Pihviä ja lähilomailua

Ti, 2008-11-25 11:00

Ihmiskunnan hiilijalanjäljet kasvavat ja ilmasto lämpenee. Henkilökohtaista kuormaansa voi kukin yrittää keventää. Kahden hengen perheemme päätti viettää ekologisen lähiloman – hotellissa kilometrin päässä kotoa.

Perjantaina kello 15.14 nousimme sähköjunaan Helsingin Pasilasta, raiteelta 8. Maisemat ja asemat vaihtuivat. Ilmala, Huopalahti, Valimo… Vaivuin junan tuudittamana uneen. Noin klo 15.25 heräsin junan seisahtuessa pihahtaen Leppävaaran asemalle. Lopultakin olimme perillä. 

Hotelli sijaitsi sadan metrin päässä asemalta, joten hylkäsimme ajatuksen taksikyydistä, eikä se olisi sopinut ekoilun henkeenkään. Kirjoittauduimme sisään ja purimme huoneessa reppumme. Tilanne ja tunnelma olivat aivan vastaavat kuin hotellissa tuhannen kilometrin päässä kotoa: availimme kaappeja, arvioimme näkymää ikkunasta, raplasimme television kaukosäädintä ja tutkimme minibaaria. Lomatunnelma oli viritetty.

Suihkun jälkeen tassuttelin kristallikulhon kanssa käytävän pehmeällä kokolattiamatolla jääpala-automaatille, päälläni muhkea kylpytakki ja hotellin tarjoamat kertakäyttöiset hullunhauskat tohvelit. Tämä oli mahtavaa elämää...

Illallisella alkoi narina. Alkupaloiksi tilaamamme valkosipulikeitto, caesar-salaatti ja kampasimpukat vielä maittoivat. Myös viini oli kelvollista ja palvelukin pelasi.

Pääruoaksi tilaamamme pihvit sen sijaan muistuttivat jälleen kerran siitä, miksi listan kalleimpia annoksia ei kannata koskaan tilata, ellei jostain syystä tiedä niiden olevan hintansa väärtejä. 

Olen törmännyt usein tähän kismittävään asiaan ja valitsenkin useimmiten jonkun varman ja mielikuvituksettoman vaihtoehdon, esimerkiksi pitsan tai pastan. Tällaisesta varmistelusta voi saada yliturvallisuushakuisen ihmisen maineen, mutta vielä suurempi riski on saada eteensä annos, josta tulee vain sellainen harmistus, ettei pysty edes puhumaan.

Noh, yön ja mainion aamiaisen jälkeen oli edessä kotimatka – vaan ei sellainen raskas monen tunnin trippi, jonka jälkeen olotila on monin verroin väsyneempi kuin ennen lomaa. Sanoimme vastaanottotiskin neidille näkemiin ja vartin päässä olimme kotona ruokkimassa kissoja. Ekologinen taakkamme ei tästä lomasta juuri kasvanut, ja viikonloppua riitti vielä muuhunkin puuhasteluun. Vaikka pihvit pettivät, turistileikki kotikulmilla oli ylittänyt odotukset.

Mika Marttinen

Kommentit

Hulvattoman hienoa tekstiä. Nostaa hymyn ja jonkun ajatuksenkin.

Niin sitä pitää, ei se ole tosiaan tuon vaikeampaa..

Käytännössä tuli kokeiltua moista edellisenä viikonloppuna, 35km matka junalla, kävellen ja raitiovaunulla hotelliin ja sitten tutustumaan kaupunkiin niinkuin olisi turistina. Hauskinta oli se että Helsingissä käyn päivittäin työn takia mutta vasta turistina tajuaa miten vähän sitä näkee ja katsoo arkipäivänä omaa kotikaupunkiaan

Vuosia sitten ideoimamme mikromatkailu näyttää siis nostavan päätään, kiitos hiilijalanjäljen huomioimisen.

Tosin mikromatkailu sai lähipiirissä aikoinaan alkunsa siitä, kun eräät tuttumme eivät jaksaneet kävellä baarista kotiin saakka, mutta mitäs siitä. Suosittelen kotikaupungissa tai lähiympäristössä matkustamista lämpimästi!

Loistava idea! Normiviikonlopusta saa tuolla tavoin vähän hohdokkaamman, eikä matkoihinkaan mene älyttömästi aikaa. Taidankin yllättää oman poikaystäväni lähihotellimajoituksella seuraavan kerran kun hän täyttää vuosia. Kiitos vinkistä!

tämä on kaikista lomavaihtoehdoista ehkä aliarvostetuin vaihtoehto, mutta itse vastaavaa kokeilleena erittäin suositeltavaa kokeilla. Eli teimme mieheni kanssa häämatkan helsinkiin, kaksi yötä hotellissa ja oltiin kuin turistit konsanaan. ja siis oltiinhan sitä helsingissä ihan turisteina, koska en ole siellä nähtävyyksiä koskaan katsellut ja kierrellyt kaupunkia ihan turistin roolissa. meillä oli erittäin hauskaa, reissu oli onnistunut, koettiin uutta ja syötiin hyvin. samalla tuli liikuttua normaalia enemmän, kun tallusteltiin pitkin kaupunkia. sitten sunnuntaina lähdettiin kotiin ja oltiin tunnin ajon jälkeen kotona. kerrankin levänneenä loman jälkeen ja ihan varmasti tehdään samanlainen reissu joskus toistekin, niin hauskaa meillä kahdestaan oli.

Hianoa Frank! Tämäkin matka osoitti, että aina ei ole tarpeen pyrkiä edes Eiraan asti. Ottakaamme opiksi. T: Frank.