. Tarina on olemassa, käsikirjoituksesta luettavissa, ja se kantaa. Mutta yksi suunta ylitse muiden vahvistui teksiä lukiessani: Esko – Janne –kuvioon kannattaisi panostaa entistä enemmän. Tässä versiossa se ikään kuin pongahtaa paikka paikoin esiin, ja aina silloin ainakin minä lukijana terhistyn, siirryn etukenoon ja alan tosissani jännittää Eskon puolesta. Sen sijaan yrityksen sisäisiä selvittelyjä käsitteleviä kohtauksia tuntuu olevan aika paljon. Usein ne eivät vie kovin dynaamisesti Eskon salaisuuteen liittyvää - sitä kiinnostavinta - juoniainesta eteenpäin.

Ehdotan siis painopisteen siirtämistä mahdollisuuksien mukaan pois jälkimmäisistä ja tilan antamista Esko-Janne –jännitteiden kehittämiselle. Mielellään ihan tappiin. Kulminaatiokohtahan on tilanne, jossa Esko jälleen kerran suostuu vastoin tahtoaan puhumaan medialle. Kunnes sitten puhuukin luultavasti ensimmäisen kerran elämässään totta ja juuri sitä miltä itsestä tuntuu. Tämä on hieno hetki, kohottava, katharttinen.

Mitä enemmän olemme tätä ennen nähneet Eskon pelkoa ja taistelua oman rohkeudenpuutteensa kanssa, mitä suuremman paineen ja pattitilanteen edessä Esko ratkaisunsa lopulta tekee, sitä suurempi on tämän kohtauksen teho. Luultavasti tilannetta auttaisi se, että alkupuolella tarinaa Esko todella ja tosissaan haluaa Kalevin jälkeen tämän asemaan, minkä Kalevi on antanut hänen ymmärtää tapahtuvankin. Tästä syystä Esko on sitten täysin Kalevin vietävissä.

Eskolle voisi helposti ladata lisää jännitettä tarinaan, koko matkalle kohti itsensä ja omien tarpeidensa kohtaamista, pitämällä yllä Eskon hätää siitä, mitä kaikkea menneisyydestä paljastuu.

Avainsana tässä on mielestäni taustat. Ja alkusysäys tähän löytyy kohtauksesta (s.33), jossa Kalevi kertoo Eskolle Vesan tutkivan jo kovaa vauhtia Jannen taustoja. Tämän pitää olla uusi shokki Eskolle. Ja jotta se voisi sellainen todella olla, tulisi vielä kerran tutkia Eskon ja Jannen yhteistä historiaa. Mitä sellaista siellä voisi olla, jonka Esko ei kuolemakseenkaan haluasi päätyvän päivänvaloon?
Mielessäni pyörii step outline -vaiheessa mukana ollut avaus, jossa Klemola ja Esko tapaavat juhlissa. Sitä voisi ehkä hyödyntää joko tilanteena, jossa jotakin sellaista tapahtuu, jonka Esko haluaa visusti salata, tai sitten tämä kohtaus voisi olla tarinan preesensissä mukana tilanteena, jossa Esko yritää tulla kaapista siinä onnistumatta. Tällöin samassa yhteydessä katsojalle selviää, mitä Esko haluaa hintaan mihin hyvänsä salata.

Joka tapauksessa Esko-Janne –kuljetuksen rakenne läpi tarinan näyttäytyy minulle suurena mahdollisuutena, jota kannattaisi vielä tutkia. Rakennekin on jo miltei olemassa. Jos Jannen ja heidän yhteisen historiansa tuottamaa painetta Eskolle lisätään, se näyttäisi mahdollisesti suurin piirtein tällaiselta:

