Arkkityyppejä pilvessä

Kun käsikirjoittaja tekee televisiosarjaa hän omistaa tarinansa kokonaan. Kun kirjailija kirjoittaa kirjan, tarina on hänen henkistä omaisuuttaan. Monissa välineissä esiintyvässä tarinassa on toisenlainen laki. Kun tarina leviää mediapilveen, sen omistaa isompi joukko ihmisiä. Miten sitä hoidetaan?

Otetaan esimerkiksi Radio Millennium, ensimmäinen fiktiohanke, joka Ylestä on jaeltu kaikkiin Ylen välineisiin, jokaisessa välineessä alusta lähtien välineen ehdoilla.

Millenniumin tarinaan kuuluu radion tarina, tv:n sketsit ja sitcom storylineineen, hahmojen backstoryt ja elinkaaret, ja myös se, että jonkun on pidettävä yllä verkossa fiktiivisten hahmojen elämää, ilman että kaikista medioista eri tavoin esille tuleva ydinstoori vuotaa. Radiossa tarina alkoi vuodesta 1999, tv:ssä ollaan preesensissä, netissä lyhyillä huumoripätkillä. Yleisön ei tarvitse nähdä tv-sarjaa ymmärtääkseen radiota ja päinvastoin. Silti tarina on kuitenkin yksi.

Paraikaa toista kauttaan käyvä tv-sarja ei ole ollut katsojamenestys. Ylen tv-kanavilla ei ole oikein ollut paikkaa tällaiselle huumorille, jossa kulmien hiominen liian sliipatuksi keski-illan viihteeksi olisi pahin rikos. Olkoon sitten niin, että poplaulajan jugurttipurkkiin ejakuloiva, poptähteä stalkkaava fani ei sovi 20.00 maanantaislottiin… Samasta syystä Millennium on kuitenkin kulttisarja myös tv:ssä, menestyvä lauantaiaamun radiosarja ja netissä yksi menestyneimmistä Yle:n uusista sketsisarjoista (Millennium-klipeillä on Youtubessa yli miljoona latauskertaa).

Radio Millenniumin tarinan ylläpitäminen on tiivistä ryhmätoimintaa. Sketsien kirjoittamisessa ryhmäkirjoittaminen on kai Suomessakin jo perinne. Tosin Suomessa aika usein ryhmissä joku yksilö nousee lopulta vastuuseen lähes koko tarinasta. Mutta tv-sketsisarjan tai tv:n päivittäisdraaman ryhmäkirjoittamisen prosessi ei ole riittävä transmediassa.

Transmediaguru Jeff Gomez opettaa, että näin rakennetussa sisällössä (franchise property) olennaista on tarinankerronan perusteisiin syventyminen kaikissa työnkuvissa jo työn alkumetreillä. Hän neuvoo keskittymään arkkityyppeihin ja myytteihin, jotta ydin löytyy, käsikirjoittajan ja dramaturgin lisäksi tuottajan työssä, oikeuksien hallinnoinnissa, grafiikassa, musiikissa… Jos bändi tietää mitä tekee, se osaa soittaa paremmin samaa biisiä.

Radio Millennium, samoin kuin TV2:n Uusi päivä, ovat ytimestään lähtien monimediainen narratiivi, jossa niin televisiosarjan tarina kuin internet- ja radiomaailma on kytketty yhteen keskukseen. Uudessa päivässä monimediakäsikirjoittaja ja sarjan pääkäsikirjoittaja tekevät hyvin tiivistä yhteistyötä, jolloin tarinaa pystytään huolitsemaan jatkuvasti kaikissa välineissä.

Uusi päivä on valtava orkesteri, Millennium tiivis bändi.

Molemmissa fiktion hallinnoinnista on tullut välineriippumatonta. Osaamiselle tämä asettaa haasteen. Mutta Gomezin mukaan on turha toitottaa kaikille tekijöille transmediasta ja sen vaikeudesta. Kyse on itse asiassa tutusta asiasta: tarina on aina ollut tarina, ja tekijät tekevät edelleen sitä missä ovat parhaita. Suurin haaste onkin siksi organisoinnissa, tuottamisessa ja tarinan omistamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Veikkaan, että länsimainen otörismin perinne, joka pelikäsikirjoittamisessa on jo rikkoutunut, muuttaa käsikirjoittamisen kehyksiä ja vaatii kirjoittajia pohtimaan ryhmätyön dynamiikkaa ja sosiaalisia taitoja sekä nonlineaarista tarinankerrontaa. Samalla veikkaan että tekijänoikeuksien hallinnoinnissa ollaan pakosti uudistuksen edessä.

Rahoittajilta toivon tajua antaa tilaa tarinantekijöiden viedä stooria eteenpäin mahdollisimman itsenäisesti. Ylen kehitysguru Raimo Långin sanoin jokainen tuotanto on sosiaalinen prosessi. Jos se toimii, tulos on hyvä.

Meiltä tuottajilta toivon paluuta tarinankerronnan perusmyyttien ja arkkityyppien pariin, alueelle, jolla me liian harvoin jaksamme viihtyä. Ne auttavat meitä ymmärtämään niin visionääriemme aivoituksia kuin tarinamme ytimen, ja ne myös auttavat meitä viestittämään sen kaikille tekijöille.

Sama tarve on kaikissa genreissä. Maanantaina 1.11. klo 21.05 alkaa YLE Teemalla 10-osainen dokumenttisarja Rock-Suomi, jossa olemme päässeet kokeilemaan näitä visioita. Sarjaa on edeltänyt Rock-Suomen syksy radiossa, Facebookissa, Youtubessa… Ja kaiken ytimessä on ammattitaidolla kerrottu suomalaisen rockin tarina. Kytkeydy sinäkin siihen!

p.s. jätän tahallani tästä kirjoituksesta ulkopuolelle katsojien, kuulijoiden, käyttäjien osuuden, mutta lyhyesti: heidän luokseen meneminen vaatii nimenomaan sitä, että tunnemme tuotteemme ja tiedämme mitä itse olemme tekemässä. Emme siis pyydä heitä mukaan vaan kun olemme löytäneet haluamamme tarinan, menemme pilveen heidän kanssaan.

Kuka?

Sakari Heiskanen

vastaava tuottaja, Yle Viihde

Saku Heiskanen on Yle Viihteen ohjelmakehityksestä vastaava tuottaja. Häntä kiinnostaa kaikki mediakonvergenssiin liittyvä deep shit filosofiasta uusiin härpäkkeisiin. Sen lisäksi hän osaa vähän kreikkaa ja haluaisi ymmärtää paremmin Välimeren historian.