Asperger-ihminen ei osaa small talkia
Aspergerin oireryhmä on autismin lievä muoto ja se aiheuttaa ongelmia muun muassa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Osa AS-henkilöistä on yhteen asiaan keskittyviä puhekoneita, osa on hiljaa ja puhuu vain tarvittaessa. Kristiina Lehto kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Siksi opiskelu ryhmätöineen oli hänelle vaikeaa.
- Asperger-ihmiset - eli myös minä - katsovat maailmaa objektiivisesti eli aina asioiden ulkopuolelta. Silmämme ovat kuin kamera ja televisio samaan aikaan eli me katsomme maailmaa kuin televisiota ikään. Siksi voimme hämmästyä, jos ihmiset reagoivat meidän sanomisiimme tai tekemiimme asioihin. Olemme kuin ihmiskameroita, jotka näkevät kaiken totuuden sellaisena kuin se on, Kristiina kertoo.
AS-henkilö on sosiaalisesti sokea eli hän ei osaa lukea rivien välistä, vaan ymmärtää kaiken sanatarkasti. Hän ei myöskään osaa päätellä vastapuolen elekielestä onko henkilö vaikkapa vihainen vaan asiat täytyy sanoa aina selvästi ääneen, jotta AS-henkilökin sen ymmärtää, tyyliin:"Minä olen vihainen".
- Ryhmätyöskentely tai pikemminkin kommunikointi ihmisten kanssa on salaperäistä tiedettä minulle, mutta niin kauan kuin saan tehdä omaa työtäni, olla oman mielenkiinnon kohteeni parissa, niin onnistun kyllä työskentelemään. Kaikkein vaikeinta on ollut töiden hakeminen ja ihmisiin yhteyden ottaminen, Kristiina pohtii.
Myös puhelinkäyttäytyminen oli Kristiinalle erityisen vaikeaa, koska AS-henkilölle tyypilliseen tapaan hänen oli vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua puhelimessa tai milloin puhelu tulisi päättää.
Kristiinan vahvuus on visuaalisuudessa
Kristiina pääsi kuitenkin opiskelemaan unelmiensa alaa ensin ammattikouluun ja sitten Tampereen ammattikorkeakouluun. Ammattikoulussa oli pari muutakin AS-ihmistä.
- Sitä en tiedä, tiesivätkö nämä ihmiset itse olevansa Asperger-ihmisiä, mutta
heidän käytöksensä oli selvää AS-henkilön käyttäytymistä.
Opiskeluun liittyi myös lyhytelokuvien tekemistä. Työhön tartuttiin "kaikki tekevät kaikkea"- periaatteella. Se oli virhe.
Asperger-ihminen tarvitsee elämäänsä selkeitä asioita ja rutiineja, jotta hän selviää.
- Tilanne oli minulle siis erityisen kaoottinen, Kristiina muistelee.
Lyhytelokuvaprojekteissa Kristiina toimi yleensä kameran takana, joko kuvaajana tai kamera-operoijana. Tämä auttoi häntä keskittymään opintoihinsa.
- Objektiivisen näkökulmani takia tunnen sopivani mainiosti kameramieheksi. Minä tiedän, millainen näkökulma on kamerallani.
Asperger-syndroomaisen päiväkirja
Kristiinan dokumenttiprojektikurssilla opiskelijoiden tehtäväksi tuli koota viiden minuutin videodokumentti still-kuvista.
- Tämä oli minusta harmillista, koska olin AS-tyypilliseen tapaan kiinnostunut vain ja ainoastaan videokuvasta enkä uskonut, että still-kuvista saisi mitään aikaiseksi. Ironista on, että siitä tuli varmaan parhain työni.
Syy, miksi videosta tuli niin hyvä, piilee Kristiinan mielestä luultavasti siinä että hän löysi oman luovan identiteettinsä ja näin ollen osasi kertoa asioista jotka ovat tuttuja.
Nuoruuden vaikeuksista aikuisuuteen
- Näin aikuisena, kun olen kehittänyt itselleni kaavion siitä miten sosiaaliset suhteet
suunnilleen toimivat, osaan jotenkuten tulla toimeen ihmisten kanssa. Ja aikuiset muutenkin ymmärtävät Aspergerin oireryhmää paremmin kuin lapset ja nuoret.
- Minä en ole helppo työkaveri kovinkaan monelle hiljaisuuteni ja sosiaalisen passiivisuuteni takia, mutta toisaalta jotkut taas arvostavat kovasti minun tapaani kuunnella ja ottaa asioista selvää ennen kuin aletaan tehdä mitään. Objektiivinen ja visuaalinen näkökykyni tulee auttamaan paljon kuvaamisessa, miettii medianomiksi valmistunut Kristiina.
Kokemansa perusteella Kristiinan korostaa, että Asperger-nuoret eivät missään nimessä saa mennä massan mukana, vaan heillä on täysi oikeus olla juuri sellaisia ihmisiä kuin ovat.
- Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja minulle hoettiin, että olen erilainen. Nyt aikuisena, kun olen käynyt psykoterapiassa kaikkien koulukiusaamistraumojen takia, olen vihdoinkin tajunnut, että hei, minä saan ihan oikeasti olla sellainen ihminen kuin itse haluan. Minun ei tarvitse miellyttää muita ja hakea hyväksyntää. Jos ihmiset eivät hyväksy minua juuri sellaisena kuin olen, niin se on heidän tappionsa.
Kristiinan mielestä on tärkeää, että Asperger-nuorella on joku mielenkiinnon kohde. Tästä kannattaa ehdottomasti tehdä ammatti.
- Mutta täytyy muistaa, että saadakseen unelman toteutettua, pitää tehdä välillä myös asioita joista ei tykkää.
kommentit
Itse Aspergerin Syndrooman omaavana henkilönä yhdyn Kristiinan sanomiseen. En ole valtamediassa nähnyt mitään näin hyvää kuvausta Asperger-ihmisestä ja miltä meistä tuntuu sosiaalisissa tilanteissa tai miten koemme maailmaa.
Itse olen IT-alalla ja nautin suunnattomasti tietotekniikasta ja tietokoneiden kanssa toimimisesta. Se on minun oma kapea kiinnostuksen kohteeni.
Koulut olivat vaikeita mutta läpi mentiin vaikka väkisin. Kun sain oman diagnoosin, oli helpotus tietää etten ole tyhmä, vain erillainen. Nyt pyrin nauttimaan erillaisuudestani, kääntämään sen vahvuudeksi. Kieltäydyn tasapäistämisistä ja yhteen muottiin menemisestä.
Elämäni ei ole täydellistä mutta olen onnellinen. TIedän millainen olen, mitä haluan tehdä, tiedän heikkouteni ja tiedän vahvuuteni. Kaikkea tästä saan kiittää psykologeja, jotka diagnosoivat Aspergerin minulla ja auttoivat sen kanssa suhtautumiseen.
Hieno ja mielenkiintoinen video. Aspergerin syndrooma on itselleni tuttu perheestäni ja erityisopettajan työni kautta. En ole minäkään koskaan nähnyt näin hyvää kuvausta aiheesta.
Kiva kuulla, että Kristiinan kuvaus kosketti ja kertoi hienosti asperger-ihmisen elämästä. Halusin lähteä kirjoittamaan aspergerista luettuani Stieg Larssonin Millenium sarjan. Olin erittäin vaikuttunut romaanin päähenkilöstä Lisbeth Salanderista. Voi olla vähän hassu näkökulma syndroomaan, mutta näin kävi.
Lähdin etsimään netistä asperger-ihmistä, joka voisi avata elämäänsä, mutta halusin onnistujan - löysin Kritiinan. Hän on erittäin lahjakas nuori nainen, joka on osannut hyödyntää erityiskykynsä. Vaikutuin Kristiinan tarinasta ja hänen videostaan. Uskon, että se avaa monien ihmisten silmit näkemään asiat hieman toisin.
13vuotiaan asperger pojan Isänä tuo lla yllä on suoraan omasta pojastani. Hän on taas tämä toinen eli "puhe"kone. Harmittaa poikani puolesta kun näkee että hän itse kärsii ulosannistaan puheessaan. Mutta hän on "laskukone" ja äikänkielessä nero ja Englanissa, mutta käytännön aineet puutyö ja liikunta ovat kantona kaskessa. Toivotan kaikille As vanhemille voimaa ja myös as-henkilöolle itselleen oikein hyvää alkavaa syksyä.:-)
Harmillista kuulla läheisten kärsivän diagnosoiduista läheisistä. Asperger voi tuhota kokonaan mustamaalattuja ihmisiä. Itse teen paria työtä ja toisen työnantaja mustamaalasi minut oikein kunnolla kateuttaan. Tukekaa lapsianne harrastamaan jotakin joka tukee heitä sosiaalisesti.
Olen itsekin AS-ihminen, oon se puhekone, josta olen kyllä saanut kärsiä. Mutta aikuisena sen kanssa on paljon helpompi elää. Ongelmia on ollut minullakin, mutta positiivisuudella niistä on selvitty!
Kuka suomalainen *ei* ole asperger?
Minä ainakin olen, ja kun sen tajusin reilu vuosi sitten, siirsin kamerani fokuksen oitis tämän "sairauden" havainnointiin ja ymmärtämiseen. Näkemykseni on, että kuvitteellisen suomalaisen perusluonteen (ei katso silmiin, menee asiaan, ei jaksa smalltalkia) ydin on nimen omaan asperger-tyyppisissä taipumuksissa.
Koko tämä mainio maa on täynnä mitä neroimpia aspergereita, aadeehoodeita ja muita "autisteja". Näissä ihmisissä ei ole eikä ole koskaan ollut mitään vikaa - eikä tämä ole mikään kaunis kieli- tai mielikuva, vaan mitä konkreettisin totuus.
Kaikin puolin fiksuin, tehokkain ja jopa kansantaloudellisesti tuottavin seuraava askel on vain ymmärtää, että se mikä ehkä jossain muualla on normaalia on meikäläisittäin epänormaalia ja toisin päin. Tämän jälkeen tulee hyvin helpoksi kehittää yhteiskunnan toimintatapoja koulutuksesta työntekoon sellaisiksi, että tällä hetkellä ongelmina nähtyjen luonteenpiirteiden taakseen kätkemä loputon luovuus saadaan ns. tuottavaan käyttöön. Samalla tulee hoidetuksi kuntoon valtava määrä henkisen pahoinvoinnin muotoja.
Jyri Hovila... kyllä. Enempää en uskalla vielä sanoa. Olen asiasta liian innoissani, mutta kukapa ei olisi, kun on kyse tällaisista asioista. Vasta pari viikkoa tutkimusta alla, mutta maaninen AS-poika kyllä ahmii tietoa ihan kiitettävää tahtia :o)
Asperger on taas näitä muotisyndroomia, joita nimenomaan naiset tuppaavat keräämään itselleen. Viimeksi oli joku muu. Miksi he tekevät sillä tavalla? Siitä täytyy hyötyä jollakin tavalla.
Kun on tavannut oikeasti autistisen ihmisen, niin nämä iseään analysoivat eivät ole muuta kuin tavallisia ihmisiä.
Luonne ja neurologiset omiansuudet ovat eri asia. Suomalaiset ovat stereotyyppisesti olleet suorapuheisia, mutta taustalla ovat kulttuurilliset seikat. Suurimmalla osalla neurotyypillisistä suomalaisista ei ole vaikeuksia selviytyä sosiaalisessa elämässään tai esim. liikkua kaupungilla metelin vuoksi. AS:llä on neurologinen pohja ja siksi siihen liittyvät ongelmat ja myös vahvuudet ovat paljon laajempia kuin ne mitkä päällepäin saattavat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa näkyä. Aistiyliherkkyydet, huono hienomotoriikka, pakonomainen pystyttäytyminen rutiineissa, valtava muistikapasiteetti, erityiskyvyt ja poikkeava tapa jäsennellä maailmaa eivät riipu luonteesta vaan kuuluvat AS:ään. Itse myöskin AS-ihmisenä pidin tästä positiivisesta artikkelista (usein aihepiiriä käsitellään vain ääripäiden eli surkeasti pärjäävien ja lukuisista muista ongelmista kärsivien väliinputoajien tai menestyneiden Einstein-nerojen kautta - ihan tavallinen AS-ihminen ei tietenkään taida olla kovin mediaseksikäs aihe). En kuitenkaan ole täysin sokea sanattomille viesteille ja olen kyllä oppinut small talkia.
Mitä ja missä nämä neurologiset poikkeavuudet ovat? Oman diagnoosini sain haastattelun perusteella - ainoat testit olivat ne joilla varmistettiin, että hermostossani *ei* ole mitään merkkejä minkäänlaisista poikkeavuuksista.
Omalla kohdallani aistiyliherkkyys on lievää, kahdella ex-tyttöystävistäni melko vahvaa. Isäni saisi takuuvarmasti asperger-diagnoosin hetkessä, muttei tietääkseni kärsi yliherkkyyksistä millään alueella. Yksi asperger-ystävistäni ei voi istua autossa sateella, toinen kestää millaisia ärsykkeitä tahansa.
Asperger (kuten ADHD) nähdään neurologisena poikkeavuutena vain, koska lääketiede on ylipäätään taipuvainen olettamaan kaiken lähtevän biologis-sähköis-mekaanisista ilmiöistä. Kuitenkaan kukaan ei ole (tietääkseni) onnistunut osoittamaan, mikä ja miten on erilaista asperger-diagnoosin kynnyksen ylittävien henkilöiden hermojärjestelmässä. Kyse on siis yleistysten kautta tavoitetusta oletuksesta, ei toteen näytetystä faktuaalisesta erilaisuudesta.
Kulttuuri selittää ehkä jotain, mutta itse näen asian pääosin toisin päin: kulttuuri muodostuu sellaiseksi kuin sen synnyttävien ihmisten mielenlaatu sen tekee. Suomalaisuuden kohdalla on mielestäni selvää, että perusluonteessamme (ehkä voidaan sanoa geeneissämme) kulkevat taipumukset ovat luoneet kulttuurin jolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat mm. suorapuheisuus, vähäeleisyys tai ilmeettömyys, katsekontaktin välttely jne. Osalla suomalaisista näkyy "aistiyliherkkyyttä", osalla ei. Osa ylittää asperger-diagnoosin (täysin subjektiivisen) kynnyksen, osa ei.
Väitän, että kysymys on evoluutiosta. Ihmiskunta (ja tässä yhteydessä jostain syystä suomalaiset mahdollisesti etunenässä) jatkaa muuttumistaan kuten on ollut aina. Evoluutio ei rajoitu fyysisiin ominaisuuksiin, vaan myös tietoisuuteen. ADHD:t ja aspergerit edustavat joukkoa, jonka informaation käsittelykapasiteetti ja erikoistumisen tarve ovat tämän tietoisuuden evoluution seurauksena erityisen silmiinpistäviä - siinä kaikki.
Autismi ja Aspergerin syndrooma ovat aivan eri asioita. Molemmat tosin sijoittuvat autismin kirjolle, mutta kyseessä on kuitenkin kaksi neurologisesti erilaista tilaa.
Näin tietysti on, jos asiaa lähestyy kategorisointipakkoisen lääketieteen näkökulmasta.
Itse sujahdan sujuvasti ainakin ADHD:n ja aspergerin housuihin. Kummassakin on kyse kuvitellusta keskiverrosta poikkeavasta todellisuuskokemuksesta, johon liittyy vahvaa fokusoitumista johonkin tai joihinkin asioihin, mikä esimerkiksi Kristiinan kohdalla näkyy visuaalisena vahvuutena.
Mitä voimakkaammasta erikoistumisesta on kyse, sitä näkyvämmiksi tulevat sosiaalis-kommunikatiiviset omalaatuisuudet: jos henkilö on erityisen vahvasti keskittynyt johonkin aihealueeseen, hänellä ei välttämättä vain ole tarvetta, kiinnostusta tai resursseja aikaa ja energiaa syövän sosiaalisen kerroksen ylläpitämiseen.
Näen koko autismin kirjon ja sen edustajat heterogeenisena mutta silti tietyllä tapaa yhtenäisenä kokonaisuutena, jossa jokaisen yksilöllinen erikoistumisen ja sosiaalisen puolen tasapaino määrittää, mihin kategoriaan heidät yritetään lokeroida. "ADHD:n" on monialainen ja kommunikatiivinen. "Asperger" on pykälää fokusoituneempi ja vetäytyneempi. "Autisti" on äärimmäisen fokusoitunut ja usein täysin eristäytynyt.
