Ei, ei ja vielä kerran EI! En ole laihdutuskuurilla!

Jos olet päättänyt muuttaa elintapojasi terveempään suuntaan, varaudu kyynisiin ja latistaviin kommentteihin. Maatuskan mitoissaOlet itse tietysti paras kannustajasi ja pahin vastustajasi, mutta kyllä kanssasisaretkin osaavat.

Olen viimeisten kuukausien aikana saanut kuulla kaikenlaista.

Voi ei, ei oo totta, ootko sä lähteny mukaan ulkonäköpainehömppään?

Älä usko painoindeksilukuja, ne on terveysterrorismia.

Älä laihduta, sä oot ihanan naisellisen ja äidillisen muotoinen!

Miksi pitäisi nähdä nälkää? Elämä on siihen liian lyhyt!

Ethän sä ole lihava edes, höpöhöpö!

Aluksi jaksoin jokaiselle kertoa periaatteistani. Ei, en ole laihdutuskuurilla, vaan etsin loppuelämäksi pysyvää tapaa syödä ja liikkua. Sellaista, jonka kanssa pystyn elämään hyvinä ja huonoina aikoina, sellaista maltillista, hidasta, sitkeää ja rentoa tapaa.

Joo, mut ei sellaisesta ole hyötyä. Ei sellainen tehoa, kato sun täytyy jättää herkut pois ja hiilarit pois ja rasva pois ja alkoholi pois.

Vaan kun en jätä. En jätä jäätelöä, en hampurilaisia. En enää lähde ehdottomuuksiin mukaan. Mä kävelen paljon ja juoksen vähän.

Ei, älä rupea juoksemaan. Se ei sovi isotissisille naisille. Siinä menee polvet. Siinä menee nilkat. Se on ihmeniuhottajien hommaa.

Ei, ei mene polvet eikä nilkat, en tähtää kokonaisille enkä puolikkaille maratoneille. Haluan liikkua, koska olen oppinut pitämään liikkumisesta. Haluan oppia liikkumaan niin, että se tuntuu hyvältä. Ja edelleenkin kävely on se, mitä harrastan määrällisesti eniten. Kävely on alkanut tuntua järjettömän hyvältä. Ja juokseminen, sekin tuntuu hyvältä.

Jos se tuntuu hyvältä, siinä ei ole tarpeeksi tehoja. Sun pitää hikoilla rotsi märäksi ja haastaa itsesi kunnolla, muuten se on pelkkää sunnuntaitepastelua.

Ei, en lähde tuohonkaan. Haluan, että jokaisesta lenkistä jää pieni nälkä. Sellainen fiilis, että olisin jaksanut vielä vähän, olisin halunnut vielä muutaman sata metriä juosta. Ei verenmakua, ei palleakramppeja, ei rynnimistä naama punaisena.

Ja mä haluan syödä jäätelöä.

Jäätelölle on olemassa kevyitä vaihtoehtoja. Soseuta jäisiä mustaviinimarjoja ja banaania tehosekoittimessa ja syö sitä. Se on hyvää ja kylmää ja ihan yhtä hyvää.

Toi oli mun oma ääneni, oma keksintöni. Ja se on hyvää, ihan hyvää. Mutta ei se jäätelöä korvaa. Mä saan syödä jäätelöä, mulla on lupa syödä jäätelöä milloin ikinä haluan. Aikaisemmin kokeilin kieltäytymistä, ei toimi minulla. Tai siis toimii, mutta juuri väärinpäin. Jos kiellän jäätelön, ajattelen jäätelöä aamusta iltaan. Elämä tuntuu kurjalta jatkuvasti.

Viime viikon lopulla käytiin pojan kanssa vuokraamassa pari videota. Ostettiin samalla reissulla viikonloppukarkkia, isot pussit. Otin just sitä mitä mieli teki, fudgea ja lakua ja kaikkea. Ja juustonaksuja. Ja vielä pönikän sitä "pahinta mahdollista jäätelöä", Ben&Jerry´s kaloripommia. Koska teki turkasesti mieli.

