Lampaita säikyttelemässä

Onpa ollut hyvä kesä Maatuskalla.

Kurjat ilmat Suomessa, ystävän luona Englannissa vielä kurjemmat.

Mutta päähän ja rintakehän sisään on syttynyt semmoinen aurinko, joka ei sateessakaan sammu.

Maatuskasta on tullut juoksija. Tai, no, hölkkääjä, mutta sehän on juoksemista. Molemmat jalat ilmassa yhtä aikaa, you know. Ei menisi kävelykilpailuissa läpi Maatuskan askel.

V O I T T A J A F I I L I S !

Pystyn juoksemaan yhtäjaksoisesti 25 minuuttia.

Huomenna taas minuutin pidempään.

Olen vaivihkaa ja hitustakaan kärvistelemättä keventynyt neljä kiloa kesäkuukausien aikana.

VYÖTÄRÖSTÄ ON KADONNUT 9CM!

Olen tosi tyytyväinen siihen, että tämä lempeä ja hidas ja minulle uudenlainen ryhdistäytyminen tuottaa tulosta.

Englanninreissulla maistui fish&chips ja jäätelö. Miksi ei olisi maistunut, enhän ole ryhtynyt kieltokuurille. Pidin vain huolen siitä, että jokaisen jäätelön kaverina napaan katosi vähintään tuplaten mansikoita, vadelmia ja mustikoita. Upporasvaherkuttelun vastapainoksi tuoretta vihreetä iso läjä. Ja kas. Tässä ollaan. Neljä kiloa kevyempänä.

Tästä risteyksestä mun englantilaiskylässä tapahtunut juoksulenkkini lähti vasemmalle. Haccomben lammaslaitumilla riitti töllistelijöitä. Heiveröisimmät karitsat pakenivat emojensa kylkeen kiinni, kun hullu suomalainen puuskutti ohi rankkasateessa lotisevilla lenkkareillaan ja huuteli itselleen kannustushuutoja. Hyvä tyttö! Tässä sitä vaan mennään, perKELE!

Tässä vaiheessa haluaisin kiittää pururataa joustavuudesta ja lenkkareita tuesta. Ja Porin kaupunkia juoksuohjelmasta, joka tarjoaa voittajafiiliksiä joka päivä.