Ajattele itsellesi parempi elämä
Mikä on salaisuus?
Elämän suuri salaisuus on Rhonda Byrnen mukaan vetovoiman laki. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että samankaltaisuus vetää puoleensa – myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä seuraamuksia ja päinvastoin. Se, mitä eniten ajattelet tai mihin keskityt, toteutuu omassa elämässäsi. Ajatuksista tulee totta.
Kaikki alkoi tv-tuottajan omasta elämänkriisistä: Rhonda Byrne oli tehnyt töitä uupumukseen asti, menettänyt yllättäen isänsä, ja suhteet läheisiin ja työtovereihin olivat käymistilassa. Tyttärensä lahjoittaman yli 100-vuotiaan kirjavanhuksen myötä Byrnen elämässä sykähti käyntiin prosessi, joka opetti hänelle uuden elämäntavan ja nosti hänet maailmanmaineeseen salaisuus-nimisen elämänhallintamallin guruna.
Idea alitajunnan ja ajatusten voimasta ei ole uusi, mutta Byrne tv-ryhmineen sai asiasta aikaan ilmiön: he jäljittivät vuodesta 2006 alkaen vanhan viisauden historiaa sekä nykypäivän opettajia. Byrnen salaisuudesta syntyi ilmiö, jonka nimiin vannoo yhä useampi ympäri maailman. Byrne kirjoitti aiheesta myyntilistojen kärjessä pitkään keikkuneen kirjan The Secret.
Itse en ole lainkaan jenkkityylisen elämänopaskirjallisuuden kannattaja. Taloudellinen menestysajattelu kaikenkattavana autuuden tuojana ja henkisten ulottuvuuksien yksinkertaistukset saavat niskakarvani pystyyn.
Kuitenkin, vaikka Byrnen teos vaatiikin hieman suodatusta, salaisuudessa on jotakin ainutlaatuista. Se kuulostaa melkein liian yksinkertaiselta toimiakseen. Voiko elämä muka muuttua pelkän ajatuksen voimalla?
Magneettiset ajatukset
"Ihmisen vallitseva ajatus tai henkinen asenne on magneetti, ja koska vetovoiman lain mukaan samankaltaisuus vetää puoleensa, henkinen asenne vetää poikkeuksetta puoleensa olosuhteita, jotka vastaavat sen luonnetta."
Mitä? Siis kaikki vaikeudet, joita kohtaamme, ovat itseaiheutettuja?
Salaisuuden mukaan kaikki, mitä elämään saapuu, on sinne itse ajatuksilla vedetty. Näin pitkälle en kuitenkaan lähtisi alkuperäistä ajatusta seuraamaan. Elämä ei ole aina pelkkää naminamia. Esimerkiksi auto-onnettomuudet tai terveyden menetys eivät ole ajatuksista kiinni. Mutta selviytyminen niiden jälkeen on. Asiat, jotka tapahtuvat, muodostavat vain osan elämästämme. Se, miten niihin suhtaudumme, on ratkaiseva tekijä.
Joten jotakin perää vetovoiman laissa on: eikö suurin osa kokemistamme harmeista ole jatkumoa jollekin toiselle asialle tai sille, että olemme alustavasti jo pohjustaneet pettymyksiä ja tappioita ajatuksillamme ja usein myös teoillamme?
Byrnen oppien mukaan ihminen on kuin jättimäinen tv-lähetystorni, joka toimii tietyllä taajuudella. Lähetetyt taajuudet luovat elämämme. Jos haluamme nähdä erilaisia kuvia, vaihdamme kanavaa ja valitsemme jonkin toisen taajuuden. Mitä enemmän siis ajattelemme vikojamme ja puutteitamme, sitä enemmän säteilemme ympärillemme huonoa tuulta ja epäonnistumisen tunteita. Hyvillä, myönteisillä ajatuksilla, rakkaudella ja naurulla puolestaan vedämme lisää hyviä asioita ja menestystä elämäämme.
Alitajunta ja ajatusten suunta vievät elämää väkisin ajatusten pyrkimää päämäärää kohti. Ainoa, mitä ihmisen pitää tehdä, on pyytää ja uskoa siihen, että se toteutuu. Uskominen tarkoittaa sitä, että toimit, puhut ja ajattelet kuin olisit jo saavuttanut sen, mitä pyysit. Maailmankaikkeus toteuttaa pyyntösi puolestasi.
Alkuun koko juttu kuulosti ihan hömpältä! Että maailmankaikkeusko se sitten toteuttaa toiveet puolestani? Päätin kuitenkin kokeilla: Mietin ensin, miten haluaisin asioiden olevan, ja sitten aloin käyttäytyä kuin näin olisi jo tapahtunut.
Olen koko aikuiseloni repinyt stressiä kaikesta mahdollisesta. Nyt päätin uskoa siihen, että elämä kantaa ja järjestää asiat, vaikka en niin tiukasti pitäisikään huolta asioista, joille en voi tehdä konkreettisesti mitään. Kyyninen puoleni oli kokeilun suhteen erittäin epäilevä. Syyskuun loppuun mennessä stressitasoni oli oman kokemukseni mukaan kuitenkin laskenut ainakin puolella ja siitä huolimatta kaikki juoksevat asiat, taloutta ja uusia työsopimuksia myöten, olivat reilassa.
Ajattele sitä, mitä haluat - älä sitä, mitä et halua!
Yleensä on helpompi ajatella sitä, mitä ei halua, kuin sitä, mitä todella haluaa. Ajatukset lähtevät helposti askartelemaan kauhuskenaarioiden parissa tai kiertämään kehää ikävien asioiden ympärillä.
