"Kuvaan ja sen ottohetkeen liittyy jokin maaginen tunne"

"Kuvaan ja sen ottohetkeen liittyy jokin maaginen tunne"

24.07.2012 | Toimittaja Joonas Josefsson

Mikä on kuvan kohteena?

Akkasaari, Pyhävesi.

Missä kuva on otettu?

Mäntyharjulla.

Milloin kuva on otettu?   

Kuva on otettu toukokuun puolivälissä 2007.

Alkuun haluan kuitenkin sanoa, että onhan tämä tietysti melko erikoinen kuvavalinta, kun miettii toimeksiantoa. Mutta, kun minulla soitettiin ja selitettiin, mitä haluttiin, sekä sanottiin, että "kuva voi olla käytännössä mitä tahansa" jostain syystä tämä kuva tuli heti mieleeni.

En ole varma miksi juuri tämä kuva. Ehkä tämä ei ollut ihan se, mitä tarkoitettiin sanoilla "mitä tahansa" ja huomatessani deadline päivän menneen soitin toimeksiantajalleni Joonakselle kysyäkseni lisää miettimisaikaa sanoen, että "minulla on kuva mielessä mutta en ole aivan varma siitä." Joonas vastasi sanomalla vanhan viisauden: "Se mikä ensimmäisenä tulee mieleen on luultavasti se oikea valinta."

Tälläkään kertaa hän ei varmastikaan tiennyt minkälaiseen kuvavalintaan oli minua johdattelemassa. Mutta tässä vaiheessa oli jo melkein pakko mennä sillä ensimmäisellä mikä mieleen tuli. Se kun todellakin usein on se oikea valinta. Eikä niistä varsinaisista musiikkikuvista ole vieläkään noussut mieleen yhtään sellaista,  joka olisi ollut jotenkin yksi selkeä yli muiden jonka haluisin laittaa tähän juttuun. Ei vaikka deadlinestä on mennyt jo kolme viikkoa. No toivottavasti tämä kuva menee läpi.

Kerro kuvanottohetkestä. Millaisessa tilanteessa kuva on otettu?

Takana oli kevät jolloin lopullisesti löin itseni läpi rockvalokuvaajana Suomessa. Olin kuvannut levyn kannet seuraaville artisteille: HIM, Nightwish, Apocalyptica, Amorphis, Hanoi Rocks ja Jenni Vartiainen. Vasta jälkikäteen tajusin että siinähän oli kaikki sen vuoden merkittävimmät kansainväliset julkaisut. Plus tietysti Jenni Vartiaisen debyyttialbumi.

Loppujen lopuksi kaikki tulivat ulos vielä saman syksyn aikana. Jollain tavalla voisi ajatella, että se oli selkeästi rockvalokuvaajana Suomessa urani huippu. Aika mahdoton enää tuosta panna paremmaksi. Seuraavana vuonna jo muutinkin Los Angelesiin katselemaan uusia mahdollisuuksia.

Mutta toisaalta kevät 2007 oli minulle eräänlainen pohja. Olin lähtenyt aivan liian täysillä mukaan rockelämään ja sen lieveilmiöihin. Valokuvastudioni Helsingin Kalliossa oli jo tunnetumpi hurjista jatkoistaan kuin valokuvaussessioistaan. Ja itsekin olin useille helsinkiläisille tunnetumpi party animal kuin valokuvaaja.

Ja sitten yksi päivä jokin minussa vain sanoi, että nyt saa riittää. Ajoin vanhempieni luo Mäntyharjulle. Ajattelin jo matkalla, kuin olisin menossa vieroitushoitoon tai jotain. Siksi olikin erikoista lukea lehdestä parin viikon päästä, että Ville Valo oli juuri samalla viikolla mennyt ihan oikeaan vieroitushoitoon Los Angelesissa. Hänen kanssaan meillä olikin rajuimmat bileet olleet juuri ennen kuin hän lähti Kaliforniaan miksaamaan albumiaan.

Noin puoli vuotta minä Mäntyharjulla kaiken kaikkiaan asuin. Eikä se lopullisesti elämääni muuttanut (kuten monet minut tuntevat tietävät), mutta hyvin voimakkaasti se muutti elämäni suunnan. Niille, jotka tuntevat minut paremmin, tuon kesän jälkeen voi olla vaikea kuvitella, että minä olen rauhoittunut mies. Mutta niin se vain on. Huomattavasti olen rauhoittunut sitten vuoden 2007.

