Liikalihavuus ongelmien taustat ilmenevät tänään Jyväskylän yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta. Gerontologi Alfredo Ortega-Alonson tutkimustulokset osoittavat että geenien vaikutus liikalihavuuteen kasvaa iän myötä. Tutkimusanalyysit vahvistavat myös että naisilla , joilla oli geneettinen alttius lihoa, oli myös huonompi liikuntakyky vanhemmilla päivillä.
Ortega-Alonson tutkimusaineistona oli 434 suomalaista kaksoisiskoa. Aineistoa on kerätty lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta. Kaksoissiskoaineiston avulla voitiin arvioida geenien ja ympäristön vaikutusta lihavuuteen ja liikuntakykyyn.
Tutkimuksessa käytettiin aineistoa, joka on kerätty vuosien 1975 ja 2004 välisenä aikana 434 suomalaiselta kaksossiskolta. Pitkittäisaineisto analysoitiin käyttämällä matemaattisia mallintamistekniikoita, joiden avulla voitiin arvioida geenien ja ympäristön vaikutusta tutkimuskohteena olevien piirteiden eroihin.
Tulokset tuovat esiin uuden näkökulman liikkuvuuden ja liikalihavuuden tutkimukseen. Yleisesti tiedetään, että vähäinen fyysinen aktiivisuus tai huonot syömistottumukset johtavat aikuisten ja vanhusten ylipainoon sekä liikkuvuusongelmiin.
Riskit tunnistetaan geenien perusteella
Ortega-Alonso osoittaa, että myös yksilöllisellä geneettisellä taustalla on keskeinen rooli tässä kehityksessä. Geneettiset vaikutukset, jotka altistavat yksilön liikalihavuudelle keski-iässä, heikentävät liikuntakykyä myöhemmällä iällä, kuvailee Jyväskylän yliopisto tutkimuksen merkitystä.
Tulevaisuudessa saattaa olla mahdollista tunnistaa riskit geenien perusteella. Tästä huolimatta liikuntakyvyn säilyttämisen tai parantamisen kannalta parhaita keinoja ovat yksilökohtainen seulonta ja ei-geneettisten tekijöiden, kuten fyysisen aktiivisuuden ja ruokavalion, muuttaminen.
- Fyysisen aktiivisuuden ja hyvän ruokavalion edistäminen vanhusten keskuudessa ovat keskeisimpiä keinoja estää liikalihavuutta ja liikkumisongelmia, Ortega-Alonso muistuttaa.