Tämän monilahjaisten ryhmän edustajien määritteleminen siksi tai täksi on yhtä järkevää kuin ruandalaisten jakaminen hutuihin ja tutseihin nenän leveyden perusteella. Paljon hedelmällisempi tapa lähestyä asiaa on unohtaa koko väärinkäsitysten sekamelska ja sisäistää että meitä todellakin on moneen junaan.
Kaikin puolin terveiden ihmisten "korjaamisen" sijaan voidaan keskittyä kipeästi korjaamista kaipaaviin yhteisiin toimintatapoihin. ADHD:n "keskittymishäiriöt" ovat vain sitä, että hänet yritetään pakottaa keskittymään asioihin jotka eivät häntä kiinnosta. Aspergerin sosiaaliset ongelmat eivät johdu hänestä, vaan yleisestä kommunikaatiotapojen epämääräisyydestä ja -rehellisyydestä. Ja miksi ihmeessä autisti pitäisi pakottaa kommunikoimaan, jos hän kokee olonsa täydelliseksi saadessaan uppoutua omaan erikoistumisensa alueeseen kenenkään häiritsemättä.
Yllätyin erittäin positiivisesti Kristiinan tarinasta. Minä olen nyt vihdoin yli kolmikymppisenä saanut tietää oikean diagnoosini. Sitä ennen minula oli useita muita psykiatrisia diagnooseja. On aivan mahtavan ihanaa kun olen tajunnut, etten olekaan viallinen ja outo vaan minulla on syyni olla erilainen ja nyt saan olla! Ei enää tarvitse yrittää olla neurotyypillinen. Nyt olen oppinut helpottamaan elämässäni stressiä ja krooniset vatsakivut ovat mm.loppuneet. Saan olla erakko niin halutessani ja oma itseni. Pidän korvatulppia kaupungilla. Minulla on as-piiretinen lapsi ja mies. Kaikki ymmärrämme nyt paremmin toisiamme.
Yhteistoiminnallinen oppiminen voi auttaa assia:
https://docs.google.com/present/edit?id=0AbrJvlJiorVYZGQ3N3czNXZfNzkwaHN...
Konflikteja syntyy, kun opettajana on assi. Varsinkin kun hän ei ymmärrä vuorovaikutuksen tärkeitä vivahteita. Pelkkä opettajan katse tulkitaan tungettelevana. Autistisesta kummallisesta opettajasta halutaan päästä eroon, sen sijaan että hyödynnettäisiin hänen vahvuuksiaan.
Olipa hieno avautuminen Kristiinalta , myös muut kommentit.Minulle avautui uusia näkökantoja taas kerran..kiitos siitä.
On aivan upeaa, että nykypäivänä osataan tunnistaa ja nimetä näitä erilaisuuksia. Eihän siitä mitään tulisi jos kaikki olisimme samanlaisia.
Mutta on elämän osa-alue, jolle asbergien ei pitäisi astua. Vanhemmuus. Olen asberger-äidin lapsi, ja se on aika helvettiä. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea vastavuoroista empaattista rakkautta ja huolenpitoa. Asbergeri ei pysty antamaa sitä vaikka haluasi, koska hän ei tunnista lapsen tunnetiloja eikä osaa sopeuttaa käytöstään niiden mukaan. Rohkaista, lohduttaa ja iloita lapsen kanssa hänen tärkeissä asioissaan.
Asbergeri mollaa lasta loputtomalla pilkuntarkalla kirjaimellisella rehellisyydellään. 'Mummi oletko koskaan nähnyt näin hienoa legorakennelmaa' mummi vastaa rehellisesti, että kyllä hän on hienompiakin nähnyt.
Lapsi vie mummille poimimansa kukkakimpun. Mummi analysoi,'jaha, tuo on päivänkakkara ja tämä kissankello ja tuon rikkaruohon nimeä minä en taida tietääkään'. Sitten hän antaa kimpun takaisin 'koska he ovat huomenna lähdössä mökille ja se vain jäisi tänne kuihtumaan'.
Asbergerin rutiineihin kangistunut elämän ei anna lapsen kokeilla ja oppia puhumattakaan, että se sietäisi erilaisuutta ja virheitä. Poikani päättää syödä muroja ilman maitoa. Mummi hyökkää väliin ja yrittää pakottaa lapsen ottamaan maitoa lautaselle. Hän ei tyydy kehoitukseen, vaan jäkättää ja käy lopulta päälle niin, että asiasta syntyy fyysinen käsirysy.
Kun lapsi kasvaa ympäristössä, jossa hän saa osakseen vain tuonkaltaista kohtelua, eikä koskaan vastapainoksi empatiaa, niin ei siitä hyvää synny. Itseltäni edes jonkinnäköiseen tasapainoon pääsy vaati vuosien määrätietoisen psykotsemppauksen.
Aikuisena pystyn ymmärtämään sen, että äitini hyökkää fyysisesti kimppuuni hullun kiilto silmissään ja repii käsistäni kattilan, jonka olen ottanut, koska kattila on 'väärä'. Lapsi ei siihen pysty.
Voitaisiin sopia, että hoitakaa te asbergit nobelin palkinnon arvoiset tutkimukset, me tavikset hoidetaan lapset.
Aspergerin suurin ongelma on useimmiten ymmärtämättömät tavis vanhemmat. Mutta useimmiten onneksi suvun lähipiiristä löytyy pelastus, toinen ymmärtävä Assi, onhan tämä evoluution huippu ominaisuus periytyvä ominaisuus. Toinen Assi saattaa olla juuri se omituinen mummu tai setä, jonka kanssa lapsi oikeasti oppii kaiken mitä elämässä pitää osata.
Olen täysin samaa mieltä. Itsellänikin lapsuus oli aika helvettiä, kun oli asperger-vanhempi. Koskaan en saanut osakseni rakkautta ja välittämistä. Olin vain hyväksikäytettävä pelinappula. Tämän takia en aio ikinä hankkia lapsia, koska en pystyisi antamaan heille empaattista rakkautta ja huolenpitoa, jota lapset ehdottomasti tarvitsevat. Minulla on muutenkin työn ja tuskan takana pitää itseni hengissä ja mukana tässä vaikeassa yhteiskunnassa.
Sovitaan näin.
Hienosti asioita ymmärretty.
Me Aspergerit ollaan kyllä neurologisesti ihan eri sakkia tavallisten ihmisten kanssa, sillä aistiyliherkkyys tunto, kuulo, sähkö, tai aliherkkyys esim tunnossa ei voisi muuten selittyä.
Entä joidenkin reaktionopeus, kuten minunkin 1/3 osa tavallisten ihmisten vastaavasta. Olen autolla ajaessa väistänyt sammmakkoa, sadan kilometrin nopeudesta nelipyöräluistolla, ilman mitään ongelmia, ja ennen kuin omatkaan tietoiset aivot kunnolla tajuaa mitään. Koska kaikki toiminta nopeissa tilanteissa, tahtoo perustua opittuihin toimintamalleihin, jotka iskostuvat alitajuntaan. Tuo ulkopuolinen ja täysin objektiivinen katsantotapa on ihan just. Omalla Facebook sivulla varoitan harvoja kavereitani, ettei sanomisiini liity mitään toisia tarkoituksia, tai taka-ajatuksia, vaan ne on objektiivisia tosiasioita. Tiedä sitten tajuaako monikaan sitä.
Tuo video osui aika tarkasti.
Itse olen 13.v asbergerin omaava tyttö.
Sairastan masennusta ja minulla on ollut erittäin vaikeita pakko-oireita.
Diagnoosi tuli joskus 6 tai 7 vuotiaana.
Olen ollu Pskykiatrilla yli vuoden.
On vain tietyt vaatteet joita suostun edes sovittamaan ja minulle tulee hirveä olo jos jonkun kynnet osuvat paperiin (esim. koulukirjaan)-miksi ihmisillä pitää olla niin pitkät kynnet?
Olen iloinen etten ole ainoa tälläinen ihminen.
Kukaan ei ymmärrä.
Se sattuu.
Täytyy kyllä sanoa, että harvinaisen typeriä kommentteja tuosta vanhemmuudesta. Väkivalta ja tuollainen empatian puute eivät ole aspergerin piirteitä lainkaan. Ihan jostain muusta kyse! Asperger ihmiset nimenomaan ovat todella empaattisia. Itse tulen todella hyvin lasten kanssa toimeen, eikä minulla ole ongelmia osoittaa rakkautta tai hellyyttä. Oma äitini oli raivohullu ja itsekäs ihminen. Muistuttaa tuota mitä kerroit, mutta hän ei ole asperger ihminen. Perus massahyväksyntää kaipaava sosiaalinen tavis. Hävettää ihan teidän puolesta kun puratte täällä teidän perheongelmia ikäänkuin se olisi meidän vika, että mutsis oli sekopää. Ei nuo ole asperger piirteitä laisinkaan.
