Onko mainostoimiston antama ilme kuolemalle hyväksyttävä?

Kuvassa äiti pitää sylissään kuolevaa lasta. En pysty katsomaan ilman, että menen aivan toisiin sfääreihin, tekee niin pahaa. Toisessa kuvassa mies kantaa käsillään kuolevaa naista. Ei yhtään sen helpompaa. Helmikuussa nämä kuvat tulevat ulkomainontaan, sitten niiltä ei voi välttyä.Miten kuolema tulisi esittää? Strada Yhteisvastuukeräyksen kampanjan äärellä perjantaina 17.1. Kuva: Strada, Yle
Apua - kuinka selitän kuvaa lapselle? Kuinka julisteen ymmärtää lapsi, joka osaa lukea? "Lahjoita hyvä kuolema."

Kuvat ovat osa evankelis-luterilaisen kirkon Yhteisvastuukeräyksen 2014 kampanjaa paremmin saatavilla olevan, osaavan saattohoidon puolesta. Kampanjan kuva-aiheet herättivät jo etukäteen keskustelua seurakunnissa, ja lisää on varmasti tulossa.

- Kuvia on vaikea katsoa luultavasti siksi, että kuolema on pitkälti siivottu pois nyky-yhteiskunnasta, sanoo Ylen Stradaan Yhteisvastuukampanjasta juttua tehnyt toimittaja-ohjaaja Minna Dufton.

Strada kysyy perjantaina 17. tammikuuta lähetettävässä ohjelmassa, miten kuolemaa oikein tulisi esittää.

- Juttua tehdessäni mietin, kuinka pystyisin kohtaamaan saattohoitokodissa asuvan lapsen. Jo ajatus tilanteesta oli minulle liian vaikea, sanoo Minna. 

Minna ei kohdannut Terho-kodissa lasta, mutta jutun tekijät palasivat kotiin hyvin hiljaisina. Saako kuoleman esittää lapsen kautta?

Minnan kanssa juteltuani mietin, pystynkö minä katsomaan kuolevan lapsen kuvaa teoksena? Voisiko kuvan selittää sellaiseksi, etteivät aivot nyrjähdä pahasta olosta? Ehkä.

Yhteisvastuujulisteet ovat kampanjan toteuttajaksi valitun mainostoimiston näkemys saattohoidosta. Kuvat ovat muotikuvaajan kuvaamia, kuvien mallit ovat virolaisia, tilanteet sukellusveneiden korjausahalliin lavastettuja.

Koetan valikoida tietoisesti päällimmäiseksi ajatuksen, että ikävä asia ei katoa sillä, että siivoan sen pois näkyvistä. Suomessa saattohoitoa tarvitsee noin 15 000 parantumattomasti sairasta ihmistä vuosittain.

Stradassa Ivan Puopolo jututtaa Yhteisvastuukeräyksen sekä mainostoimiston edustajaa, lisäksi kuullaan Terho-kodissa ylilääkäri Juha Hännistä ja pastori Hilkka Olkinuoraa. Ohjelma lähetetään perjantaina 17.1.2014 Yle TV1 klo 21.30, Areenassa 30 vrk.

kommentit

Kannatan täysin sekä julkisen että yksityisen tahon saattohoitopalvelujen kehittämistä.

Ensin kerron äidin ja isän kuolemasta, sitten omasta toiveesta.

Äitini sairastui creutzfeldt–jakobin tautiin, johon ei morfiinikaan auttanut. Minulla oli kunnia olla hänen saattajansa. Äidille myönnettiin yksityinen saattohuone ja kiireiset hoitajat hankkivat varastosta minulle vuoteen jotta pystyin olemaan äidin seurana kellon ympäri ja he toivat pikkupurtavaa ja juotavaa jopa aamuöisin. Sain koristella äidin huoneen yltiöjouluiseksi ja hankittiin soitin ja levyjä tunnelmamusiikkiin. Äidin saattoaika ei ollu kaunista, vaan äärimmäisen julmaa, sairauden vuoksi. Eikä kuolinhetkikään ollut kaunis mutta sain pitää äitiä kädestä, tukena, kun hän sammui. Kun kutsuin hoitajat ja siistin äidin ihon, hän näytti kauniilta, niin kuin oli aina ollut. Rypyt oli hävinneet. Eli äiti meni kunniakkaasti, menettämättä kunniaansa. En tiedä oliko "hyvä kuolema", vaan ihan tavallinen. Ei hänen kumminkaan tarvinnu joutua vuosikymmeniksi vanhainkotiin nöyryytettäväksi.

Isäni taas sairastui nopeasti etenevään alzheimerin tautiin, mutta hänen onni että hänen sydämensä pysähtyi nukkuessa ennen kuin olisi joutunut muuttamaan pois kotoaan.

Oma käsitykseni hyvästä kuolemasta on kupsahtaa "saappaat jalassa" eli joko kavereitten seurassa ruokapöydän ääreen, tai naama edellä kukkapenkkiin, tai jossain nopeassa tempauksessa.

Se miksi minulla on pakottava tarve jäädä kuolevien seuraksi on että kenenkään ei pitäisi jäädä yksin kuolinhetkellään. Aivan sama vaikka ihminen olsikin umpituntematon tai pahimpia henkilökohtaisi vihollisia.

Henkilö on vieläkin oma ihmisensä, jolla on oma nimi, viimeisillä hetkilläänkin.

>Seefo Barnabas, puutarhuri Ma, 2014-01-20 10:27

Enollani oli kurkkutorven syöpä, joka ei parantunut. Hänen viimeinen paikkansa oli Terho-koti v. 2003.

>Atro Niiniluoto To, 2014-01-23 10:00

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä