”Mä niin vihaan tuota ihmisenalkua sisälläni, koska se pakottaa mut oksentamaan aamusta iltaan.”
Muutama kuukausi sitten kerroin töissä, että siirryn maaliskuun alussa erääseen toiseen projektiin. Näytin kuvaa salaperäisen projektini pomosta.
Tein kolmivuotiaalla Veikko-pojallani ihmiskokeen: miten lapsi selviää brysseliläisessä päivähoidossa ummikkona? Olenko kaamea uraäiti, jonka olisi syytä pistää palkkarahat saman tien terapiarahastoon, vai saanko ...
Aikalisä - kysy kasvatuksesta. Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa.
Asiahan on niin, että kun äiti-ihmiseltä pyydetään kolumnia perheeseen liittyvästä aiheesta, tulvii mieleen valtavasti aiheita, varsinkin sellaisista teemoista, joista on nokan koputtamista.
Kotimaa alkaa näyttää hohdokkaalta viimeistään silloin, kun on asunut useamman vuoden ulkomailla, ja alkaa odottaa lasta. Kun ultraäänessä vilkutti kaksi sikiötä, kaipuuni tuplaantui.
Alle kouluikäisen lapsen hoitomuodon valinta päivähoidon ja kotihoidon välillä on asia, joka aiheuttaa jatkuvaa vääntämistä perhe- ja kasvatusasioista keskusteltaessa.
Kotielämä tahtoikäisen kanssa on paljastanut, miksei elokuvien päärooleja koskaan kirjoiteta tahtoikäisille. Ne elokuvat eivät koskaan valmistuisi.
Perhe-elämä on täynnä merkittäviä hetkiä, tapahtumia ja kehitystä. Se tuo suurempaa iloa ja onnea kuin mikään, mutta myös vahvoja tunteita toiselta puolelta.
Leikkiin ei tarvita rahaa tai kummoisiakaan materiaaleja. Leikki syntyy ihan pienestä, kun sille vain annetaan aikaa ja tilaa ja kun lapsen leikkihetkeä kunnioitetaan.