Ehkä ensi jouluna?

12.12.2013Anni Alatalo
Ehkä ensi jouluna. Kuva: Heli Mäkikauppila, YLE.

Joulukuun aamut ovat jänniä. Kaikki perheen jäsenet haluavat herätä aamuna tikkana ylös - tai ainakin ne kaksi pienintä. 

Kello on 6.15 aamulla.

- Äiti, voidaanko jo nousta?
- Ei.
- Äiti, onko jo aamu?
- Ei!
- Menen silti kattomaan mitä kalenterista tuli… 

Ponkaisen ylös sydän takoen – olen unohtanut lisätä joulukalenteriin tämän aamun yllätyksen. Pyydän – tai oikeammin käsken lasta odottamaan sängyssään hetken. Kompuroin olohuoneeseen, kaivan pimeässä joulukätkölaatikosta ensimmäisen eteen sattuvan, jo aiemmin hankitun yllätyksen ja tungen sen kalenteriin. 

Luukusta paljastuu sinne äsken sujauttamani… nenäliinapaketti. Tiedän, nenäliinapaketti. Ei sitä aina voi olla luovimmillaan.

- Nenäliinoja? lapsi kysyy pettyneenä.
- Niin, mutta ihania kuvioituja, värikkäitä sellaisia, minä yritän innostaa.
- Mutta nenäliinoja? lapsi ihmettelee.
- Ei aina voi saada leluja. Nämä on hauskoja nenäliinoja, ihan erilaisia kun meillä on ennen ollut, yritän vielä.
- Haluatko mulle nuhan? lapsi tokaisee. 

Seuraavana aamuna lapseni saa kalenteristaan piparimuotin ja on iloinen. Muotti tarkoittaa leivontapäivää. Minäkin olen iloinen, kunnes olemme leiponeet noin puolen tunnin verran pipareita. Joka paikka on jauhoissa, lapsilla öklö olo taikinan syömisestä ja he ovat jo kyllästyneet koko hommaan. Korjaan leipomisen jälkiä keittiöstä ja mietin, miksi joulu joulun jälkeen järjestän itseni tähän ansaan. 

No siksi tietenkin, että haluan antaa lapsilleni jotain erikoista, jotain meidän perheen näköistä. Samalla uuvutan itseni muutenkin kiireisen joulun alusajan paineessa. Joka ilta hiippailen täyttämään itse tehdyn kalenterin suklaalla, sukilla tai lupauksilla – siis jos muistan. 

Kirjoitan itselleni kirjeen, otsikkona: Avataan marraskuussa 2014. 

Hei parahin Minä,

Tilaa kaikki joululahjat netistä – NYT.  Älä lupaudu yksiinkään kissanristiäispikkujouluihin, vain niihin joihin haluat oikeasti mennä. Muista, että riittää jos toinen vanhemmista on paikalla konsertissa, ehkä mummotkin haluavat tulla, kysypä niiltä. Piilota jauho ja piparimuotit!  Älä lähetä joulukortteja – välivuosi tekee sinulle hyvää, eikä kukaan huomaa vaikka teidän perheeltä ei kortteja tänä vuonna tulisikaan, tai minään vuonna. Ota sen sijaan sherrynaukku ja kaiva kudin ja villasukat esiin. Ja osta ne helvetin kaupan valmiit joulukalenterit!

kommentit

Joulu on vain kerran vuodessa eikä loppujen lopuksi kestä kauaa. Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että antaa lapsille perinnöksi jouluvalmistelut (sotkuineenkin).

Vuosi vuodelta lasten pitkäjänteisyys kasvaa. 10 vuoden kuluttua he ehkä jo jaksavat leipoa piparit uuniin saakka?

En tiedä, en ehkä löydä sanoja kertomaan, että juuri se lapsille ajan antaminen ja lasten kanssa tekeminen on joulussa parasta. Tulee sotkua, entä sitten.

Jos lasten touhuaminen stressaa niin syy täytyy olla jossaan muualla kuin niissä lapsissa ja "pakossa".

Ehkäpä kesäloma kannattaisi viettää juuri ennen joulua niin olisi mieli levännyt ja lapsille jäisi joulusta hyvä mieli. Kyllähän lapset vanhempiensa stressin ja kireyden vaistoaa - mikä tietysti osaltaan varmistaa, etteivät lapset pian haluakaan ennen joulua mitään kalentereita ja leipomisia, ettei äiti ole niin kireä?

>nipsa – Ma, 2013-12-16 14:45

Olen viettänyt viimeiset 10 vuotta joulut ulkomailla: ei stressiä, sotkujen siivousta, syyllisyyttä leipomatta jääneistä laatikoista tai pakkoa ostaa lisää täysin turhaa tavaraa muutenkin roinaan hukkuvaan maailmaan - vain ihanaa joutilasta aikaa läheisten ja ystävien kanssa.

Ihan turha viettää pakollisia juhlia vain siitä näkökulmasta, että pitää miellyttää muita, ovat ne muut sitten lapsia tai aikuisia. Näistä velvoitteista ne legendaariset suomalaiset joulutkin syntyvät. Eikä siis olekaan ihme, että joulu on yksi vuoden kosteimmista juhlista.

>Ehkä ensi jouluna omaa aikaa – Ma, 2013-12-16 16:26

Itselläni vanhin lapsista on jo aikuinen ja hän sanoi juuri viimeviikolla, että hän on onnellinen siitä, että jaksoin heidän lapsuudessaan leipoa pipareita (leipomissessiot etenivät aina juuri artikkelin kuvaamalla tavalla), laittaa jouluruoat joita he eivät joulupukinodotukseltaan jaksaneet syödä, laittaa lahjoja kuusen alle, viedä heitä joulukirkkoon ja hautausmaalle.

Hän kiitti minua siitä, että oli luonut heille perinteet, joita he kantavat mukanaan koko loppuelämänsä. Silloin tajusin sen miksi tein sitä vuosi vuodelta.

Kuulostaa ehkä naivilta, mutta lapseni kiitos tuntui parhaalta joululahjalta ikinä!

>Mamma – Ma, 2013-12-16 16:55

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

linkit

Linkki: 
Kuusijuhla: Piparinimigeneraattori
Joulukalenteri-inspiraatiota!
Tee metsän eläimille syötävä joulupuu

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä