Lohturuokaa

Tässä vaiheessa vuotta uhkaa ihmistä taas ilottomuuden tila. Joulu on ohi ja yö vielä pitkä kummastakin päästä. Väsyttää, on huolia ja monenmoista muuta kurjuutta. Surkeutta voi yrittää lieventää lohturuoalla.

Jos sattuisi olemaan ylimääräistä rahaa ja vapaa-aikaa, voisi aina kaamosaikaan muuttaa aurinkoisempiin ja lämpimämpiin maisemiin ja parannella siellä päätään. Meillä työ- ja perherutiineihin sekä niukkuuteen sidotuilla tavallisilla ihmisillä keinot ovat yleensä vähemmässä.

Turha jäädä kuitenkaan jahkailemaan ja synkistelemään, sillä tähänkin tilanteeseen auttaa ruoka! ”Hyvä ruoka, parempi mieli” on nerokas mainoslause, sillä se on tosi. Sama toimii myös toisinpäin – ainakin minä olen huonotuulinen koko loppupäivän, jos lounas on kovin surkea.

Sielua elvyttävässä lohturuoassa on mukavaa myös se, että se on tavallisesti edullista, yksinkertaista ja helppoa valmistaa.

Tunnetuin ylikansallinen ”comfort food” lienee suklaa, jolla on tutkitustikin mielialalle suotuisia vaikutuksia, ainakin tummalla suklaalla. Amerikkalaisissa elokuvissa nuoret naiset lusikoivat usein sydänsuruihinsa jäätelöä suoraan parin litran purnukasta. Auttaa varmasti.

Lohturuoka voi liittyä myös oikeasti surullisiin asioihin. Irakissa palvelevat amerikkalaisjoukot saavat syödä ahdistukseensa kotimaansa suurten pikaruokaketjujen tarjoamia tuttuja hampurilaisia.

Tyypillisiä suomalaisten lohturuokia ovat pitsa, lihapullat, perunamuusi, juustot, pastat ja kaikenlainen makea. Monen oma, jollain tapaa erikoisempi lohturuoka liittyy usein lapsuuden muistoihin ja äidin tai mummon kokkailuihin.

Minä lohduttaudun useimmiten grillatulla kanalla ja olen nyt alkanut oivaltaa, miksi.

Olin lapsena isän poika. Äitini oli kuollut jo varhaislapsuudessani ja elimme siis kaksin isäni kanssa opetellen samalla laittamaan kotiruokaa. Ruokalista koostui alkuaikoina pitkälti keitoista sekä jauhelihapohjaisista padoista ja jauhoisista kastikkeista.

Perjantaisin tai lauantaisin ajoimme kuitenkin Leppävaaran valtaisaan Maxi-markettiin ostamaan isolla rahalla arvostettua herkkua, grillikanaa, jonka vielä lämmitimme uudelleen kotona uuniranskalaisten kanssa. Ruokajuomaksi oli hienosti punaviiniä. Oli kerta kaikkiaan mahtavaa, kun isäni kohteli minua ruokapöydässä aikuisena, vaikka olin vielä peruskoululainen.

Muutaman vuoden kuluttua kotonamme herkuteltiin jo kiinalaisilla ja italialaisilla ruokalajeilla, paisteilla, pihveillä, salaateilla ja tuoreella kalalla.

Isäni kuoli joulun alla. Viikonloppuna aion unohtaa kehittyneemmät reseptit ja tarjota itselleni kauniisti katetussa pöydässä grillikanaa, ranskalaisia perunoita ja hyvää punaviiniä. Jos se taas kerran lohduttaisi, vaikka vain vähänkin.