Vie lapsesi luontoon!

Lapsille vihreä ympäristö merkitsee vapautta keksiä omat leikkinsä. Kaupunkimetsät ovat lapsille yhtä hyviä leikkipaikkoja kuin villit metsät. Vapaa temmeltäminen metsässä kehittää lapsen motoriikkaa ja opettaa häntä käyttämään kaikkia aistejaan.

Puutarha-agronomi Taina Laaksoharju valmistelee parhaillaan väitöskirjaa ala-asteikäisten lasten luontosuhteesta.

- Tutkimistani helsinkiläislapsista 40 prosenttia sanoo metsän olevan heidän suosikkipaikkansa - mutta sitä, kuinka paljon he siellä viettävät aikaansa, ei ole varsinaisesti tutkittu. Luonnon tuntemus ei ole ainakaan kovin hyvää. Lapsen luontosuhde ei synny automaattisesti kuten ennen vanhaan, kun muuta tekemistä ei ollut tarjolla. Sen syntyminen vaatii vanhemmilta aloitteellisuutta, Laaksoharju painottaa.

Kansainvälisestikin ollaan huolestuneita siitä, että lapset viettävät enemmän aikaa tietokoneen ja tv:n äärellä kuin luonnossa. Amerikkalaisten lastenkirjojen kuvissa näkyy jo enemmän rakennettua ympäristöä ja koneita kuin metsää.

- Ikävä kyllä sama trendi on menossa meilläkin. Tutkimuksessani 30 prosenttia helsinkiläispojista ei pitänyt ihmistä osana luontoa ja saman verran poikia arveli pystyvänsä elämään ilman kasvillisuutta. Puolet kaupunkilaislapsista arveli, ettei osaa nimetä metsän puita. Kaksitoista prosenttia lapsista sanoi, ettei leiki ulkona lainkaan, Laaksoharju kuvaa.

Laaksoharju muistuttaa, että vaikka tietokone on koukuttava ja houkuttava, alle 12-vuotiaan saa kyllä vielä innostumaan lähtemään luontoon.

- Mene lastesi kanssa metsäretkille ja keksi vaikka tunnistusleikkejä "etsikää maisemasta tämä lehti" -tyyliin. Ihmettele lapsen kanssa luontoa. Älä rajoita riehumista ja kiipeilyä. Jos puissa kiipeily turvallisuuden nimissä estetään, tehdään lapselle iso karhunpalvelus. Lapsi ei uskalla aikuisenakaan ottaa riskejä.

- Jos 12 ikävuoteen mennessä ei ole saanut lapsen luontosuhdetta syntymään, siinä on aika turha alkaa enää nalkuttaa, että "menisit nyt ulos siitä".

Puutarhakerhosta isoja kokemuksia

- Kaupunkiviljelyyn pitäisi kaikilla olla mahdollisuus, sanoo tutkija Taina Laaksoharju, niin vakuuttunut hän on siitä, että kontakti maahan ja luontoon tekee lapsille monella tapaa hyvää.

Laaksoharju tutki kolmen kesän aikana ala-asteikäisiä lapsia Helsingin Kumpulan kesäleireillä. Leireillä lapsia ohjattiin hoitamaan kasvimaata ja puutarhaa, ja heillä oli myös aikaa seikkailla vapaasti lähiluonnossa.

Leirit antoivat mahdollisuuden tutkia, miten nopeasti lapset kiintyvät fyysiseen paikkaan.

- Arvioin, että siihen menee parisen viikkoa. Ensimmäisen viikon aikana lapsilla ulkopuolinen olo, ja he tuntevat vastenmielisyyttä esimerkiksi ötököitä ja "likaa" kohtaan. Vähitellen antipatia muuttuu uteliaisuudeksi. Lapset esittivät kysymyksiä ja tutkivat rohkeammin ympäristöä. Jo toisen viikon lopulla he alkavat kiintyä paikkaan ja antavat madoille nimiä, koristelevat lempipuitaan ja leikkivät pitkäkestoisia leikkejä, joita ei olisi syntynyt ilman luonnon tarjoamia mahdollisuuksia, Laaksoharju kertoo.

