Tekemisen tarkkuus pitää säilyä!

Kävin muutamia vuosia sitten Adultassa (nykyinen Keuda) ”Mediakäsikirjoittamisen” kurssin. Syksystä kevääseen kestävällä ajalla kävimme läpi kaikkia erilaisia kirjoittamisen tyyppejä, alustajina Suomen huippuja dokkareista elokuviin. Sinne hakiessani luulin olevani ihan hyvä kirjoittaja. Ehkä olen sitä vieläkin, mutta käsikirjoittajaksi minusta ei ilman koulutusta ja stipendiaatteja ole.

Minulla oli työstettävänä kurssini aikana tositapahtuma omasta elämästäni, josta halusin tehdä lopputyöni. Se oli virhe. Maailman vaikeinta. Se mikä todella tapahtui, ei tarkoita sitä, että siitä sellaisenaan kertominen olisi automaattisesti hyvä kässäri. Perhana. Minä taidankin olla kolumnisti. Tarinaani väännettiin ja käännettiin ja kyseenalaistettiin viikko toisensa jälkeen: milloin ihmisten taustat eivät olleetkaan uskottavia, milloin tyylilaji heittelehti dokkarista fiktioon ja kuvasta ääneen. Minä siellä vinkumassa, että sen täytyy olla uskottavaa, koska se on totta.

Siellä se nyt lepää Billnäsini uumenissa, ja murisee. Minä nuolen vieläkin haavojani ja kiemurtelen tuskissani. Jotkut tarinat on luotu kerrottaviksi Facebookin statuksissa sekä baaripöydissä ja toiset (=ammattilaiset) saavat siltä pohjalta sen käsikirjoitettavaksi. I rest my case.

Yksi kurssin viikonloppuvetäjistä oli suuresti arvostamani ammattikäsikirjoittaja Iiro Küttner, joka kierrätti tekstiään meidän ihmeteltäväksi. Se oli muistaakseni 27. versio ideasta. Kaikki kunnia pitkämielisyydelle ja sille työlle, jota vaatii tekstin muokkaaminen varsinaiseen tuotantoon. Häneltä olen myös kopsannut blogini otsikon tekemisen tarkkuudesta. Se on huuto sen puolesta, että moniosaajien vaateessa jokin piste täytyy tunnistaa itsessään: Tässä Nimenomaisessa Osaamisessa Minä Olen Hyvä. Se on sitä minun ydinosaamistani, ja tarkkuutta sen kautta. Ja se kannattaa sanoa ääneen, ja samaan hengenvetoon todeta, että en minä kaikkea osaa, enkä välttämättä edes halua osata tai pysty oppimaan.

Mutta, jos löytää osaajia tekemään asioita, niin se on hyvä taito sekin, sanon itselleni.

Siirryn Draaman yksikköön vuodenvaihteessa, tuon mukanani tietysti roinaakin . Edessä olevissa muuttolaatikoissani on kirkasvalolamppu, punainen pikkujääkaappi, 200 cd:tä, 15 kahvimukia, Bob Marley-taulu, Kill Bill ja Amelie –julisteet ja ” Minä olen näissä hyvä”-henkilökohtaiset arkistoni Ylessä toimimisesta. Siinä on osa minua, jos niin tahdotaan, mutta saako siitä käsikirjoitusta?

Jos alkoi kutkutella käsikirjoituksen alkua, Kohtauksen Tarjoa-osion kautta voit esitellä ohjelmaideasi tai tekstisi.

Hyvää ja kaunista 2011!

Kuka?

Satu Kurvinen

genretuottaja Yle Draama

Genretuottaja Yle Draama (Radioteatteri ja käsikirjoitettu viihde). Rakastaa Mad Meniä, Boardwalk Empireä ja Sopranosta. Kasvoi ”yleläiseksi” Poppelilla (Uma Aaltonen R.I.P) ja kuunnelmilla Saimaan rannalla. Suoraa puhetta jo 1960-luvulta lähtien.