Salaisuus-ajattelun tärkein lähtökohta on kuitenkin tämä: "Vetovoiman laki ei ymmärrä kieltosanoja eikä erota hyviä asioita pahoista. Se vastaanottaa ajatuksesi ja antaa sinulle juuri sitä, mitä ajattelet."
Jos keskität kaiken energiasi ja voimasi ikäviin ajatuksiin, ne alkavat vetää ikäviä tapahtumia puoleensa. Samoin tapahtuu jokaiselle negaation kautta tehdylle toiveelle. Jos esimerkiksi ajattelet, että ”toivottavasti rakkaani ei petä minua”, vetovoiman laki kuulee sen toisin. Silloin pyydät itse asiassa, että ”toivottavasti hän ja kaikki muutkin pettävät minut”.
Odotukset ovat tehokkaasti puoleensa vetävä voima. Salaisuus lähtee siitä, että ajatuksista tulee totta. Mutta on mahdotonta tuntea kielteisiä tunteita ja ajatella samalla myönteisiä ajatuksia. Keskity siis siihen, mitä haluat! Tunne niitä tunteita, joita toiveen toteutuessa tuntisit. Jos esimerkiksi tahdot laihtua, älä keskity laihduttamiseen, vaan ihannepainoosi ja siihen, mitä tunteita se sinussa herättää. Kutsu toteutunut toiveesi luoksesi.
Hallitsemalla ajatuksesi voit tehdä itsestäsi juuri sellaisen, kun olet aina halunnut olla, ja saada elämääsi juuri ne asiat, joita olet aina toivonut. Tämänhetkiset ajatukset luovat tulevan elämäsi, sillä se, mihin keskityt, toteutuu.
Ajatusten kontrollointi ei ollut ollenkaan niin helppoa kuin luulin, mutta totuin tapaan nopeasti. Turhalla suremisella ja ongelmien veivaamisella pilaa vain oman päivänsä, joten itsepintaisesti käänsin kesän aikana jokaisen turhan huonon ajatuksen ainakin varovaisen toiveikkaaksi, jos en parempaan pystynyt.
Joutuessani pohtimaan koko ajan vain niin sanottuja parhaita toteutumisoptioita, ne alkoivat myös toteuttaa itseään: huonoja vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Minusta tuli ehdoton optimisti. Lopetin myös tietoisesti murehtimisen muutamasta ylimääräisestä kilostani ja sanoin itselleni aina ulos lähtiessäni, että näytänpä hyvältä tänään. Loppukesästä tunsin itseni aivan ylenpalttisen onnelliseksi vailla mitään erityistä syytä.
Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa?
Rhonda Byrne varmasti repisi pelihousunsa moisesta sananlaskusta! Suomalaiset on opetettu uskomaan, että kaikilla asioilla on nurja puoli. Mutta hyviä asioita kuuluu tapahtua meille jokaiselle. Ja niitä tapahtuu, jos annamme niiden tapahtua.
Saiko salaisuus siis muutoksia aikaan elämässäni? Sai – rentouduin ja aloin aidosti uskoa, että elämä kantaa jatkuvasti siitä stressaamattakin. Olen nyt yleisesti ottaen paljon paremmalla tuulella ja itsetuntonikin on kohonnut. Ja kun pelko ei enää estänyt uskoa, myös pitkäaikainen haaveeni toteutui.
Vuosikausia olen puhunut ystävilleni kuinka ihanaa olisi asua vuosi Espanjassa. Mutta aina on ollut työ ja opinnot ja asuntolaina ja niin monta muuta syytä, joiden vuoksi en ole uskonut itsekään, että pystyisin tai uskaltaisin lähteä. Viime keväänä vaihdoin ajatuksissani mutkujen ja sitkujen paikalle ”kun”, ”nyt” ja ”syksyllä”. Päätin, että lähden. Ja kas kummaa, asiat järjestyivät! Yksi kerrallaan jokainen pieni yksityiskohta taipui tahtooni aivan itsestään.
Syksyn lähentyessä mieleeni yritti hiipiä suomalaisiin istutettu peruskielteisyys: ”Tämä ei voi mennä näin helposti, tässä on oltava jotain vialla...”. Mutta kun nyt istun terassillani Ciudad Quesadan pimenevässä yössä, tajuan, että minä ajatuksineni olen ollut itseni suurin vihollinen.
Toki tämä kaikki voi olla pelkkää hyvää sattumaakin. Mutta epäilen.
kommentit
Paljon elämänoppaita lukeneena, kuunnelleena ja miettineenä, tämän sinänsä hyväntuntoisen opin kohdalla, tulee mieleen kaksi sanaa: epärealistiset odotukset.
Kaikki liian hyvää ollakseen totta -tunteet. Intuitio siitä, että jollekin voi käydä tosi huonosti, jos hän alkaa uskoa vaikkapa nyt tähän ajatuksen voimaan.
Kaikkea pitää epäillä, sillä mikään ei ole täydellistä, kaikkeen sisältyy riskejä ja yhtä totuutta ei ole.
Vaikutan ehkä epäluuloiselta, mutta joskus on syytä olla varovainen. Ihmisillä on tapana heittäytyä täysillä uskomiinsa asioihin, eikä siitä aina seuraa todellakaan vain hyvää. Siis kaikella on puolensa, kaikilla asioilla vähintään kaksi puolta ja kuullakin pimeä puolensa.
Keskitysleirillä asenne on viimeinen ja ainoa minkä voit itse valita!