Luontoäiti siis inspiroi lasta.

-Muta oli aivan ykkösjuttu: tytöt tekivät siitä kasvonaamioita ja pojat rakensivat vesikanaaleja. Tytöt keksivät spontaanisti vihannesperformanssin. Kuolleelle jänikselle pidettiin hautajaiset ja sen haudalle kannettiin kukkia. Kasvimaan hoidossakin ilmeni leikkiä. Pojat kuvittelivat olevansa kuljetusautoja ja kitkemisrobotteja.

Lapset käänsivät maata, kylvivät siemeniä, kitkivät rikkaruohoja, kastelivat viljelyksiä ja korjasivat satoa. He oppivat olemaan ylpeitä kättensä töistä ja auttamaan toinen toistaan. Lapset oppivat, että kaikki eivät ole hyviä samassa asiassa. Joku ei ollut hyvä kitkemään, mutta osasikin kärrätä rikkaruohoja kompostiin ennätysvauhdilla.

- Lasten sanotaan olevan kärsimättömiä, mutta puutarhaleirillä he eivät malttaneet lopettaa puuhaansa ja tulla välillä juomaan!

Kesän lopussa lapset olivat selvästi aloitekykyisempiä kuin leirin alussa. Kasvimaan hoitaminen opetti heille paitsi itsenäistä työntekoa myös sosiaalisuutta.

- Puutarha herätti myös moraalisia keskusteluja: miksi tuo toinen tekee vähemmän kuin muut, onko oikein, että sato jaetaan kaikkien kesken, jos kaikki eivät ole osallistuneet työhön saman verran?

Leireillä Laaksoharju näki myös perheitä, joissa oli vaikea tilanne, esimerkiksi avioero päällä ja lapset levottomia.

- Oli hieno nähdä, miten terapeuttinen vaikutus puutarhan yhteisellä hoitamisella heille oli.

Parikymmentä minuuttia luontokävelyä päivässä

Taina Laaksoharju vie nyt ideaa lastenpuutarhasta Keski-Eurooppaan, missä asiasta ollaan innostuneita. Hän toivoo, että Kumpulan kaltaiset leirikerhot voisivat yleistyä koko maassa.

- Päättäjien pitäisi tajuta toiminnan isot hyödyt lasten kehitykselle.

Puutarhakerhossa olennaista on ammattilainen ohjaamassa kasvimaan hoitamista ja hänen palkkaamisensa tietysti maksaa. Siksi tarvittaisiin toiminnalle julkista tukea.

Miten on Laaksoharjun omien lasten laita? Onko alan asiantuntija saanut heihin tartutettua innostuksen luontoon?

- Kolmesta tyttärestäni vain yksi on kiinnostunut asiasta, kasvattaa yrttejä ja muuta. Nuorimmaisen kanssa muutimme kerrostalosta omakotitaloon ja kuvittelin, että hän siinähän omalla pihalla saa tutustua puutarhaan. Mutta eihän se niin mennyt ikävä kyllä - kiinnostusta ei syntynyt.

Laaksoharju itse kokee tärkeäksi käydä päivittäin kävelemässä koiran kanssa merenrannalla ja metsässä.

- On tutkittu tosiasia, että jo 20 minuuttia luonnossa liikkumista päivittäin kohentaa pysyvästi mielialaa. Saatan lähteä lenkille pää täynnä stressiajatuksia, mutta luonnossa ajatukset kiinnittyvät tähän hetkeen. Linnunlaulu saa minut täysin läsnä olevaksi ja alan havainnoida ympäristöä ja samalla unohdan huolet. Ilmainen mielialankohottaja meille kaikille metsäisen maan asukeille!