Nyt on hyvä elämä!
Ti, 2009-01-13 11:12
Laulava raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkanen arvuutteli kerran radiossa, jotta ”mikä on Kurvin cooperi?” Vastaus kuului: ”Yritetään olla 12 minuuttia juomatta viinaa.” (Tiedoksi: Kurvi on alan miesten perusreviirejä Helsingissä, Kallion ja Sörnäisten rajalla.)
Maailmankuulu tv-kokki Keith Floyd puolestaan esittää kirjassaan Kaikki kankkusesta viiden päivän raitisteluohjelman, jonka hän kehitti tultuaan elämässä pahaan mutkaan ja nähtyään ”kalman ratsun kavioiden nostattaman pölypilven”. Floydin kuuri on mukavan salliva, sillä neljäntenä ja viidentenä päivänä ohjelmaan kuuluu itsensä palkitseminen parilla lasillisella valkoviiniä.
Minä sentään olen tätä kirjoittaessani keikkunut selvin päin jo 12 päivää ja 10 tuntia. Ja 16 minuuttia… nyt! Ja hyvin on mennyt. Viikonloppuisin olemme niin ikään täysraittiin tyttöystäväni kanssa reippailleet raikkaassa talvisäässä, ostaneet terveysruokia ja halveksineet marketeista kaljaa kotiinsa raahaavia tenukeppejä. Mikä siinä on, ettei voi vapaa-aikaansa viettää ihan selvin päin?
Aivan erityisiä tähtihetkiä ovat sunnuntait. Ei enää taistelua siitä, kumpi uskaltaa tilata puhelimitse pitsaa ja kumpi on vähemmän hirveän näköinen mennäkseen avaamaan oven pitsakuskille. Maanantain herätystä ja töihin lähtöä voi nyt odotella sunnuntai-iltaisin rauhallisin mielin, teetä keitellen ja jalkakylpyjä ottaen, hyvänmielen kirja sylissä. Hyräillen.
Itse asiassa meillä on tapana pitää tipaton kuukausi kahdesti vuodessa, ja kaikki muut paitsi kesäkuukaudet ja joulukuu on tullut kokeiltua hyvän elämän viettämistä. Tipattomat jaksot eivät ole pelkkiä juomalakkoja, vaan kokonaisvaltaisia terveyden & hyvinvoinnin kuureja. Jääkaapin sisältö koostuu rasvattomista tuotteista, kivennäisvesistä ja paljonpuhutuista kasviksista. Liikunta on päivittäistä, eikä henkisenkään pääoman kartuttamista vältellä.
Tipattoman edut myös ovat odotetut ja ilmeiset. Mieliala pysyy tasaisena läpi vuorokausien ja viikkojen, uni on levollista, rahaa säästyy, aikaa riittää harrastaa vaikka mitä ja painokin saattaa pudota hieman.
Miinusta on se, että tipaton aika on rehellisesti sanottuna elottomampaa ja ilottomampaa kuin ns. normaali elämä, sillä kyllä ainakin viini kuuluu ihmisen perusnautintoihin. Meidän mielestämme. Ensimmäinen lasillinen tipattoman jälkeen on silti yleensä jonkun sortin pettymys. Joskus voisikin kokeilla vaikka tipatonta syksyä, talvea tai kevättä. Josko sitten henkistyisi oikein tosissaan.
Linkkejä:
Alkoholi ihmisruumissa (Elävä arkisto)
Kieltolain laulut (Elävä arkisto)
Kommentit
Tuttua on tämä tipattoman pitäminen ja aina tammikuussa mietin samaa: onko suhteeni alkoholiin luonnollinen, kun on tarve pitää tipatonta? Entä jos ei tarvitsisi miettiä koko asiaa?
Lasillinen viiniä päivittäin kuuluu arjen itsestään selviin nautintoihin, mutta suhde alkoholiin on pielessä, jos elämä vaatii toistuvasti tipattoman kuukauden. Miksi alkoholin käytön pitää olla on/off? Ollako juovuksissa vai täysraitis? Siinäpä mietittävää.
Olen itsekin miettinyt, olenko ongelmakäyttäjä kun pidän tipattoman vähintään kerran vuodessa. Toisaalta, eihän tipattomasta mitään haittaa ainakaan ole? Vai?
Kaikenlaisia testejä olen tehnyt mahdollisen alkoholiongelmani kartoittamiseksi. Testien mukaan ongelmaa ei pitäisi olla.
Suomalainen kaksinaismoralistinen suhtautuminen alkoholiin vaikuttaa ehkä niin, ettei kukaan kohta enää tiedä, milloin oma käyttö on kohtuullista ja milloin ei.
Rita Olotilasta:
Juominen juomisen vuoksi, juopuminen, kännäys, jatkuva tissuttelu ja se, että alkoholi on jatkuvasti mielessä on alkoholin väärinkäyttöä. Kohtuullinen käyttö tarkoittaa pientä lasillista aterialla, mutta ei välttämättä edes joka päivä. Eihän jokainen makaronilaatikko tai soppa-annos vaadi alkoholia seurakseen eikä jokaisessa juhlassa pidä olla tuhannen tuubassa.
Minusta jotakin on pielessä, jos tipattoman kuukauden jälkeen odottaa alkoholia kieli pitkällä.
Eihän täällä Suomessa edes hävetä eikä pyydetä anteeksi, jos ollaan juovuksissa, se on vain hauskaa, koska känni oli tarkoitus eikä vahinko. Viinattomuuteen suhtaututaan karsaasti.
Tässä linkki postaukseeni liittyen kännäämisen.
Kossujussille morsian
Ihmettelen varmaankin lopun elämän kännäämisen ihanuutta, sillä minusta viini, juhlat ja upeat (kohtuukäyttäjät) miehet kuuluvat elämän nautintoihin.
"Ei enää taistelua siitä, kumpi uskaltaa tilata puhelimitse pitsaa ja kumpi on vähemmän hirveän näköinen mennäkseen avaamaan oven pitsakuskille."
Heh, taitaa teirän perheessä kulua enemmänkin ilolientä?
Tottahan se on itsekullee pitää huilia juamiiseest. Ite lopetin kokonaa läträämisen vuonna -92, enkä oo muuten katunu.
Pahimpia jeesustelijoita on vanhan viisauden mukaan entiset huorat, entiset juopot ja entiset tupakoitsijat. Alkoholi on hyvä renki, huono isäntä. Jokainen sitä silti käyttää tavallaan, eikä kovin tuomittavia tapoja ole kuin ne jotka maksavat muille joko puhdasta rahaa, fyysisiä tai henkisiä vammoja tai aiheuttaa vaaraa.