Mentiin kotiin, purin ostokset kaappiin. Ruvettiin katsomaan elokuvaa, söin juustonaksuja ja karkkia just sen verran kun teki mieli. Kivaa oli ja hyvältä maistui.

Eilen laitoin tavaraa pakastimeen ja löysin sen "syntijäätelön" sieltä. Olin unohtanut koko jäätelön.

Näin voi minulle käydä vain siksi, että jäätelö on täysin sallittua. Siitä ei tule pakkomiellettä, se on vaan yks juttu. Yks juttu, jota tekee hetken mieli ja sitten se on ohi.

Tänä aamuna kahvilan täti kysyi minulta olenko laihtunut.

Olen.

 

kommentit

Olen aina syönyt terveellisesti ja harrastanut paljon liikuntaa. Kun sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan lihoin ja liikunnasta tuli epämiellyttävää, koska raajat tuntuivat painavan 100 kiloa. Kärsin tästä useita vuosia kunnes vaihdoin gluteenittomaan ruokavalioon ja päätin olla syömättä klo 20 jälkeen mitään. Laihduin yllättäen 10 kiloa, mutta ympäristön reaktiot olivat yllättäviä. Sen sijaan, että olisi oltu iloisia siitä, että sain itseni kuntoon ja elämästäni mielekkäämpää, sain kuulla mitä ikävämpiä kommentteja. Ihmiset olivat vakuuttuneita, että karppaan, syön laihdutuslääkkeitä tai että minulla on syöpä. Ilmeiseti ne, joilla on epäterveelliset elämäntavat, pitävät terveellistä elämäntapaa jonkilaisena "hihhulitouhuna".

>Miisa La, 2012-09-22 08:57

Minä aloitin elämäntaparemontin 5 viikkoa sitten ja siihen kuuluu kylläkin karppaaminen, mutta maltillisesti, eli syön kyllä aamuisin jälkiuunileipää ja viikonloppuisin karkkia ja punaviiniä. Perunaan tai pastaan en ole koskenut, mutta itsekin olen blogistin tapaan havainnut, että liian tiukka kieltäytyminen saa aikaan vain vastareaktion.

Pari tuttua on kauhistunut, kun olen kertonut karppaavani. He ajattelivat ilman muuta, että nyt sitten mätän surutta voita ja laardia kilokaupalla joka sapuskaan, mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ja pari ihmistä on katsonut minua vihjailevasti ja sanonut, että eikös siihen pitäisi lisätä myös jonkinlaista liikuntaa. En ollut vielä kerinnyt heille kertoa, että tottakai olen alkanut myös liikkua enemmän - olen yrittänyt tulkita heidän hieman pilkallista sävyään enkä oikein ymmärrä, mistä noissa kommenteissa on ollut kyse. Ehkä he vihjasivat, että laiska laihduttaja yrittää päästä helpolla ja "vain" karppaa? En tiedä.

Mutta tulosta on tullut ja se kannustaa, enkä pistä mitään painoa noiden vihjailijoiden sanoille.

>Karppi La, 2012-09-22 10:11

Tsemppiä Evelle ja kaikille jotka pyrkii pysyvällä tavalla korjaamaan syönti- ja liikunta tapojaan. Ei mullakaan ehdottomuudet toimi ja juoksu saa olla kivaa. Aina se sohvan pohjalla mussutuksen voittaa. Tai sen jälkeen on ansainnut paikan sohvan pohjalla.

Onko he jotka esittävät mitätöiviä kommentteja elämäntapamuutoksesta kateellisia siitä että toinen näyttää onnistuvan siinä? Yleensä terveellisemmät elämäntavat tuovat tullessaan myös painonpudotusta.

Josko jokainen tulisi tyytyväiseksi tavallaan. Hyvää syksyä!

>Kaija La, 2012-09-22 12:46

lisää kommentti

maatuskan mitoissa

Eve Mantu on maatuskan mitoissa

Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä