Kuka on kuvan kohteena?
Kuvassa on muusikko Pauli Hanhiniemi keväisessä yössä.
Missä kuva on otettu?
Kuva on otettu Paanajärven kylässä Vienan Karjalassa.
Milloin kuva on otettu?
Matkustin sekalaisen muusikoista ja taiteilijoista koostuneen ryhmän mukana Vienan Karjalassa keväällä 2012. Muusikot esiintyivät useissa paikoissa matkan aikana aina ihmisten kodeista konserttisaleihin ja pihamaihin. Kuva on otettu toukokuussa 2012, kun päivät sekoittuvat toisiinsa ja kelloon ei katsottu. Kaikki tapahtui aamuyön tunteina, siinä välissä, kun aurinko levähtää hetken taivaan rannan takana ennen seuraavaa päivää.
Kerro kuvanottohetkestä. Millaisessa tilanteessa kuva on otettu?
Otin kuvan aamuyöllä. Olimme menossa öiselle vierailulle ja odotimme vastausta hirsisen mökin sisältä. Valo oli mitä kaunein ja otin yhden kuvan Paulista odottamassa mökin edustalla. Päädyimme sisään taloon, meille tarjottiin teet ja Pauli päätyi soittamaan kitaraa. Kuvatessani halusin tallentaa kauniin valon ja merkillisen hetken. En suunnitellut vaan elin.
Mikä kuvasta tekee mielestäsi onnistuneen?
Kuvassa on samaa maagista tunnelmaa, jota koin kylässä ja matkaseurueessamme. Paulin kasvoilta näkyy jotain puhdasta ja riisuttua. Kuvat värit ovat kevätyön maalaamia ja sommitelma on pelkistetyn rauhallinen. En osaisi lavastaa tätä.
Kuvaan tiivistyy se tunnelma, jonka koin matkan aikana muusikoiden soittaessa ja laulaessa. Jotain slaavilaista melankoliaa, surun ja ilon sekoittumista, ristiriitaa, päällekkäisyyttä, itkun ja naurun vuorottelua, kauneutta ja rumuutta. Kylässä, joka ei yllä puhelinverkkoihin, saattoi solahtaa maailmaan jossa peiliin katsominen unohtui ja ihmisistä paljastui luonnollinen kauneus kaikkine likoineen ja ryppyineen. Olimme kenties jonkin aidon alkulähteillä.
Kuvassa ei ole rytmiä vaan tunnelmaa, jota musiikissakin usein arvostan. Kun kuulen koskettavan laulun, mietin miten voisin saada saman tunnelman ja intensiteetin valokuviini. Miten löytäisin omalla välineelläni kyvyn koskettaa toista ihmistä? Se on haaste.
Kuva näyttää Paulin eri tavalla kuin monet kuvat, joissa hän esittää musiikkia. Kuva kertoo kenties jotain muuta kuin vain esiintyvän taiteilijan, se kertoo myös ihmisestä sanoitusten takana. Kuvassa on jotain samanlaista tarinallisuutta, rosoisuutta ja arkisen kaunista kuten hänen musiikissaankin.
Matkan aikana arvostukseni muusikkoja kohtaan kasvoi. Huomasin olevani jopa vähän kateellinen musiikillisesti lahjakkaille ihmisille. He kantavat lahjakkuuttaan mukana aina minne tahansa menevät. He voivat tuottaa iloa ja kyyneleitä sekä jakaa tunnelmallisia hetkiä musiikin keinoin suoraan sydämestä sydämeen. Kuten nyt vaikkapa mummoille ja lapsille pienessä karjalaisessa kylässä. Se on taidetta.
Minkälaista tunnelmaa tavoittelit kuvalla?
Halusin tallentaa keväisen yön valon ja sen hetken johon sisältyi jotain taianomaista, odottavaa ja jollain tavalla epätodellisen elokuvallista.
Kommentit (0)