Jos uskot, että sinun on parasta ajatella kuvaamallasi tavalla tee se. Minun kokemukseni ovat pitkälle sen suuntaisia, että sen saat, mitä olet. Olenko sitten aina ja joka tilanteessa se, mitä halusisin, on kokonaan eri asia. Jos pelkään pettymyksiä, olen pelko. Ja niitä sitten saankin.
Sanot, että mikään ei ole täydellistä. Minä uskon, että kaikki on täydellistä. Se ei tarkoita esimerkiksi sitä, että kaikki aina tuntuisi aina kivalta.
Paljon elämänoppaita lukeneena, kuunnelleena ja miettineenä, tämän sinänsä hyväntuntoisen opin kohdalla, tulee mieleen kaksi sanaa: epärealistiset odotukset.
Kaikki liian hyvää ollakseen totta -tunteet. Intuitio siitä, että jollekin voi käydä tosi huonosti, jos hän alkaa uskoa vaikkapa nyt tähän ajatuksen voimaan.
Kaikkea pitää epäillä, sillä mikään ei ole täydellistä, kaikkeen sisältyy riskejä ja yhtä totuutta ei ole.
Vaikutan ehkä epäluuloiselta, mutta joskus on syytä olla varovainen. Ihmisillä on tapana heittäytyä täysillä uskomiinsa asioihin, eikä siitä aina seuraa todellakaan vain hyvää. Siis kaikella on puolensa, kaikilla asioilla vähintään kaksi puolta ja kuullakin pimeä puolensa.
No oli kyllä niin äärimmäisen suomalainen kommentti,että oksat pois. Ei kai kukaan nyt lottovoittoa saa pelkällä ajatuksella,mutta paljon muuhun voi vaikuttaa.
Voihan jestas. Eihän tuossa "salaisuudessa" ole mistään salaisuudesta kysymys vaan siitä minkä kaikki ovat tienneet aina ja joka on jo moneen kertaan todettu, ja se on se että tyytyväisyys poikii tyytyväisyyttä ja kaiken avain ovat omat odotusarvomme. Totta kai kaikesta tulee vaikeaa jos ajattelemme jo etukäteen että se on vaikeaa. Mutta on typerää kuvitella että kun ajattelemme onnistuvamme jossakin niin se sitten automaattisesti onnistuu.
En usko lainkaan tällaisen ylipositiivuus hömppään, jolla ihmisen elämä ja maailma pelastuu. Ei todellakaan pelastu vaan siihen tarvitaan oikeita tekoja, jotka voivat silti olla pitkässä juoksussa vääriä lopulta, mutta entä sitten?
Itse suosittelen jokaiselle luopumista "mutta, että, jos"-tyyppisistä ajatuksista, joissa vain kierretään kehää.
Kaikki vaikeudet eivät todellakaan ole itseaiheutettuja, koko ajatus on harhainen, sairas ja täysin epäloogisen typerä.
Toisaalta "salaisuus" on naisen kirjoittama joten ei ihmekkään...kovin on epäloogista maagista ajattelua.
Ilmeisesti Rhonda Byrnes sai myytyä omia kirjojaan tarpeeksi ja löysi sen ja rahan avulla paremman elämän.
Nyt sitten mainostaa että ihmiset ostaisi sen kirjoja jotta hän saisi paremman elämän kun laukoo totuuksia muulle maailmalle. Varmaan Afrikkalaiset nälkää ja vettä tarvitsevat noudatavat hänen neuvojaan ja pian on elämä parempi.
Taas tätä aivopesua että antakaa mulle rahaa niin elämänne on parempi.
Mielenkiintoista artikkelissa on, että posiitivisen ajattelun tärkeä tulos on muttaa (ainakin toistaiseksi) pois Suomesta.
Pois negatiivisista ajatuksista ja vihamielisista asenteista!
Kyseinen mielen hallinnan tekniikka on sinänsä hyvä ja oikea! Tosin se vahvistaa minuuden vapauden illuusion kuplaa, joka haluaa erottaa pahan/huonon minän tunteista, ajatuksista ja toiminnoista.
Ei siis riitä että ajattelee positiivisesti vaan näiden ajatusten tulisi olla vielä eettisesti ja moraalisesti mahdollisimman oikeita, ts. hyveellisiä! Onnellisuutta positiivisten ajatusten kautta tavoitteleva voi hänkin pitkällä aika välillä illuusion syövereissä syödä "tajuamattaan" maan jalkojensa alta.
Täytyy muistaa, että psykologin intressi on poistaa ongelmat yksilön päämäärien edestä. Tällöin ei ratkota kollektiivisesti kestämättömiä ja huonoja ratkaisuja ihmisten mielistä pois (muuta kuin sattumalta).
Nähtäväksi jää, onko mm. markkintaloudellinen järjestelmä tällainen onnellisuuden illuusiota vahvistava tekijä, mutta joka lopulta ikään kuin sattumalta syö onnellisuuden ehtojen syvimmät rakenteet sekä onnellisten että onnettomienkin alta? Silloin positiivisia ajatuksia viljelevät kirjat kuolevat omaan eetittömyyteensä. Ilman holistista, kokonaisvaltaisesti onnellisuuden tekijöitä huomioon ottavaa lähtökohtaa tällaisessa kirjassa lepää tuhon siemen, jos ei itselle niin ainakin jälki polville!
Tämä kohta taisi olla tärkein: "Turhalla suremisella ja ongelmien veivaamisella pilaa vain oman päivänsä, joten itsepintaisesti käänsin kesän aikana jokaisen turhan huonon ajatuksen ainakin varovaisen toiveikkaaksi, jos en parempaan pystynyt."
