Setä Samulin sapuskoissa

Kun reissuun lähdetään, niin yksi tärkeimmistä teemoista on silloinkin ruoka. Ihmeellisessä Amerikanmaassa sitä on tarjolla yltäkylläisesti.

Minulla on sellainen päähänpinttymä, että tietyissä maissa pitää matkan aikana ainakin kerran syödä määrättyjä ruokia. Esimerkiksi Italiassa on saatava pitsaa, Tanskassa smörrebrödejä ja Kreikassa fetasalaattia. Toisaalta esimerkiksi Ruotsissa on ihan sama mitä syö, ja joissakin maissa syömistä kannattaa vältellä viimeiseen asti.

Amerikkaan lähtiessä suurimmat odotukset asetin hampurilaisille, pihveille sekä grillikyljelle ja -kanalle. Oltaisiin siis meikäläiselle mieluisalla maaperällä (in my comfort zone, sanoisi Anthony Bourdain), ja kerrankin annoskoot olisivat varmasti riittävät.

Jo matkan alkupäivinä kävi ilmi, että hampurilaiset tulisivat näyttelemään ennakoitua suurempaa roolia muonituksessa. Suurten pikaruokaketjujen pisteitä oli kaikkialla, niihin oli helppo poiketa myös autolla ja koko palvelu oli omalla tavallaan hintansa väärtiä, toisin kuin Suomessa, missä ylihinnoiteltuja hampurilaisia saa odotella raivostuttavan kauan.

About Breakfast

Koska motelleissamme ei ollut aamiaistarjoilua, oli juuri hamppari useaan otteeseen päivän ensimmäinen ateria, ja siihen se soveltuukin yllättävän mukavasti. Ottakaa ensi kerralla hampurilaisen kanssa kahvia kokiksen sijaan! Muutamaan otteeseen poikkesimme muna-pekoni-paahtoleipä-aamiaisella elokuvista tutuissa, looshein sisustetuissa dinereissa, joiden tarjoilijat juoksivat alvariinsa täyttämässä kahvikuppejamme – samaan hintaan tietenkin.

Pihvi on asia

Texasissa oli aika saada kunnon pihviä. Testaamamme entrecote- ja T-luupihvit olivat mureita ja riittävän kokoisia, mutta eivät mitään järisyttäviä kokemuksia. Suurin ero suomalaisiin pihvipaikkoihin oli edullisemmissa hinnoissa ja heikommissa lisukkeissa. Pihvinsyönnin nautintoa himmensi New Mexicossa näkemämme ja haistamamme, valtatien molemmin puolin silmänkantamattomiin ulottuvat karja-aitaukset, jotka toivat väistämättä mieleen keskitysleirit.

Ribsejä Vegasissa

Tyyreimmän aterian nautimme eräässä suureellisessa Las Vegasin kasinossa. Noin kilon painoiset grillikylkirivit, ranskalaiset perunat ja kaalisalaattia + kaksi pientä olutta per äijä = 117 dollaria = 90 euroa, eli 30 euroa nuppia kohden. Ei kovin paha hinta tuokaan. Jälleen kerran mukiinmenevää murkinaa, mutta parempaa saa vaikkapa itse laittamalla. Kaupan päälle sai naama rasvassa tuijotella vähäpukeisia tankotanssijattaria.

Dallasin Jenny

Dallas on tylsä kaupunki. Erittäin tylsä. Sen keskusta on kuin Itä-Pasilan isoveli. Nähtävyys on Elm Streetin asfalttiin maalattu rasti kohdassa, jossa presidentti John F. Kennedy sai kuolettavan osuman päähänsä. Dallasissa saimme kuitenkin maistaa todellista amerikkalaista palvelukulttuuria. Paikka on western-tyylisen ravintolan terassi ja tarjoilijamme on herttaisen pöhköltä vaikuttava nuori nainen.

-Hi guys! I’m Jenny. What can I get you? -Three beers, please. -Okay.
(2 min.)
-Here we go. Do you want anything else? –No thanks, this is just fine.
(3 min.)
-Is everything all right? –Everything is brilliant, thank you.
(2 min.)
-Would you guys like to order something more? –Not right now, thanks for asking, Jenny.
(1 min.)
-Is everything OK, guys? –Listen, Jenny. We will sure tell you, if we need something. –OK, just let me know…

Joku raja se on palvelualttiudessakin oltava. Meidän aikamme terassille kului lähinnä siihen, että valmistauduimme Jennyn seuraavaan hyökkäykseen. Suomeen palattuamme jäimme silti kollektiivisesti ikävöimään Jennyn asennetta.

Kaiken kaikkiaan tällä matkalla näkemämme Amerikan ruokalistat eivät paljonkaan poikenneet suomalaisravintoloiden tarjonnasta, niin ovat suosikkiruoat levinneet ympäri maailman. Juustoa ja pekonia oli tosin tarjolla erikoislisukkeeksi jokaiseen annokseen, ja vaikka niitä ei olisi erikseen tilannutkaan, löytyi cheddar-raastetta ja pekoninmuruja piilotettuna miltei kaikesta ruoasta. Eivät ne ihmiset silti olleet sen paksumpia kuin Suomessakaan.

Näillä eväillä meni Marttinen:

paistettua okraa & kanaa, kanaa satay-kastikkeessa & riisiä, paneerattuja kanansiipiä, grillattuja kanansiipiä sellaisenaan, grillattuja kanansiipiä & varsiselleriä, kilo grillikylkeä lisukkeineen, lihapullia, papuja ja perunamuusia, 3 x kanasalaattia, kiinalaisen ravintolan buffetti, 2 x sushia, pitsa hotelliinkuljetettuna, 3 x munia, pekonia ja paahtoleipää, kanapastaa, spagettia ja lihapullia, T-luupihvi lisukkeineen, entrecote lisukkeineen, New York Steak lisukkeineen, chilipataa, 2 x täytettyä patonkia, Philly Melt –sandwiche, pieni pussi perunalastuja, pieni pussi juustonaksuja, annos täytettyjä rieskarullia, beef jerkyä eli kuivalihaa ja noin 15 hampurilaista. Finnairin lennoilla Atlantin yli: jauhelihapihvejä, lihapullapastaa, lämmin panini ja aamiainen. Lennoilla New York – Las Vegas ja Dallas – New York: yhteensä 2 mikropussia maapähkinöitä.