Kuka on kuvan kohteena?
John Storgårds, Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestari.
Missä kuva on otettu?
Lokakuussa 2010 Nürnbergin Meistersingerhallessa.
Milloin kuva on otettu?
Matkustin neljä päivää Helsingin kaupunginorkesterin mukana heidän Saksan kiertueellaan. Kuvasin orkesteria konserttiharjoitusten aikana monumentaalisessa saksalaisessa konserttisalissa. Päivät olivat työn täyteisiä. Puitteet konserttisaleissa olivat huikeat ja keikka-aikataulu erittäin tiukka. Esitykset ehdittiin harjoitella läpi aina vain kerran ennen saman illan esitystä. Vapaahetkinäkin hotelllihuoneista kantautui käytävälle vaimeana soitinten virittelyä ja treenausta.
Kerro kuvanottohetkestä. Millaisessa tilanteessa kuva on otettu?
Olin istahtanut katsomoon ja seurasin Storgårsin eleitä hänen ohjaillessaan orkesteria. Kuuntelin huumaantuneena, kuinka musiikki ympäröi minut, ja sai aistit herkistymään. Tarkkailin eri soittajia ja heidän liikkeitään kun he huojuivat puolelta toiselle. Näytti kuin he olisivat hiljaa tanssineet paikoillaan. Musiikki vyöryi eteenpäin kuin aallot hajotessaan kuohuen meren rantaan. Muistan hetken kauniina. Mieleni täyttyi kuvista ja tuntui kuin luonto olisi vahvasti läsnä. Orkesteri soitti Sibeliusta.
Mikä kuvasta tekee mielestäsi onnistuneen?
Kuvassa tapahtuu monta asiaa samanaikaisesti. Siinä on läsnä ääni ja hiljaisuus, jännite ja harmonia sekä mahtipontisuus ja rauha. Kapellimestari täyttää kuva-alan samoin kuin musiikki täyttää konserttisalin äärilaidasta toiseen. En osaa tulkita tai muistaa Storgårdsin eleen oikeaa merkitystä enää jälkikäteen, mutta minulle kuva kertoo jännittyneestä hetkestä ennen suurta purkausta. Koko orkesterin huomio on viritttynyt samaan pisteeseen.
Minkälaista tunnelmaa tavoittelit kuvalla?
Valitsin tämän kuvan muiden joukosta, koska kuulen siinä jännitteen ja voiman ja rauhan, joita oli läsnä myös musiikissa. En olisi osannut rajata tietoisesti kuvaa näin tiukasti. Sattumat ovat parhaita hetkiä.
Kommentit (0)