- Alussa käy ilmi, että Janne on irtisanottu, tämä on Eskolle shokki
- Tilannetta hankaloittaa veljen ilmaantuminen ongelmaa selvittämään, tässä on jatkuvasti suuri paljastumisen riski Eskolle. --> Tätä kannattaa terävöittää matkan varrella aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Tämä on se asia Vesan tehtävän edetessä, jota katsoja juurtuu seuraamaan, ei niinkään se, mikä on faktinen lopputulos Vesan kannalta, eli onnistuuko hän tehtävässään vai ei.
- Asiat mutkistuvat entisestään, kun päädytään tapaamaan Janne transupaikassa. Sinne Esko ei todellakaan haluaisi joutua, eikä varsinkaan Vesan kanssa. Eli sinne menemisestä olisi rakennettava ongelma Eskolle. Ja tulkitseeko Vesa Eskon reaktiot niin, että ”siinä on mies appiukkoonsa tullut, yhtä homofobinen”. Tässä vaiheessa olisi syytä myös  tarkentaa Eskon ja Jannen välirikkoa. Mitä kaikkea merkitsee se, että Janne toteaa tästä lähtien puhuvansa vain Eerikalle? Tämän pitäisi olla todellinen uhka Eskolle --> varsinkin kun Janne paljastuu lahjomattomaksi ja asia vuotaa lehtiin.
- Esko joutuu hoitamaan toistakin irtisanomisjuttua eikä aika eivätkä hermot tunnu enää riittävän mihinkään.
- Esko yrittää korjata tilannetta yksityishenkilönä Jannen kanssa. Tässä pitäisi paljastua katsojalle lisää heidän yhteisestä ja Eskon kannalta tulenarasta menneisyydestään.
- Piru on lopullisesti irti, kun käy ilmi, että Kalevi on määrännyt Vesan penkomaan Jannen taustoja. Vesa on pahin mahdollinen vaihtoehto tähän tehtävään Eskon kannalta: hän voi tuhota sekä Eskon työuran että yksityiselämän. Tämän pitäisi aiheuttaa Eskon ja Vesan välille kitkaa, konfliktinkin. Vesa ei ymmärrä Eskon motiiveja – eikä Esko voi niitä Vesalle selvittää.  Ja koko ajan Vesan tutkimukset lähestyvät Eskon varjeltua salaisuutta…
- Esko ja Vesa baarissa, jossa Esko törmää Janneen. Tässä asioiden tulisi olla Eskon salaisuuden kannalta ihan tapissa. Sitten vielä Vesa pudottaa pommin: käy ilmi että mies itse on feikannut alusta alkaen.
- Esko yrittää vastustaa Kalevin määräystä, aluksi ei onnistu. Sitten pressitilaisuudessa onnistuu.

Ehdotan, että työstäisit tämän juonirakenteen ensin. Sen tulisi olla kompassi kaikkeen muuhun. Kun se on löytänyt lopullisen paikkansa ja luultavasti ottanut lisää tilaa kokonaisuudessa, on helppo nähdä, mitä ja miten paljon muuta materiaalia työpaikalla tapahtuvaksi tarvitaan.

Sirpan osalta tarkentaisin tilannetta työpaikalla. Miten on mahdollista, ettei hän alussa reagoi oikein mitenkään siihen, että Vesa on ilmestynyt kuvioihin? Täytyyhän hänen tietää, mitä Vesa ammatikseen tekee ja haistaa palaneenkäry välittömästi yrityksessä. Olisiko niin, että Eskolle koituisi tästäkin lisäpaineita? Että hän pyrkii pitämään Vesan ja Sirpan erillään työpaikalla? Tai sitten Sirpalle on heti selvittävä missä mennään, jolloin hän tietysti reagoi siihen omalla tavallaan.

Lopuksi huomioita kohtausten sisältä. Vältä turhia puhelinkeskusteluja. Jos mahdollista, saata henkilöt kasvotuksin. Esimerkiksi Vesan puhelu Eskolle kylppäriin. Eikö olisi draamallisestikin tehokkaampaa, että Vesa vain ilmestyy työpaikalle, Eskon kauhuksi? Samoin Eskon ja Jannen puhelinkeskustelu (alkaen s.6) on pitkä. Jos haluat sen pysyvän puhelinkeskusteluna, lyhennä sitä rutkasti. Entä onko siinä jotakin sellaista, jonka voisi säästää myöhempään tapaamiseen?

Kuten aina ensimmäisessä versiossa, kohtaukset tahtovat alkaa turhan ”kaukaa” ja niihin jää loppuun ”häntiä”. Tsekkaa nämä. Lähes poikkeuksetta kohtaukseen pääsee myöhemmin sisään. Esimerkiksi kohtaus (s.12-13) Kalevin, Eskon ja Vesan välillä. Mitä tapahtuu, jos poistat kaksi ensimmäistä ja kolme viimeistä repliikkiä? Vastaus: kohtaus jäntevöityy :)

Lisäksi suosittelen tekemään vielä kerran kaksi kysymystä jokaiselle kohtaukselle:

1. Mikä on kohtauksen funktio?  Esim. kohtaus (s.15-16) Sirpan ja Kalevin välillä, mitä siinä tapahtuu ja onko se tarpeellinen, samoin kohtaus Sirpan, Eskon ja Vesan välillä (s.18-19).

2. Miten paljon puhetta kohtaus edellyttää? Usein ensimmäisessä versiossa tulee kirjoitetuksi liikaa informaatiota auki, monesti selviää vähemmälläkin ja lisäksi tarvittavan infon voi antaa myöhemmin.

Näillä eväillä eteenpäin!

P.S. Kohtausten numerointi helpottaisi palautteen antamista ja vastaanottamista.

Leena Virtanen