Lumottu metsä - käsikirjoitus 1. versio

Lumottu Metsä:

Lumotussa metsässä on nyt idullaan kaunis vääjäämättömyys, tragedian ainekset. Maailma tuntuu pääosin uskottavalta ja ehjältä, henkilöiden toiminta on yksinkertaista ja selkeää. Tästä voisi hyvinkin tulla varsin kiehtova lyhytelokuva. Mikäli tahdomme tähdätä siihen 45 minuutin kestoon, lasi on siis vasta puolillaan. Mitään tiettyä sivumäärää ei tietenkään kannata lähteä tavoittelemaan vain teknisistä syistä. Tarinan täytyy saada kasvaa omilla ehdoillaan. Tärkeää siis jälleen liike, ei päämäärä.

Alussa unohtunut sytytin on ihan käyttökelpoinen pieni koukku. Hauskaa on myös, että emme missään vaiheessa tiedä Nikosta liikaa. Hänen asuntonsa kertoo meille paljon, mutta sen lisäksi ainoa, mitä meidän tulee tietää, on hänen tavoitteensa. Vaikka missään ei puhuta suoraan pedofiliasta, käytännön teoista, riittävä jännite syntyy kyllä, koska oletamme, pelkäämme, aavistamme pahaa. On hyvä, jos Nikon lyyrinen puoli ja mystisyys saavat hänet tuntumaan vieläkin pelottavammalta. 

Paulan toiminta alussa herättää väkisinkin uskottavuuskysymyksiä. Toimivatko viranomaiset näin missään muualla kuin amerikkalaisissa elokuvissa? Murtautuminen yksin epäillyn kotiin ja tietokoneelle on tarinan kannalta käyttökelpoista, mutta voisiko sen tehdä jotenkin niin, että sen voisi myös uskoa? Jos Paula seikkailee omaan laskuunsa, kertoisiko hän siitä työtoverilleen? Pieni research poliisin työstä voisi tuottaa jotain kiinnostavaa.

Tuntuu hyvältä ratkaisulta, että Martalla ei ole miestä. Hänen tilanteensa on silloin helpommin ymmärrettävä, eikä meidän tarvitse tuhlata aikaa minkäänlaisen väljähtyneen parisuhteen selittelyyn.

Uskottavaa on, että juuri Roosa johdattaa Martan metsään. Tämä on hyvä nähdä nimenomaan on-screen. Martan ja Nikon tarina alkaa siitä, kun Martta luo uuden käyttäjän. Sitä ennen ollaan liikuttu vain rosvo-poliisi-akselilla. Hyvä, että tämä tapahtuu sivulla viisi, eikä yhtään myöhemmin.

Alkupuolen kohtaus poliisiasemalla on kovin valju, eikä sisällä juuri muuta kuin informaation välittämistä. Paulan ja Mikon väliseen suhteeseen viittaaminen on ihan jees, mutta varsinainen konflikti kohtauksesta puuttuu. Nyt Paula muutenkin edustaa tarinassa selkeästi vain viranomaistahoa, mutta kokonaisuuden kannalta se on mielestäni hyvä. Petrin alkuperäinen ajatus kolmesta tasa-arvoisesta päähenkilöstä on kovin vaikea toteuttaa konkreettisesti. Ihan juonenkuljetuksen tasolla Paulan funktio on kuitenkin ihan selkeä ja välttämätön.  

Viittaako Niko viestissään itsemurhaan ihan oikeasti? Pitääkö se paikkansa? Mitä Niko tekee? Hän ei voi mennä kotiinsa, koska poliisi on hänen perässään. Minne hän menee? Mikä on Kuunkasteen rooli? Estääkö hän tietämättään itsemurhan? Saattaa toki olla hyväkin vaihtoehto, että Niko pidetään tietoisesti varjoissa. Se pakottaa keskittämään huomion Marttaan ja hänen tarpeisiinsa.  

Martan ja Paulan small talk kirjastossa tuntuu nyt hiukan pakotetulta ja sisällöltään liian ilmeiseltä, mutta kohtauksessa on muuten ehdottoman toimiva jännite. Hyvä, että ihan kaikkea ei näytetä eikä selitetä puhki. Tällaisen kerronnallisen ekonomian Petri osaa erinomaisesti.

Erittäin hyvä, että Martta pistää itsensä likoon ja väärinkäyttää härskisti Roosan käyttäjätunnuksia ja videota. Panokset kasvavat. Niin ikävää kuin se onkin, draamassa väärin tekeminen on yleensä oikein.

Mikäli Lumottua metsää tahdotaan lihottaa tuplasti pitemmäksi, olisi hauskaa, jos sen pystyisi tekemään rikkomatta samalla kerronnan kompaktia vääjäämättömyyttä. Martan ja Nikon tarinassa, heidän suhteessaan, on selvästi aineksia mennä vielä paljon pitemmälle, jo ennen kuin Nikon henkilöllisyys Martalle paljastuu. Mitä enemmän Martta on tullut itsestään antaneeksi, sitä suurempi on pudotus, kun he kohtaavat kasvokkain. Riippuvuus voisi hyvin kehittyä paljon paljon pahemmaksi, uhaten jo normaalia elämää. Juuri samaan tapaan, kuin netissä on vaarana nuorillakin. Ja edelleen, sitä suurempi on Martan valintojen painoarvo siitä eteenpäin. Pedofiiliin rakastuminen ja lopulta tämän suojeleminen poliisilta synnyttää varmasti draamaa.

Lopun suhteen tarinassa on vielä paljon mietittävää. Kuljetus Roosan kautta on ihan toimiva, mutta tuntuu tällaisenaan keskeneräiseltä, mitä se tietysti onkin. Lopun tilanteesta voisi helposti kuvitella jatkettavan vielä pitkälle eteenpäin. Liekkeihin voi joskus lisätä ällistyttävän määrän bensaa.

Eli lisää tätä.

Mikko Reitala