Olen itse ollut koko elämäni pikku pessimisti. Jossain vaiheessa kokeilin muutamiakin positiivisen ajattelun metodeja - vähän niinkuin väkisin. En tainnu olla tuolloin vielä "valmis". Viimeisen vuoden aikana olen kääntänyt kelkkaani, pikkuhiljaa, tavallaan huomaamattanikin. Myös optimistimieheni ystävällisestä painostuksesta.
Kyllä elämä on keveämpää, kun lempästi työntää negatiivisimmat ajatukset syrjään. Ei edes päästä niitä kokonaan päätä valtaamaan. Joskus tosin vieläkin aivan turhaan mietin, mitä jos, ja kyllä tässä vielä huonosti käy, mutta olen jo täysin sisäistänyt ajatuksen, että se jos mikä on ajan hukkaa.
Mielellämmehän me luomme oman todellisuudemme. :)
Kannattaa katsoa tuo The Secret elokuva, vaikka siinä onkin tietynlaista jenkkimaustetta, mutta poimia sieltä se keskeinen sanoma.
Yksi paatunut optimisti täten ilmoittautuu. Lukijat suhtautunevat kertomukseeni karkeasti ottaen kahdella tavalla perusluonteensa mukaisesti. 1: No voi ressukkaa, elää haavemaailmassa eikä näe todellista tilannettaan! Tai 2: Kas, joku toinenkin on keksinyt, mikä on elämässä tärkeintä!
Objektiivisesti katsoen tilanteessani ei ole hurraamista, on ollut työttömyyttä, läheisten menetyksiä ja kaikkea sellaista, ikuinen taloudellinen epävarmuus. Mutta elämä, se on koko ajan niin mielenkiintoista. Pysyvän työpaikan puute estää kangistumasta kaavoihin. Eloonjäämistaisto saa aikaan sen, että elämä myös maistuu elämältä. En käy etelänmatkoilla, en shoppaile muotivaatteita, ja tukkakin on pitkä vain siksi, ettei ole varaa kampaajaan. Mutta en myöskään kaipaa mitään tuollaista. Ilon aiheeksi riittää se, että aurinko paistaa, että minulla on mukava poika, tai että pidän hymyilevästä peilikuvastani. Kun ei ole töitä, iloitsen vapaa-ajasta. Kun on töitä, iloitsen siitä, että voin ostaa vähän parempaa juustoa ja pojalle talvikengät. Kaiken mitä olen hankkinut, tiedän itse ansainneeni ja se antaa mahtavan voiman tunteen: minä pärjään!
Lopuksi vielä yksi konkreettinen esimerkki positiivisen ajattelun voimasta. Olet lähdössä töihin ja on kiire. Jos ajattelet, että "voi ei nyt mä myöhästyn", se häiritsee keskittymistäsi, aiheuttaa tyhjäkäyntiä ja hidastaa reaktioitasi juuri sen verran, että todellakin myöhästyt. Jos taas ajattelet töihin lähtöä positiivisesti, "vaatteet päälle, avaimet mukaan ja menoksi" - niin jokainen liikkeesi saa ajatuksesi voimasta sen verran lisäpotkua, että ehdit kuin ehditkin. Näin se vain on!
Niinpä niin. Tässähän on amerikkalaisen yltiöindividulistisen ja uusliberalistisen ajattelun tuote: "Jokainen on oman onnensa seppä. Ja kun tarpeeksi yrittää (vaikka vain ajatella), niin jokainen voi menestyä. Ryysyistä rikkauksiin."
Tätähän voitaisiin soveltaa mm. nälänhädästä kärsivissä maissa: "Ajatelkaa vain ruokaa joka päivä, niin jossain vaiheessa se lautanen pläjähtää siihen eteen kuin manulle illallinen." Tai sodasta kärsiviä käsketään ajattelemaan vain rauhaa riittävän aktiivisesti, niin ei aikaakaan kun rauha jo koittaa.
Totta on, ettei negatiivinen ajattelu johda sen paremmin hyvään, ja positiivinen ajattelu varmaan pitää stressitasoa alhaisena. Mutta on täysin idioottimaista idealismia kuvitella, että ajatusten voimalla ratkaistaan elämän ongelmat.
Siksi toisekseen, tuossa magneettianalogisassa on looginen virhe: samanmerkkiset navat karkoittavat toisiaan, siis positiivinen napa karkoittaa positiivista, negatiivinen negatiivista. Näin ollen, jos tämä "salaisuus" toimisi kuin magneetti, niin silloinhan pitäisi ajatella negatiivisia asioita, jos haluaa positiivisten asioiden tulevan omalle kohdalle.
Totta on, ettei negatiivinen ajattelu johda sen paremmin hyvään, ja positiivinen ajattelu varmaan pitää stressitasoa alhaisena. Mutta on täysin idioottimaista idealismia kuvitella, että ajatusten voimalla ratkaistaan elämän ongelmat.
Siksi toisekseen, tuossa magneettianalogisassa on looginen virhe: samanmerkkiset navat karkoittavat toisiaan, siis positiivinen napa karkoittaa positiivista, negatiivinen negatiivista. Näin ollen, jos tämä "salaisuus" toimisi kuin magneetti, niin silloinhan pitäisi ajatella negatiivisia asioita, jos haluaa positiivisten asioiden tulevan omalle kohdalle.[/quote]
Noh, ehkä on väärin ajatella "magneettia". Itse mieluummin ajattelen niin, että samoilla ajatuksilla on sama taajuus. Taajuuksien yhdistyessä se vahvistuu ja jossain vaiheessa tulet herkemmäksi taajuudelle. Huomaat asioita ja ihmisiä, jotka ovat samalla taajuudella. Tähänhän tuo Master Mind- ajatuskin perustuu. Vuosia teoriaa kokeilleena voin todeta, että ainakin omassa elämässäni kelkka on kääntynyt rajusti ja ajattelemalla hyviä juttuja niitä alkaa tapahtua kuin taikaiskusta. Ja ihan puun takaa. En usko, että on kenellekään haittaa siitä, että kokee elämänlaatunsa parantuneen. Kokemukset ovat aina hyvin subjektiivisia ja onnistumiset tuovat aina iloa, jos ei itse ole niin "pihalla", että jää huomaamatta omat onnistumiset. Ja stressin lieventyessä terveys kohenee...verenpaineeni asettui oltuaan vuosia koholla. Terveyden kohentuessa on kyllä aivan pöllöpäistä, jos kokee olevansa jotenkin huonommassa jamassa. Kukin taaplaa tyylillään, käymässä täällä vain ollaan.
Ja ei ole tarkoitus ratkaista ongelmia (ainakaan minulla) vaan lakata pitämästä niitä ongelmina, pikemminkin elämän heittäminä haasteina. Aloita omasta elämästäsi, pian huomaat, että jotain kyllä todella tapahtuu...
Afrikan nälänhätä olisi jo monta kertaa hoidettu eurooppalaisten masennuksen hoitoon käytettävillä rahoilla.
Täällä on vaikeaa olla positiivinen, joku on aina odottamassa milloinka hymy hyytyy ja matto vedetään jalkojen alta. Hyvä että on ihmisiä jotka jaksavat yrittää olla iloisia ongelmista huolimatta. Valitus on todellakin aivan turhaa ja syö vain omat ja toisten energian.
Afrikan nälänhätä olisi jo monta kertaa hoidettu Eurooppalaisten masennuksen hoitoon käytettävillä varoilla. Täällä on vaikeaa olla onnellinen kun joku aina odottaa että milloinka se hymy hyytyy ja matto vedetään jalkojen alta. Yritystä parempaan elämään pidetään teeskentelynä ja ihmisiä jotka yrittävät hyvissä mielin selvitä ongelmistaan vähintäänkin narsisteina.
Sitä vain eräänä päivänä huomaa että eipä ne negatiiviset ihmiset ole saaneet paljoakaan aikaiseksi elämässään. Eikä ihme, valitus imee omat ja toisten energiat.
Valitus on itsekästä.
Summa summarum, näyttäisi mielipiteiden mukaan siltä, että ajattelemalla positiivisesti parannetaan omaa henkistä tilaa ja samalla käyttäytymällä näin voidaan vaikuttaa kanssa ihmisten mielentilakokemuksiin omalla esimerkillä ja poistattaa neuroottisuutta yhteiskunnasta.
Toisaalta taas globaali informaatioviestintä tuo läheltä ja kaukaa esille todellisia ongelmia, jotka olisi ensisijaisesti korjattava. Keskittymällä vain ajattelemaan positiivisesti väistämättä joutuu elämässään tilanteeseen, jossa egoistisesti sivuutetaan nuo ongelmat eikä katsota nokkaansa pitemmälle - yksilön tunteet elävät defensiivisessä kuplassa tai on muutoin vain kovin tunteeton ja nihilisti. Eikö tämä jos jokin ole itsekästä, vastuutonta ja moraalitonta asennetta? Jos valtio koostuu tällaisista kansalaisista, tekeekö demokratiallakaan mitään? Tai miten tällainen yksilö elää lastensa kanssa; jos nyt toimittaisiin johdonmukaisesti, lopulta hän käyttää lapsiaankin raaka-aineena omien positiivisten tunteiden ylläpitämiseksi. Rakkautta rajojen sisäpuolella -logiikka ei toimi. Siitä ei ole maailman rakenteita ehjänä pitäväksi yleiseksi laiksi!
Positiivisesti siis pitää ajatella, se on yksilön hyvinvoinnin yksi edellytyksistä. Mutta se ei saa olla ristiriidassa eikä esteenä toisen tai kollektiivisen edun kanssa, koska kollektiivinen ristiriita särkee aina rakenteet yksilön mielihyvän ympäriltä, ennemmin tai myöhemmin! Semmosta...
Hmm. Tämäpä oli erikoinen tulkinta: "Tai miten tällainen yksilö elää lastensa kanssa; jos nyt toimittaisiin johdonmukaisesti, lopulta hän käyttää lapsiaankin raaka-aineena omien positiivisten tunteiden ylläpitämiseksi."
Kun olen alkanut tietoisesti keskittyä näkemään hyvää ja kiittämään elämässäni olevasta hyvästä ja kauniista (joka on muuten Byrnen kirjan yksi lähestymistapa), se koskee myös lapsiani ja puolisoani. Joskus sanon ajatukseni ääneen mutta useinkaan en. Silloin ne toivon mukaan heijastuvat käytöksestäni.Olen opetellut näkemään mahdollisimman paljon heissä olevaa hyvää ja korostamaan sitä mielessäni. Erityisen tärkeää tämä on siksi, että toisen lapsen (nuoren) kanssa on ollut isoja murheita, jotka ovat johtaneet jatkuvaan huolehtimiseen, ikäviin ajatuksiin ja siihen että olen ollut koko ajan varuillani, että mitä seuraavaksi. Olin ikäänkuin valpastunut varautumaan joka tapauksessa tuleviin negatiivisiin asioihin.
Nyt kun muutin ajatteluani tietoisesti ja keskityn kaaoksen keskellä olevaan hyvään, se hyvä tuntuu lisääntyvän. Nuori heijastaa ihmeellisesti sitä mitä minun mielessäni liikkuu. Karkeasti se tässä kohtaa tuntuu menevän seuraavasti. Mitä enemmän huolehdin ja suhtaudun negatiivisin odotuksin, sitä enemmän hän myös tuottaa huolenaihetta ja menee negatiivisen suuntaan. Mitä enemmän näen hänessä olevaa hyvää, sitä enemmän hänen tekemisissään on oikeasti hyvää. Minun ajatukseni näkyvät siinä, miten suhtaudun häneen ja hän kyllä tuntuu tunnistavan sen.
Toki hoidamme koko ajan niitä ikäviä juttuja, mutta elämä ei pyöri enää vain sen ikävän ympärillä.
Onko nuori tässä sitten raaka-ainetta, kun hänenkin elämänsä menee myönteiseen suuntaan? Kumminkin molempien mieli on myönteisempi ja elämä ja arki parempaa.
En toki halua ryhtyä onnellisuuden latistajaksikaan :)! On erittäin tärkeää että jokainen voi kokea elämänsä maksimaalisen mielekkääksi; Olennaista onkin, että yhteisönä kun elämme niin jokaisella olisi siihen oikeus ja mahdollisuus. Kun yksilöt kokevat arkikokemuksien kautta merkityksellisiä elämyksiä, he kokevat ne hyvin yksilöllisesti ja tavat ovat mitä moninaisimpia. Mutta suurin ongelma on se, että yksilöiden elämän mielekkyyden EHDOT ovat toisilla rakentuneet kollektiivisesti kestävistä aineksista ja toisilla kollektiivia enemmän tai vähemmän hajoittavista aineksista; jos yksilön onnellisuuden ehdot ovat luonteeltaan kollektiivista tasapainoa hajoittavia käytänteitä ja asenteita, silloin tällaisen yksilön onnellisuus on illusiivinen, herkästi hajoava ja ympäristöä "tuhoava"!
Kollektiivista tasapainoa rikkovia voimia voisivat olla mm. oman fyysisen sekä henkisen terveyden laiminlyönti, toiselle yksilölle fyysisten tai henkisten pahoinvointien aiheuttaminen (ongelmallinen?), ympäristön rakenteiden (instituutioiden) ja luonnon kestävyyden laiminlyönti; esim. kilpailu ja ahneus eivät todellakaan tue kestävää kollektiivista olemassaoloa!
Jos onnellinen ihminen hajottavista aineksista huolimatta ei koe ongelmana tuntea, ajatella ja toimia kollektiivista kestävyyttä rikkovalla tavalla (välttämättä hän ei aina tiedä toimintansa seurauksia), silloin onnellisuus perustuu puhtaalle illuusiolle, jonka takeena on vain aidon informaation ja moraalin puute. Samoin tällainen yksilö kuuluu joukkoon, jolle on ominaista vääjäämättä tuhota oma onnellisuuden alusta! Länsimainen liberaali koulutusjärjestelmä valitettavasti tukee tällaisten yksilöiden kasvattamista!
Tällainen asenne ei ole vienyt ainakaan minulta myönteisyyden asennetta, eikä neuroottisuuteni ole onneni esteenä! :)
Tämä metodi auttaa ihan varmasti. Nuorena olin jonkin sortin pessimisti kotioloista johtuen. Olen muuttanut ajatteluani pikku hiljaa yllä kerrottuun tapaan ja maailma on muuttunut minulle paljon paremmaksi paikaksi. Stressi on poistunut, työt ovat maistuneet paremmilta ja niitä on tullut enemmän. Suhde miesystävään on tuntunut vuosi vuodelta antoisammalta. Onhan tämä vaatinut ponnisteluja ja jatkuvaa ajattelun kehittämistä, mutta kyllä on kannattanut. Voin nyt antaa lapselleni paljon paremmat eväät elämään, kuin mihin kotikasvatukseni perusteella olisin pystynyt.
Vastuu ... Yhteiskuntavastuu ... Se tästä asiasta puuttuu ... Olemme jokainen vastuussa myös siitä, millainen yhteiskuntamme on ja mihin suuntaan se kehittyy.
USA:sta voimme nähdä, mihin yksilökeskeinen elämä ja kaiken yksityistäminen on johtanut.
Vain joitakin esimerkkejä:
Maan infrastruktuuri (= perusrakenteet eli esim. tiet, sillat, sähkö- ja viemäriverkostot, terveydenhoito, bussit, jne.) ovat huonossa kunnossa, koska niitä ei ole varaa kunnostaa. Niistä vastaavat yksityiset firmat, joiden rahat ja resurssit eivät riitä. Ahneus on syönyt pääomat. Perusrakenteiden hoito ei kuulu valtiolle maan järjestelmän mukaan.
Yhdysvaltain valtion velka saavutti 2011 lokakuussa 14 300 miljardia dollaria.
Kuvassa velka 100 dollarin seteleinä:
Mitä, jos kaikki maat eläisivät näin?
Varakkain prosentti, 1 %, amerikkalaisista omistaa enemmän kuin varattomin 90 prosenttia yhteensä.
Yli 50 miljoonaa amerikkalaista on joka päivä pakotettu hakemaan ruoka-apua selvitäkseen hengissä.
