Trampoliinit, lumilautailu ja mopoilu rikkovat lasten luita

Runsasluminen talvi näkyy Helsingin Lastenklinikan kirurgianosastolla: hoitoon tuodaan nyt laskettelurinteissä itsensä loukanneita lapsia, joilla on myös vaikeita yläraajamurtumia. Yleensä lapsi toipuu vammoistaan hyvin luiden pehmeyden ansiosta.

- Luu katkeaa kuin pajunoksa. Se säilyttää muotonsa, toisin kuin aikuisilla, joilla syntyy helposti pirstaleinen, vaikeasti hoidettava murtuma, kertoo lastenortopedi Jukka Novio.

Lumilautailu on yksi kolmesta harrastuksesta, jotka ovat lisänneet lasten luunmurtumien määrää, koska lajissa pudotaan välillä kovaa ja korkealta. Erityisesti alle 15-vuotiaiden kyynärvarren murtumat ovat lisääntyneet.

- Yleensähän kyynärvarsi murtuu, kun käsillä pehmennetään putoamista, Novio toteaa.

Kesäisin murtumia tulee trampoliineilla, jotka ilmakuvissa laikuttavat nykyisin omakotitaloalueita. Valtaosa vammoista johtuu siitä, että trampoliinilla pomppii kerrallaan useampia kuin yksi lapsi.

- Näissä tilanteissa erityisesti kevyimmällä lapsella on riski saada raajavamma, huomauttaa Turun yliopistollisen keskussairaalan Lastenkirurgian osastonylilääkäri, dosentti Ilkka Helenius.

Mopoilu on erityisesti tyttöjen luunmurskaajaharrastus

Tyttöjen mopoharrastuksen lisääntyminen näyttää Heleniuksen mielestä selittävän raajavammojen lisääntymistä.

- Ehkä tytöt eivät hallitse ajopelejään yhtä hyvin kuin pojat, Helenius pohtii.

Dosentti Ilkka Helenius on yksi Turun ja Helsingin lastenklinikoiden sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistutkimuksen tekijöistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin alle 18-vuotiaiden suomalaisten tapaturmia, jotka vaativat sairaalahoitoa ja leikkausta. Tarkastelujakso oli 1997 - 2006.

Sairaalahoitoa vaativat murtumat lisääntyivät ajanjaksolla 14 prosenttia, leikkaukset peräti 20 prosenttia. Lisäys tarkoittaa vuosittain jopa viittäsataa potilasta.

Paitsi rajuista harrastuksista, murtumien lisääntymiseen arvioidaan johtuvan liikuntaharrastusten puutteesta, jonka seurausta ovat ylipaino ja heikko luusto.

- Kun lapset eivät liiku, kasvava luusto ei saa riittävästi rasitusta ja ei pääse kunnolla vahvistumaan, Helenius sanoo.

Myönteistä tutkimustuloksissa oli se, että vakavat vammat, kuten päävammat ja halvaantumiset, eivät ole lisääntyneet. Leikkaushoitoa vaativia selkärankamurtumia lapset saavat Heleniuksen mukaan noin 20 kertaa vuodessa. Selkäydinvamma jää muutamalle lapselle, mitä voidaan pitää pienenä määränä.

Leikkaus vai kipsi?

Lasten murtumia hoidetaan leikkauksilla enemmän kuin ennen. Tutkimukset antavat tekijöiden mukaan kuitenkin aihetta pohtia leikkauksen tarpeellisuutta. Vain reisimurtumien osalta on tutkittu, että leikkaus johtaa parempaan tulokseen kuin kipsi pienemmillä kustannuksilla.

Leikkauksessa on suurempi komplikaatioiden riski, mutta lyhyempi toipumisaika.

- Jos murtuma voidaan hoitaa esimerkiksi vetohoidon sijaan, monet vanhemmat valitsevat leikkaushoidon, koska silloin lapsi pääsee aikaisemmin kotiin ja kokonaishoitoaika hiukan lyhenee, Helenius kertoo.

25.1.2010 YLE Uutiset/Mikko Haapanen/YLE Olotila