Kuin olisi omaa päivikirjaa/videota lukenu/katsonu.
Itsekkin olen "hiljaisen" tyypin As-henkilö.
Dokumentissa The Autism Enigma tavataan kaksi äitiä, joiden pojilla on todettu autismi.
Somalitaustainen maahanmuuttajaäiti, Adar Hassan on osallistunut tutkimukseen selvittääkseen, miksi autismi on niin paljon yleisempää hänen yhteisössään.
Toinen äiti, amerikkalainen Ellen Bolte otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi kokeilla, mitkä hoidot auttaisivat autistisen pojan ruuansulatusongelmissa. Tulokset yllättävät, sillä samalla pojan sosiaaliset taidot ja oppimiskyky kohenivat.
Tuotanto: PBS, Yhdysvallat
Yle TV 1 Prisma: Autismin arvoitus 22.7.2013 klo 19.00
Uusinta 23.7.2013 klo 22.55 ja 28.7.2013 klo 12.40
Yle Areenassa 7 päivän ajan
Olen aussi. Osaan kyllä puhua small talkia ja katu slangia, koska koko lapsuus perustuu näihin. Harvemmin puhun kirjakieltä..
En ollut koskaan tiennyt aikaisemmin tällaisesta kuin Asperger- oireyhtymästä. Nimen olin kyllä kuullut, mutta en tiennyt mitä se piti sisällään.
Silta- tv sarjan myötä tutustuin Aspergeriin, ja koin valtavan ahaa- elämyksen. Olen koko elämäni ihmetellyt muiden ihmisten käyttäytymistä, ja pitänyt sitä kummallisena. Ja omaa käyttäytymistäni poikkeava. Mutta nyt omalle käytökselle ja sosiaaliselle kömpelyydelle on nimi. Valtava painolasti on lähtenyt, en olekaan vain yksin tällainen outo lintu.
Nyt ymmärtää paremmin omasta suusta tulevat sammakot ja sen, miksi ei osaa puhua toisen sukupuolen kanssa luontevasti. Ja miksi olen teoreettisesti taitava, mutta en osaa vaihtaa sulaketta tai auton tuulilasin pyyhkijää.
Ympäristöä ja omaa elämää tarkkailen ikään kuin sivustaseuraajana. Ns. tavalliset ihmiset ovat näkökulmastani 100% taipuvaisia itsepetokseen. Itse olen rehti, mutta ikä on opettanut ettei kannata olla ihan täysin rehellinen. Eli itselle ei kannata valehdella, toisille voi. Mutta 99% ns. tavallisista ihmisistä kuitenkin sortuvat jatkuvasti itsepetokseen, joka on typerää, ja aiheuttaa vain pettymyksiä elämässä.
Keskustelun avauksista:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/05/nariseepa-lattia-briliantti-avau...
Lähipiirissäni on asperger-ihminen. Elokuvan myötä ymmärrän häntä nyt paremmin. Mainiota elokuvallista kerrontaa.
aiheet
linkit
Aspergerin oireyhtymä dekkarien sankaritarinassa
Stieg Larssonin Millenium-kirjasarjan päähenkilö Lisbeth Salander on tyypillinen Asperger-henkilö. Hänellä on valokuvamuisti ja hänen sosiaaliset taitonsa ovat olemattomat.
Lisbeth ei osaa lukea muiden ihmisten tunteita, hän ei pidä kosketuksesta eikä hän harrasta small talkia.
Lisbethin vahvuudet ovat hänen tinkimättömässä moraalissaan kostaa isälleen, joka pahoinpiteli Lisbethin äitiä sekä uskomattomassa kyvyssä ratkoa mysteereitä.
Moraali ja kyvyt tekevät Lisbethistä kirjasarjan sankarittaren, jota rakastetaan, vaikka hän ei osaakaan osoittaa vastarakkautta.
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 219
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 15
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.