Tämän kuvan otin ensimmäisenä yönä sinne saapuessani. En saanut unta, joten menin järven rantaan kävelylle. Ajattelin, että Pyhävesi rauhoittaisi. Siellä oli alkanut nousta uskomaton usva, ja sitten pitikin hakea kamera sisältä. Kuvasin samaa saarta aina auringonnousuun saakka. Mutta omaksi suosikikseni nousi tämä, yksi aivan ensimmäisistä ruuduista.

Jos tuo "vieroitushoitokausi" vanhempieni luona muutti elämäni suuntaa yksityiselämän tasolla, niin tämä kuva myös selvästi muutti suuntaani valokuvaajana. Edelleenkin olen eniten tunnettu bändikuvistani, ja se on edelleen työni. Eihän luonto-/maisemakuvista juuri mitään makseta. Mutta luonnon ja maisemien valokuvaaminen on noussut tärkeäksi osaksi minua. Sanoinkin juuri eräässä haastattelussa, että "itseasiassa haluaisin olla maisemavalokuvaaja, tarkemmin sanottuna sielunmaisemavalokuvaaja." Ja yllätyksekseni olen saanut huomata, että niistä on tullut bändikuvia suositumpia. Ainakin mitä tulee Facebook-kommentteihin ja näyttelymyynteihin. Ja tämä nimenomainen kuva on ollut selkeästi yksi suosituimmista edelleenkin. Vielä viimekesäisessä valokuvanäyttelyssäni juuri tätä kuvaa ostettiin monta kertaa enemmän kuin mitään muuta.

Mikä kuvasta tekee mielestäsi onnistuneen?

Rauha. 

Minä ainakin koen että tähän kuvaan ja sen ottohetkeen liittyy jokin maaginen tunne.
Ja kyllä minä voin kuulla musiikin päässäni katsoessani tätä kuvaa.
Se musiikki ei tosin ole rock.

Minkälaista tunnelmaa tavoittelit kuvalla?

Ei siinä tilanteessa juurikaan mitään tavoitellut. No ehkä sitä rauhaa tavoitteli noin yleisesti ja ilmeisesti se myös tarttui kuvaan. 

Tekniset faktat

Kamera

Canon 5D 

Kuvattu

ISO-luku on melko korkea, valotusaika pitkä eikä kuvan ottamiseen ole käytetty jalustaa

"Kuvaa sielullasi, älä silmilläsi"
Ville Juurikkala

Nimi

Ville Juurikkala.

Asuinpaikka

Kalifornia ja Suomen maaseutu.

Valokuvaajan mottosi

Kuvaa sielullasi, älä silmilläsi. (muunnettu lainaus Antoine Saint Exyperyltä kirjasta Pikkuprinssi: "But the eyes are blind. One must look with the heart...")

Ikä

32.

Kuinka pitkään olet valokuvannut? 

Ammatikseni noin 12 vuotta. Sitä ennen harrastuksena pari vuotta.

Miten innostuit valokuvaamisesta?

Halusin alunperin teini-ikäisenä seurata äitini jalanjälkiä (elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala) ja haaveilin elokuvaajan urasta. Aloitin valokuvauksen ihan siksi, että oppisin sitä kautta elokuvauksessa tarvittavia taitoja. Olin itse soittanut kitaraa ja laulanut eri bändeissä 10-vuotiaasta saakka, joten luontevaa oli aloittaa kuvaaminen ottamalla promokuvia kavereiden bändeille. Pikkuhiljaa aloin kuvata enemmän ja enemmän ja sen vuoden lopulla, kun lopetin lukion, huomasin tekeväni valokuvausta ihan oikeana ammattina.

Mikä toimii inspiraation lähteenä?

Luonto. Rauha. Mutta toki myös ihmiset. En ole missään nimessä erakko vaikka luonnonrauhaa arvostankin.

Mikä on oman tyylisi vahvuus/erottava tekijä?

Ehkä juuri se hiljaisuus. Minut tunnetaan parhaiten rock-valokuvaajana, mutta jos kuviani katsoo tarkkaan, eivät ne ehkä ole niin hirveän rock. Kyllä niissä on tiettyä tyyneyttä hyvin usein. Voimaa silti.