USA:n rikollisuustilastoja ja muitakin tilastoja löytyy täältä:
http://www.nationmaster.com/index.php
Jenkit ovat maailman sotaisin kansa ja myyvät aseita muille valtioille ylivoimaisesti eniten. Myös heidän "puolustus"-budjettinsa on suurempi kuin koko muun maailman puolustusbudjetit yhteensä.
Naisasiaa:
Kotirouva-malli ei ole hyvä kenellekään. Se ei ole hyvä aikuisen, naisen, ihmisen malli lapsille, ei tytöille, eikä pojille.
USA:n äänestysprosentit ovat 50 %:n luokkaa.
USA:a ei turhaan kutsuta maailmantalouden loiseksi.
On melkoista resurssien haaskausta antaa eliitin elää muiden työllä. Yhteiskunta jossa merkittävä osa “parhaimmistosta” ei tee mitään, ei myöskään tule kehittymään minnekään.
Tämäkö on “demokratian ja vapauden mallimaa”?
Pohdi hetki, ketkä vastuun kantavat ja missä muodossa?
Vastuu ... Yhteiskuntavastuu ... Se tästä asiasta puuttuu ... Olemme jokainen vastuussa myös siitä, millainen yhteiskuntamme on ja mihin suuntaan se kehittyy.
USA:sta voimme nähdä, mihin yksilökeskeinen elämä ja kaiken yksityistäminen on johtanut.
Esimerkkejä:
Maan infrastruktuuri (= perusrakenteet eli esim. tiet, sillat, sähkö- ja viemäriverkostot, terveydenhoito, bussit, jne.) ovat huonossa kunnossa, koska niitä ei ole varaa kunnostaa. Niistä vastaavat yksityiset firmat, joiden rahat ja resurssit eivät riitä. Ahneus on syönyt pääomat. Perusrakenteiden hoito ei kuulu valtiolle maan järjestelmän mukaan.
Yhdysvaltain valtion velka saavutti 2011 lokakuussa 14 300 miljardia dollaria.
Kuvassa velka 100 dollarin seteleinä:
Mitä, jos kaikki maat eläisivät näin?
Varakkain prosentti, 1 %, amerikkalaisista omistaa enemmän kuin varattomin 90 prosenttia yhteensä.
Yli 50 miljoonaa amerikkalaista on joka päivä pakotettu hakemaan ruoka-apua selvitäkseen hengissä.
USA:n rikollisuustilastoja ja muitakin tilastoja löytyy täältä:
http://www.nationmaster.com/index.php
Jenkit ovat maailman sotaisin kansa ja myyvät aseita muille valtioille ylivoimaisesti eniten. Myös heidän "puolustus"-budjettinsa on suurempi kuin koko muun maailman puolustusbudjetit yhteensä.
Naisasiaa:
Kotirouva-malli ei ole hyvä kenellekään. Se ei ole hyvä aikuisen, naisen, ihmisen malli lapsille, ei tytöille, eikä pojille.
USA:n äänestysprosentit ovat 50 %:n luokkaa.
USA:a ei turhaan kutsuta maailmantalouden loiseksi.
On melkoista resurssien haaskausta antaa eliitin elää muiden työllä. Yhteiskunta jossa merkittävä osa “parhaimmistosta” ei tee mitään, ei myöskään tule kehittymään minnekään.
Tämäkö on “demokratian ja vapauden mallimaa”? Pohdi hetki, ketkä vastuun kantavat ja missä muodossa?
Olen ollut positiivinen aina. Uskonut aina parempaan huomiseen. Kunnes menetin vajaassa vuodessa kaiken oikeasti tärkeän elämässä mm kyvyn kävellä edes 30 min, kotini, minulle tärkein ihminen sairastui erittäin vakavasti, kyvyn tehdä työtä, mahdollisuuden saada lapsen yms. Luin muutaman sivun tästä kohutusta kirjasta ja se riitti. Tämä kirja on niille joilla on pieniä ongelmia.
minulla sarahti korvaan tuo jenkkityylinen elamanopas kirjallisuden niskavillojen kohottaminen.
Olisko niin etta kaikisa kirjoissa , uskonnolliset selfhhelp oppikirjat tiedekirjat, yritetaan selittaa sama asia eri sanoin ja metaforein.
Ja ehka viisas tajuaa taman jolloin on sama mita lukee kun on asenne kohdallaan.
Nehan on kirjotettu , ei siksi ettei niiden sanomaa tiedettais - tai niille jotka ei asiaa tieda, vaan muistutukseksi etta nain se vaan on.
Omalla kohdalla täysin totta, mitä uskot se kyllä tapahtuu.. Totuus mikä vaan unohtuu välillä.
