Lost loppui, montako jaksoa katsoit?

Kun televisiosarja Lost alkoi, katsoin kaksi jaksoa. Sitten en katsonut enää. Tylsää tv:tä. Kaksi vuotta myöhemmin katsoin taas yhden jakson. Tyypit olivat edelleen yhtä hukassa. Eilen tuli viimeinen osa. Jonnekin kirkkauteen siinä siirryttiin ja aika kristillisen näköisissä puitteissa. Ihme sarja.

Lost on priima esimerkki sisällön ajattelemiseen liittyvästä muutoksesta, joka pamahti tajuntaani kollega Raitasen käytyä Amsterdamissa. Hän toi sieltä oudontuoksuisia transutuliaisia.

Jenkkiproffa Henry Jenkins (MIT, UCLA) opettaa transmediasta. Se on sana, jolla yritetään kuvata sitä maailmaa, jossa tarina elää omaa elämäänsä paitsi mediassa myös niiden välissä.

Whaaaat?

Transmediaisella tarinalla on useita eri muotoja. Se voi olla elokuva, josta nautin teatterissa. Samaan aikaan se voi olla videopeli, jossa on samat hahmot kuin leffassa.  Se  voi ilmentyä myös verkkoyhteisön toimintana, jonka keskuksena on yhteinen kiinnostuksen kohde; sellainen kohde, jonka ympärille yhteisö alkaa luoda uusia ja taas uusia tarinoita uusine henkilöineen ja miljöineen.

Perinteisessä tarinassa tekijä voi päättää kuinka tarina syntyy, kehittyy ja päättyy. Transmediainen tarina voi edetä alullepanijansa ulottumattomissa. Silloin se ei välttämättä ole enää tekijän hallittavissa.

Nyt joku sanoo, että se on vain tuotteistamista, merchandising.  Vaikka Tähtien sota –saaga etenee sosiaalisessa mediassa tavoin, joita kenenkään ei ole mahdollista täysin tiedostaa, se varmentaa George Lucasin omaisuuden kasvua.

Silti, kun tarina hajoaa niin kuin se sosiaalisessa mediassa tekee, syntyy myös perinteiselle ansaintalogiikalle pelottava ilmiö. Tuote saattaa karata näpeistä ja rahat alkavat kulkea vieraisiin taskuihin.

Meille ei-kaupallista viestintää tekeville transmedia on helpompaa koska ansaintalogiikkamme on toisenlainen. Mutta myös meille on ollut tärkeää pystyä hallitsemaan viestiketjua lähettäjästä välineen kautta vastaanottajalle. Transmediaista sisältöä ei vangita siihen ketjuun.

Ja toisaalta, eikö ole niin, että viesti on aina ymmärretty eri tavoin kuin lähettäjä sen tarkoittaa? Katsojahan elokuvankin vasta tekee! Kyllä, niin väitän. Transmediassa immersio onkin osallistumista tarinan rakentamiseen. Mielikuvituksessa ja sosiaalisessa mediassa.

Yle Asia- ja kulttuurin asiakkuuspäällikkö Erik Bäckman kertoi seuraavansa Lostia vain ja ainoastaan netissä. Sieltä hän saa tiedon miten tarina etenee ja pystyy näin osallistumaan ruokapöytäkeskusteluihin rakastettavan sivistyneellä tavallaan.

Jos haluan, Erikin kertomukset pitävät myös minut Lostista kartalla. Ja mistä minä tiedän puhuuko Erik totta? Ehkä hän keksii kaiken omasta päästään… ehkä Lostin tarina on jo vähitellen muuttumassa muuksi kuin tekijä tahtoi. Kuin rikkinäinen puhelin.

Henry Jenkinsin, Lostin ja suomalaisen menestyspelin Alan Waken opeista kannattaa ottaa vaarin. Se, kuinka suomalainen sisältöteollisuus osaa hyödyntää pelien ja sosiaalisen median transmediaista tarinankerrontaa, ratkaisee sen missä suomalainen sisältöteollisuus makaa viiden vuoden kuluttua.

Lost on muuten rakennettu tasoittain etenevän videopelikerronnan muotoon. Erik Bäckman välittikin minulle tiedon, että Lost sai ensimmäisen ”continuity managerinsa” vasta ensimmäisen kauden jälkeen. Tämä on lohduttava tieto sillä me aina luulemme, että jenkkilässä osaaminen on meitä parempaa.

Välineriippumattomassa kerronnassa he eivät ole kovin paljon pidemmällä. Sen sijaan hyviä perinteisiä stooreja heiltä tulee enemmän kuin täältä.

Loppujen lopuksi on aika yksinkertaisesta asiasta kyse: tarina pitää ymmärtää laajemmin, yhden median ulkopuolella eteneväksi, ja se pitää kertoa hallitusti niin, että kaikessa mediassa se on ymmärrettävissä mahdollisimman hyvin sen median lainalaisuuksien mukaisesti.

Näin ollen on sittenkin kyse siitä samasta asiasta, että stoorin pitää olla hyvä. Caveat lector.
 

Kuka?

Sakari Heiskanen

vastaava kehitystuottaja, Yle Viihde

Saku Heiskanen on Yle Viihteen ohjelmakehityksestä vastaava tuottaja. Häntä kiinnostaa kaikki mediakonvergenssiin liittyvä deep shit filosofiasta uusiin härpäkkeisiin. Sen lisäksi hän osaa vähän kreikkaa ja haluaisi ymmärtää paremmin Välimeren historian.