Kun joskus kauan kauan sitten urani alkuaikoina hain avustavaksi kuvaajaksi Suosikkiin silloinen päätoimittaja Katja Ståhl sanoi katsottuaan kansioni läpi: "Mitä rauhoittavia sinä näille kuvattaville syötät kun kaikilla tuntuu olevan jotenkin niin levollisen raukea katse?"

Sävymaailmani kyllä on jyrkkyydeessään melko rock mutta toisaalta pyrin tiettyyn maalausmaisuuteen väreissäni. Ehkä siksi etten osaa maalata. Sommitelmat ja poseeraukset eivät läheskään aina ole kovin rock. Ehkä juuri tämä pieni ristiriita tuo kuviin sen jonkin mielenkiintoisen lisän.

Mutta tottakai itse kuvaustilanteessa tärkeää on hyvä henkilökemia. Siitähän se rauhallinen (tai joskus energinen) tunnelma kuviin lähtee.
Ei siihen mitään rauhoittavia lääkkeitä tarvita.

 

Kommentit (0)

Uusimmat

  • Tuure Kilpeläinen pohtii ulkopuolisuutta

    Tuure Kilpeläinen oli halunnut mukaan Hetkiä Kalliossa -sarjaan siitä lähtien, kun oli nähnyt Eero Raittisen Purple Rain -vedon. Mahdollisuus koitti sarjan toisella kuvauskierroksella. Kilpeläinen halusi versioida tässä päivässä kiinni olevaa ja tuoretta musiikkia.
  • Samaen hyvä päivä M1-studiossa

    Ylen M1-studioon laulaja-lauluntekijä otti mukaan jousikvartettinsa, joka koostuu Helsingin Kaupunginorkesterissa sekä Radion Sinfoniaorkesterissa soittavista muusikoista. Yleisön edessä taltioidussa sessiossa kuullaan lauluja Koskisen neljältä sooloalbumilta.
  • Sallan ja Miron suomenkieliset suosikit

    Jos yhtyeen nimi on pitkä, täytyy sen kasaaman Viikonloppulistankin olla mittava. Näin tuumasivat Sallan ja Miron matka maailman ympäri -yhtyeen Salla-Marja Hätinen ja Miro Palokallio kun pistivät kasaan kuusikymmentäseitsemän suomenkielistä kappaletta sisältävän soittolistansa.

Suosituimmat

  • TÖRKEÄÄ! Fintelligensin tuotanto on kopioitu 1930-luvulta, katso tunnustusvideo!

    Fintelligensin riimivirta ei olekaan niin loputon kuin Elastinen ja Iso H ovat antaneet ymmärtää, paljastui Emma-gaalassa. Kaksikko on plagioinut surutta savolaisen kansanmuusikon tuotantoa jo vuosia. Iso H myöntää, että uran alussa nuoria räppäreitä kiinnosti enemmän bilettäminen kuin studiotyöskentely, joten omien sanoitusten tekemiseen ei ollut osaamista eikä aikaa. Kaikki Emma-gaalasta osoitteessa www.yle.fi/emmagaala [1]. [1] http://www.yle.fi/emmagaala
  • Paula Vesala (kuva: Yle)

    Shokkipaljastus! Paula Vesala myöntää: ”Koskaan en ole riviäkään kirjoittanut”

    PMMP:n Paula Vesala ja Mira Luoti myöntävät, että bändi on ollut laskelmointia alusta saakka. Biisien tekemiseen naiset eivät ole koskaan osallistuneet millään tavalla, paljastui Emma-gaalassa. Taloudellisen hyödyn toiveessa naiset suostuivat antamaan kasvot huonona pitämälleen musiikille. ”Vaadittiin osuuksia biiseistä, että pystytään nettoamaan”, Vesala tilittää. Naiskaksikko syrjäytti PMMP:tä edeltäneen epäonnisen poikaduon, joka on jäänyt täysin unholaan. Kaikki Emma-gaalasta osoitteessa www.yle.fi/emmagaala [1]. [1] http://www.yle.fi/emmagaala
  • Kuperseikkailu - Lataa laulut ilmaiseksi

    Askartele ikioma Kuperseikkailu-levy! Yle on tuottanut uutta musiikkia lasten ideoista. Päätimme joulunhengessä jakaa aineettoman *Kuperseikkailu-lahjan: *ilmainen, ladattava levy täynnä uutta musiikkia. Ihanaa joulunaikaa sekä riemukasta uutta vuotta 2014! 
Muualla Yle.fi:ssä