HUOMIO HUOMIO, te kaikki pessimistit ja epäilijät! Kannattaa todellakin tutustua psykiatrien ym. alan AMMATTILAISTEN kirjoittamiin kirjoihin siitä miten ihmismieli toimii. Ja miettiä sitten asiaa uudestaan. Meillä kaikilla kun sattuu olemaan se kuuluisa ALITAJUNTA. Ja alitajunta toimii juuri kuten viestiketjun aloittaja on kertonut. Paljon eri asiantuntijoiden kirjallisuutta ja tutkimuksia lukeneena olen ymmärtänyt, että kaikki puhuvat samasta asiasta, mutta eri sanoin, riippuen kirjoittajan persoonasta ja ammatillisesta taustasta. Itse olen kääntänyt elämäni suunnan jyrkästä alamäestä jyrkkään ylämäkeen sisäistettyäni tämän alitajunta-asian. Ja "huipulla" on pysytelty, huippu tarkoittaa kohdallani henkistä hyvinvointia ja onnellisuutta. Toki pienet alamäet kuuluvat normaaliin elämään. Olet kuitenkin sitä mitä ajattelet. TÄMÄ POSITIIVINEN AJATTELUMALLI EI POISTA KAIKKIA IKÄVIÄ ASIOITA, NEHÄN KUULUVAT ELÄMÄÄN, VAAN SE AUTTAA NÄKEMÄÄN NE ERI VALOSSA!! Miksi ajatella negatiivisesti, kun voi samantien ajatella positiivisesti, onhan se paljon kivempaakin! :) On työlästä muuttaa negatiiviseksi urautuneita ajatusmalleja, mutta se on todella mahdollista. Alku on tahmeaa, mutta sitten se alkaa todella toimia ja siitä tulee tapa. Ja se jos mikä kannustaa jatkamaan. Positiiviset ihmiset levittävät ympärilleen ihmeellistä sisäistä valoa. Ei kukaan valittajan seurassa viihdy, ainakaan kovin kauaa... Voin suoraan sanoa entisenä pessimistinä, etten tiennyt näin suurta onnea olevan olemassakaan ennen kuin minusta tuli optimisti. Viestini on: lukekaa hyvät ihmiset kirjallisuutta monipuolisesti, älkääkä tyrmätkö asiaa vain omien negatiivisten ajattelumallien pohjalta!!!!
LISÄYS EDELLISEEN: Jos jotakin pessimistiä kiinnostaa ihan tieteellispohjainen kirjallisuus aiheesta, niin kannattaa tutustua psykol. prof. Martin Seligmanin kirjoihin. Seligman on Positiivisen psykologian tutkimusverkoston johtaja. Kirjoissaan Seligman ohjaa lukijaa lyhyitä testejä apuna käyttäen kartoittamaan omat vahvuutensa. Lukija oppii rakentamaan luonnollisen puskurin vastoinkäymisten ja negatiivisten tunteiden varalle. Samalla lukija parantaa elämänlaatuaan ja saavuttaa uuden tyytyväisyyden ja onnellisuuden tason! Toinen hyvä kirja Nicolas Jacquemot; Mitä optimisteilta voi oppia? Seligman erottaa toisistaan käsitteet MYÖNTEINEN AJATTELU ja POSITIIVINEN PSYKOLOGIA. Myönteinen ajattelu "tapahtuu nojatuolissa", mutta jos haluaa PYSYVIÄ tuloksia ja oppia muuttamaan virheellisiä ajatusmalleja, niin silloin pitää oppia työskentelemään ajatustasolla. Kirjoissaan Seligman opettaa kuinka omia ajatuksiaan voi oppia haastamaan ja vapautumaan kielteisistä selitysmalleista. Kaikki kielteiset mallit olemme imeneet itseemme kielteisestä ympäristöstä, kielteisiltä ihmisiltä, vuosien saatossa. Niitä on mahdollista kumota. MYÖNTEINEN AJATTELU ON SIIS PELKKÄÄ AJATTELUA, MUTTA POSITIIVINEN PSYKOLOGIA ON AJATTELUA YHDISTETTYNÄ TOIMINTAAN. Pelkän myönteisen ajattelun vaikutukset vaativat lujaa uskoa. Niiden, jotka eivät sen voimaan jaksa luottaa, kannattaa ehdottomasti tutustua lähemmin positiivisen psykologian oppeihin. Teoriassa se on hyvin yksinkertaista. Käytännön tasolla se vaatii aluksi hieman vaivannäköä, ajatustensa valvomista ja toisinaan ylöskirjaamistakin. Kun prosessin kerran saa käyntiin, se vie mennessään ja pian huomaat sen tulleen jo luonnolliseksi tavaksi ajatella. Päätähuimaavan positiiviset muutokset kannustavat jatkamaan! ONNEA MATKAAN!! TÄTÄ TÄYSIN ILMAISTA MATKAA ET TULE IKINÄ KATUMAAN!!!!
Olen aivan samaa mieltä, tämä salaisuuskirja ei ole mitään uutta. Kannattaa tutustua Hilkka Laukka-Sinisalon kirjaan Tarina kahdesta sammakosta, ilm. 94. Siitäkin ammentaa elämänviisautta ja positiivisuutta kerta kerralta enemmän.
Lisää asiasta myös Murphyn kirjassa nimeltä alitajuntasi voima. Pitäisi lukea uudestaan, mutta nyt se on jossain muualla. Myönteisestä ajattelusta on muistaakseni prof. Keltikangas-Järvinen kirjoittanut myös kirjan. Hakusanalla Positiivinen ajattelu tai Myönteinen ajattelu voi saada myös jotakin tietoa asiasta. Itse löysin ainakin ihan hyviäkin juttuja myös Googlen noilla hakusanoilla antamista linkeistä. Jotain ilmaistakin tietoa löytyy hakusanalla neuro-lingvistinen ohjelmointi, mutta sen osalta olisi ehkä parempi käydä ihan maksullisella kurssilla.
Silloin kun ensimmäisen kerran tämän artikkelin luin niin minua alkoi kiehtoa tämä koko "salaisuus"-juttu. Kummallista tässä oli se, että kun menin kirjahyllylleni etsimään jotain luettavaa niin löysin juuri tämän kyseisen kirjan sieltä. En tiedä miten se sinne oli alunperin joutunut tai kenen toimesta, mutta tietenkin lukaisin sen pari kertaa läpi. Nyt vaan käytännössä kokeilemaan...
- 1
- 2
- seuraava ›
aiheet
linkit
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 219
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 15
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.